Kuva: Jenny Yliollitervo
Kiitos kaikille pennusta onniteilleille. Se on ihana ja todellakin olen onnellinen. Vinski on tuurikoira, vähän niin kuin omalla tavallaan jokainen ihmekoirista on ollut. Loltsin sijaan meille piti tulla perheen vanhempi kotia etsivä kääpiönarttu. Paavo ei edes etsinyt kotia, kunnes tapasimme sen. Laika oli kasvattajansa Facebook-statuksesta bongattu ajatus, joka ei lähtenyt päästä.
Seuraava koira meille piti tulla vasta sitten, kun Laika olisi synnyttänyt omansa. Ajattelin, että Loltsi olisi nähnyt senkin ja vielä istunut yhden keskarinpennun kumoon, mutta elämä päätti toisin. Laikan pentuprojekti istuu toistaiseksi toteutumattomana jossien ja muttien päässä tulevaisuudessa. Kodista tuli yhtä puudelia tyhjempi. Vinski ei tullut korvaamaan Loltsia (koska Loltseja ei nyt vaan korvata), mutta se tuli täyttämään tärkeää tehtävää oman elämänsä superkoirana ja Laikan bestiksenä.
Riikan pentuprojekti tuntui mahtavalta jo pitkän aikaa ennen kuin lähdin arkipäivänä seuraksi Kuopion-reissulle hakemaan Elmeri-isää Helsinkiin. Elmeri on yksi suosikkivillakoiriani kautta aikojen: avoin, mutkaton ja vallaton eläin. Olin enemmän tai vähemmän salaa toivonut joskus sen pentua. Vinskin emä Hiili on luonteeltaan Laikan kaltainen rakettireppuinen menijä, jolla on hieno, toimiva kroppa. Molemmilla vanhemmilla on perusvillakoiraa laajemmat terveystulokset ja kumpikin on MH-kuvattu, Elmeri myös luonnetestattu.
Olisi pitänyt arvata jo neliviikkoisvisiitillä, miten vanhanaikaisesti siinä kävisi, kun herra Vihreä makasi sylissäni, söi sormiani ja kuunteli juttuja lentävistä kiekoista, joita se oli lelukopasta ehtinyt löytää. En silti vielä siinäkään vaiheessa oikeasti ajatellut pentua, vaikka sittemmin Erica ja Jenny sanoivat, että olihan se jo aika selvä peli.
Hoidin Loltsin kuolemasta aiheutunutta surua menemällä katsomaan pentuja. Koko hirveä viikko jäi hetkeksi ulko-oven taakse, kun istui ja makasi elämäniloisten ja kömpelöiden marsujen keskellä. Jossain välissä vaihdoimme muutaman sanan vihreäpantaisen pojan kodista. Pari yötä nukuttuani vaihdoimme muutaman sanan lisää. Lopputulos oli iloinen tapahtuma kaikille osapuolille. Toivottavasti olen koirani veroinen omistaja.
Vinskillä on korvanreunuksessa hassut kiharat, suussaan terävät hampaat ja koko koirassa paljon suuremman eläimen ruokahalu. Ainut jännä asia tuntuu olevan toiset koirat, joita se on meillä tavannut turvallisissa tilanteissa jo muutaman. Se lämpenee ajan kanssa, nopeastikin, ja on utelias. Ruoan voimalla se kiipeää vaikka puuhun. Eilen se juoksi töppöset vinkuen Laikan ja Vienan perässä, tänään se tutustui Kiiraan ja kiharoihin.
Vinskistä tulee monitoimikoira, ainakin ehkä. Tällä hetkellä haluan vain tutustua sen valloittavaan persoonaan ja opettaa siitä taitavan, rennon ja iloisen otuksen. Olen kehittynyt kouluttajana Laikan myötä paljon ja moni asia on valjennut selkeämpänä ja täsmällisempänä. Tällä hetkellä tuntuu tärkeältä sosiaalistaa pentu rennolla asenteella ja näyttää sille näppäriä arkitaitoja. Villakoira viettää paljon aika trimmipöydällä ja tarkoitus olisi opettaa pöydällä ja pesuhuoneessa tarvittavat taidot vahvoiksi ja luonteviksi käytöksiksi ilman, että koiraa tarvitsee esimerkiksi konetettaessa pakottaa mihinkään. Harrastusten puolella aloitamme kehonhallinnasta, palkkausrutiineista ja erilaisista kohteista (kosketuskeppi ja -alusta). Varsinkin arkikäytöksistä ja käsittelyharjoituksista olisi tarkoitus tehdä blogiin videoita, mutta siitä lisää tuonnempana.
Ja mitä Laika sanoo tästä? Katsokaa itse:
Voi mikä ihana pentu! :) Onnea paljon pennusta, näyttää aikamoisen ihanalta naskalihampaiselta riiviöltä... :D
VastaaPoistaKiitos. Se on aika riiviö. :D Laikan vastaavaan ikään verrattuna temperamentiltaan vähän rauhallisempi (eli ei tohella päättömänä joka reikään ja hei tuolla on orava piuuuu), mutta ei silti mikään eloton sukka. :D
PoistaSiitä kasvaa ihana Ihmekoira! Pentuna ne asiat on todellakin helppo opettaa ja totuttaa, niin ei tarvitse tapella asioista myöhemmin. Olen niin tyytyväinen (Ile on siis ensimmäinen oma pentu, Vivi muutti vuosikkaana), että sain Ilelle opetettua käsittelyn, pesut, arkitottelevaisuuden ja oppimiseen ilon pentuaikana, nyt ei tarvitse miettiä.
VastaaPoistaMielenkiinnolla odotan, että minkälainen taktiikka teillä on tähän käytössä. Namilla vai ilman. Me mentiin hihnaharjoittelutkin ilman namia ja hyvin toimi. Vivi on niin namiorjentoitunut lenkilläkin, että ihan ärsyttää siksi Ile ei ole saanut namin namia lenkeillä (paitsi luoksetuloissa).
Laika on nähtävästi lämmennyt pentuun nopeastikin. Vivi sieti myös Ilea aikoinaan nopeasti, mutta lähinnä koska Ile aina änki sen kainaloon ja kylkeen kiinni. Vivi ei niinkään hakeutunut pennun läheisyyteen, mutta ei väistänyt poiskaan :)
Namilla mennään. Tarkoitus on kouluttaa Vinskille trimmausta ja muuta käsittelyä helpottamaan esim. erilaisia käsikosketuksia. Kirjoittelen niistä vielä lisää. Hihnakäytös ja muu hyödyllinen työstetään myös vahvisteilla, mutta häivytän ne pois, kun koira on riittävän taitava. Laika on koulutettu arjessa joiltakin osin samalla tavalla ja se ei ole namiriippuvainen, vaan posottaa pitkin puskia muunkin perässä ja toki tottelee ilman jatkuvaa palkkaa (eihän se tulevaisuudessa koeurallaankaan voi olla kisakehässä kiinni namissa tai lelussa). Toki kaiken voisi opettaa ilman namiakin, mutta mulle se on liian tehotonta. Pääsen paljon nopeammin lopputulokseen, kun voin koiralle mieleisellä vahvisteella vahvistaa haluttua, oli se sitten käytös, mielentila tai molemmat. :)
PoistaLaika on lämmennyt joo. Vähän niillä on kommunikaatiovaikeuksia (millä voimalla ja nopeudella leikitään, kuinka lähelle ruokailevaa laumatoveria saa mennä tms.), mutta läheisyys ei ole ongelma.
Ajattelinkin jotain tämän suuntaista :) Noo meillä ehkä kriteerit lenkeillä on vain kävellä hihnassa mun edessä vetämätta ja ohittaa vastaantulevat koirat rauhallisesti ja muutoinkin mielentila kohtuullisen rauhallinen. Tarkoituksena on, että koirat katsovat eteenpäin eivätkä muhun. Vivillä siis tuli liikaa seuraamisen tarjoamista yms se oli "liian tekemisenmeninki päällä ollakseen vain kävelyllä" kun tiesi, että mulla on namia ja juurikin se mielentila ei ollut hyvä. Rauhoittumisen opettelu ja tuon mielentilan korjaaminen olisi toki mahdollista, mutta enpä ole siihen jaksanut puuttua, joten namit jätin pois ja tilanne korjaantu. Ilen kanssa koin helpommaksi mennä sieltä aidan toiselta puolelta heti alusta alkaen ja hyvin toimi :) Vapaana on eri säännöt ja toki pitää totella ilman namia :)
VastaaPoistaHoitotoimenpiteissä olisi ilenkin kanssa voinut nuo käsikosketukset olla iloksi, mutta laiska omistaja ja kiltti koira = U know ;)
Tsemppiä Laikan ja Vinskin yhteiseloon!
Laiskuuttahan Laikakin on opetettu niin kuin opetettu, perinteisin metodein. Tosin veikkaan, että loppupeleissä onnistuneesti koulutetut trimmauskäytökset ne vasta ovatkin lapamadon juttu. :D
VastaaPoistaVeikkaan, että jos Paavo asuisi mun luona ja alkaisin kouluttaa sitä kylmiltään nameilla arjessa, se voisi alkaa keulia ja unohtaa kaiken muun. Vahvisteiden käytössä kun on tehtävä pohjatyötä (luovu, rauhoitu tms. ja saat palkkaa). Yleensä se on helpompi hahmottaa leikkimisen kautta kuin nameja käyttämällä, mun ainakin.
Pohjatyöt Vivin kanssa = Ei ole. Note. koira on muuttanut mulle vuosikkaana. Saanko anteeksi :P Ilen kanssa luopumista yms. on harjoiteltu ja siitä on kyllä muualla ollut apua.
VastaaPoistaPs. Teille on haaste täällä http://ileduup.blogspot.fi/2015/02/home-alone.html
Malta skrollata alas asti, niin löytyy :)
Jep. :D Ymmärrän hyvin! Just esim. Paavon kanssa en jaksanut alkaa moiseen ja nyt se ei edes asu meillä. :D Uuh, meenpäs katsomaan!
Poista