maanantai 6. toukokuuta 2013

Lappeenrannassa

Poikkesimme pariksi päiväksi Lappeenrantaan moikkaamaan Paavoa ja hyödyntämään metsiä verijäljen ajoon. Paavo se oli entisensä, hulvaton ja nälkäinen despootti, mies omassa talossaan. Se nukkuu entistä enemmän ja on aamuisin hieman kankea, mutta muuten se on käyttäytyy kuin nuorukainen. Mätsärireissulla meiltä tultiin kysymään, ovatko Loltsi ja Paavo pentuja Laikan käyttäytyessä jopa ihan rauhallisesti vieressä.

Yksi syy vierailulle oli Paavon huhtikuiset synttärit. Sille piti tehdä kakku ja pitää tietysti bileet. Juhliminen ei vaatinut hirveästi innostusta, koska pelkkä kakun kasaaminen sai synttärisankarin sekoamaan ja jojoilemaan tiskipöydän nurkalla kuin piiskujäniksen.

 Hepuloinnin syy: jauheliha-Cesar-kakku naudanmahakuorrutuksella ja 11 nakinpuolikaskynttilällä.

 ...ja totta kai mun koirat syö kakkua pitsiliinan päältä. Hyvää oli, kiitollinen juhlayleisö ei valittanut täytteistä.

 Perjantai-iltana mun pedin valloitti yksi väsynyt pieni Laika. Tai siis pienihän se ei ole, varsinkaan nukkuessaan.

Lauantaina kävimme tosiaan Fieldspanielit ry:n järjestämässä match show'ssa Agrimarketin pihalla. Vein Laikan kehään ja sain jopa taivuteltua äitini handlaamaan Paavoa! Laika käyttäytyi hyvin, mitä nyt hieman heitti lekkeriksi ja otti muutaman iloisen tasajalkaloikan ja tuomari sijoitti meidät keskikokoisten sinisten kehässä neljänneksi. Paavo esiintyi kuin showmies ikään, mutta handlerista johtuvista syistä tulos jäi siniseen nauhaan. Pienellä harjoituksella söpöstä nappisilmästä saisi aikamoisen mätsäritykin...

 Laika avasi ruusuketilinsä! Rusetin lisäksi se sai palkinnoksi puruluun, näytepussin RC:n raksuja ja Jahti & Vahti -makkaran, joka varmasti katoaa tässä talossa parempiin suihin pikavauhtia.
 
 Pro handler Lappeenranta. Päätin kokeilla asetellen seisottamista, koska Laika ei ole siitä moksiskaan ja ihan näppärästihän se toimi. Pitää opettaa se seisomaan vapaana, koska musta se on nätimmän näköistä. 

Senior handler. Paavo menee Ristomatti Ratiat kaulassa...

Lauantaina mätsärin jälkeen ajelimme perunavilleen Lemille ja kävin vetämässä metsään verijälkeen. Se oli suora, muutaman sadan metrin mittainen jälki sekametsässä, jossa oli pääsääntöisesti miellyttävä sammaleinen pohja. Siellä täällä kasvoi heinää ja matalia kuusia ja jäljelle sattui yksi hyvin matalan avo-ojan ylitys, mutta tein siitä koiralle mahdollisimman helpon. Keli oli seuraavaan päivään asti kuiva, mutta juuri ennen jäljelle lähtöä alkoi ripotella vettä, mutta päätin silti ainakin kokeilla jäljen ajamista. Jälki ehti vanheta parikymmentä tuntia.

Laika on selkeästi oivaltanut jälkivaljaiden ja työnteon yhteyden, sillä se alkaa etsiä maasta jotain jäljestettävää heti, kun se saa työretkut ylle. Se oli ehtinyt taas ottaa vähän kierroksia autossa, kun olin viemässä kaatoa metsään, mutta rauhoittui omatoimisesti jäljestämiseen, kun kävelimme alkumakuulle ja annoin Laikan tehdä työnsä. Se nosti jäljen makuulta ja lähti ajamaan sitä määrätietoisesti, mutta hieman epävarmasti. Olen jo aiemmin kertonut, miten se teineilee, joten oli melko odotettavissakin, että veri voi aiheuttaa jännäilyä. Joka tapauksessa jännitys oli enemmän "kuka perskeles tänne on tapettu" -ihmettelyä suoran pelon sijaan, joten en puuttunut siihen juurikaan, mitä nyt kehuin, kun työskentely oli reipasta ja hyvää. Muutaman kymmenen metrin tahmailun jälkeen sopiva rytmi löytyi ja Laika eteni ravia nokka maassa nostaen päätä lähinnä tarkastamaan pieniä kuusia ja korkeampia heiniä (sieni oli niitä varmaan hipsutellut). Kaadolla se tutki sientä innolla ja otti kalkkunankaulan suuhunsa, mutta ei syönyt sitä. Otin sen mukaan metsästä ja se kelpasi myöhemmin.



Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen siihen, miten jälki meni. Seuraava jälki täytyy tehdä täällä kotipuolessa vastaavaan maastoon helppona ja selkeänä, Laikalle varman onnistumisen tuovana. Pitää myös keplotella jostain kunnon sorkka kaadoksi.

 Loltsi fiilisteli mökillä kalkkunankaulan kanssa korvat sojottaen. <3

 FI VWVA eli Suomen Volkswagenvalio Laika.

Paavo ei meinannut löytää sopivaa suunpyyhkimiskohtaa välipalan jälkeen (yritti nurmikkoa ja jopa nurmikko-ovimattoa), mutta keksi sitten palvelusväkensä vaatetuksen.

Palvelusväestä puheen ollen. Paavolla on Paavon pöytätavat:



 PALVELUA!

Lopuksi vielä koko ihmekoirajengi yhdessä koossa:

Kaikkein parhaimmat, kaikkein rakkaimmat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!