Tekaisin Laikan riemuksi sille vähän haastavamman jäljen ihan huvin vuoksi. Jälki kulki nurmikolla ja sen halkaisi keskeltä reilun metrin levyinen hiekkatie, johon kylvin namia joka askeleelle. Laika aloitti taas aika hurrdurr-meiningillä ja meni alun varsin roiskien ja reippaasti yli osasta nameja. Hiekkaosuus sai sen sentään keskittymään paitsi sitten, kun se keksi jostain kauempaa koiran haukuntaa ja päätti vastata siihen. Ohjasin sitä takaisin jäljen suuntaan ja se keskittyi kerrallaan muutamaksi sekunniksi alkaakseen taas louskuttaa jne. Loppujälki nurmikolla meni taas hyvin ja se oli lopussa rauhallinen ja tyytyväinen (tosin olisi ilmeisen mielellään jatkanut hommia).
Mun on pakko ottaa itseäni niskasta kiinni Laikan odotuskäyttäytymisen suhteen. Mun ei edes pitäisi päästää sitä koko jäljelle, kun se on hölöpölölöö-tilassa, vaan odottaa, että se on ihanteellisessa tilassa tekemään yhtään mitään. Ja tähän taas päästään sillä, että joku opettaa sen olemaan rauhassa odottaessa ja kehittää jäljelle hyvät rutiinit. Kukakohan sen tulisi tekemään...
Edit. Mun piti lisäämän, että toimin todella epäloogisesti. Pitäisi miettiä tällaiset asiat etukäteen, mutta kun perse edeltä puuhun pitää kiivetä. Jatkossa otan koko otuksen pois ihan eleettä tekemästä duunia ja lähdetään pois. Se ei hyödy mitään siitä, että puutun aktiivisesti sen perseilyyn kesken duunin, kun se on tarkoitus selvitä jälkien nuuskuttelusta kuitenkin itsenäisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!