Kevätvillaa

Villakoiran karvassa on joka vuodenaikaan eri tuoksu. Keväisin sellainen kostea, vähän multainen ja luminen samaan aikaan. Ja tämän aurinkoisen tiistaipäivän jälkeen se tuoksu oli selvästi haistettavissa. Ehkä kevät tulee, ehkä talvi ei kestä ikuisesti.

Olkoon kuitenkin vielä hetken. Laika teki taas tänään lumipiruja. Se ei ole ihan niin kiltti, että se tekisi enkeleitä, mutta jotain sutturoita kuitenkin.

Jos joku vielä miettii, miten sinne tukkaan tuli niitä palleroita, ylläolevasta videosta löytyy vastaus. Koiran möyhnäysharrastus on hieno. Sillä on hauskaa ja se nauttii elämästään ihan koko rahan edestä. Samalla se antaa vinkkiä siitä, että lihaksistossa tuntuu hyvältä. Kätevä hierontapalvelu tuo maankamara.

Mulle tulee aina talvisin mieleen viimeinen julkaistu Lassi ja Leevi -sarjisstrippi. Se on ollut erityisesti viime aikoina mukana. Sen lukeminen oli haikeaa jo lapsena, kun tiesi, että sen jälkeen en enää näkisi ja kokisi yhtään uutta seikkailua pojan ja tiikerin kanssa. Samalla kuitenkin löysin hirvittävästi lohtua siitä, että heidän seikkailunsa kuitenkin jatkuivat, vaikka minä en niitä päässytkään lukemaan. Että Lassi olisi edelleen se sama rasavilli poika, jonka paras kaveri olisi tiikeri ja kaikki olisi hyvin ja pienetkin seikkailut suuria. Nyt uuden oman seikkailun kynnyksellä en tiedä, ollaanko me Laikan kanssa enemmän poika ja tiikeri pulkkamäessä ja Loltsi sulkemassa kirjaa, vai toisinpäin.