Agility on tuhannen palan palapeli, joka kootaan juosten. Torstaina koottiin onneksi myös puhuen. Treeniryhmä oli kutistunut tänään kahteen, joten aikaa oli ruhtinaallisesti. Pääsimme seiskaesteelle, mutta se oli tällä kertaa riittävästi. Kouluttaja on nyt pitkin talvea vahvistanut tekemistäni ja ohjaamistani ja olen mieluummin juossut pikkupätkiä asenteella ja täysiä taistellen kuin kasannut pitkistä radoista epätoivoa. Hiljalleen olen päässyt kiinni sisukkaampaan ajatustapaan.
Puhuttiin paljon linjojen ohjaamisesta verrattuna esteiden ohjaamiseen. Olen aina ajatellut, että toki, se on järkevä systeemi ja pyrkinyt ajattelemaan asiaa. Torstaina syttyi hehkulamppu. Ratapiirroksessa olevat vihreät pisteet ovat noin-paikkoja, linjoja putkelle ja niihin ohjasin Laikan. Ajatuksena oli se, ettei myöhemmin kontaktit osaava koira hakeutuisi kontaktille, vaan nimenomaan putkeen. Laikan kohdalla se ei ole vielä ajankohtaista, mutta mulle tää oli hyvä aika heurekalle. Toki osaavan koiran estevihjeet olisivat ärsykekontrollissa, mutta agilityssä sitä pakkaa sotkee keholla ohjaaminen. Siinä on muuten yksi sellainen soossi, mitä pitäisi alkaa ratkoa omassa päässä. Pitäisi ehkä mennä jollekin koulutus- ja ohjaustekniikkaa yhtä vahvasti osaavalle tyypille juttelemaan.
Laika toimi erittäin hienosti. Satu kehui sen parantunutta kokoamista takaakierroissa. Lämmittää mieltä, että yhden tai kahden kerran suunniteltu ja toistomäärältään niukka treeni auttoi näin nopeasti ja näin paljon. Pidän aika isona ongelmana agilityn toistomääriä (sekä fyysisistä että oppimispsykologisista syistä) ja pystyin jälleen kerran omin silmin todistamaan sitä, että laatu korvaa määrän. Kokoamistreeni jatkuu ensi tiistaina samalla ajatuksella. Yritän videoida sen.
Torstain yksi iso anti oli lukitusoivallus. Olen aina ollut vähän harmaalla alueella, kun puhutaan koiran estelukituksesta. Teoriassa tiesin, että esteen lukittava koira tietää minne mennä ja irtoaa ohjauksesta esteelle. Käytännössä minun on vaikea havaita sitä juosten omasta koirasta ilman, että rynnin samalla päin seuraavaa estettä/kouluttajaa/hallin seinää. Mutta tekemisestään varma koira kiihdyttää kohti estettä - niin yksinkertaista se olikin. Nyt, kun tiedän, miltä se näyttää, voin tarkkailla Laikan lukituksia ja alkaa venyttää lukitusetäisyyttä kauemmas esteestä.
Tällaisesta treenitavasta minä pidän. Laadukasta valmennusta, hedelmällistä tekemistä, havainnointia ja ymmärryksen tukemista. Yhteistä ja omaa prosessointia. Älyttömän hieno koira, joka antaa itsestään kaiken ja enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!