myö huuvettii hipstereille
haluun lihapiirakoita ja sisätiloihin t. loltsi
Aloitettiin putki perjantaina, kuten kaikki tosibilettäjät ja -koiraharrastajat. Jennyn ollessa luennolla pönötimme koirapuistossa Erican ja koirien kanssa. Paras anti oli ehkä ryhmäkuvaan mukaan tullut varis ja se tammenterho, jonka Jenny toi minulle yliopiston pihalta. Niin sileä ja symmetrinen. Pääsin sitten myös frisbeekauppaan!!! Koukutin myös Erican ja Jennyn lajiin ennen ensimmäistäkään heittoa. Mulla on nyt tajuton kiekkokuume yllä ja Laika on onneksi yhtä täysillä mukana.
Käytiin Frisbeepointissa lähinnä siksi, että kaipasin meille uusia kiekkoja. Laika koppailee ihan hyvin isoille, aikuisille koirille tarkoitettuja kiekkoja, mutta koska se on aivan micro dog -rajatapaus, halusin kokeilla myös pentukoon kiekkoja, joita on olemassa useammasta mallista. Valikoin meille Hyperfliten CS Pupeja ja saman merkin pehmeitä SofFlitejä. Kaupassa oli myös Jawzin peruspentukiekko ja kierrätysversio Deja Flew, mutta koska nuo olivat aikuisversioina meille tuttuja ja hintaeroa oli nimenomaan niiden eduksi, valitsin kokeiluun juuri nämä. Kahden heittelytreenin perusteella kokeilen kyllä seuraavaksi myös kestävämpää ja heitettäessä painavampaa Jawzia, koska Laika on alkanut näköjään purra jo aika kovaa ja varsinkin CS-kiekoissa on aika härskit jäljet, jotka pitää tietty hioa pois. Tiina ja Heka hehkuttivat Hyperflexiä, joten sitäkin voisi koittaa. Noihin pikkukiekkoihin tarttui lauantaina tuuli ihan eri tavalla kuin isompiin.
wat
Heittelin Laikalle kiekkoja ihan vain testimielessä ja hauskanpidon merkeissä perjantaina. Lauantaina kokeilin myös butterfly-heittoja (pitää treenata lisää), hyppyjä jalan yli ja selkävaultsin alkeita. Selkätempussa Erica oli apuna palkkaamassa Laikaa mun selän päällä, josta nakkasin sitten rollerin palkaksi. Nyt, kun Laikalla on jonkinlainen muistijälki siitä, että selästä sai palkkaa, sen on ehkä helpompi siirtyä sinne, vaikka treenaisin keskenäni sen kanssa ja naksuttelisin käytöstä. Lauantaina heittelin myös ilman koiraa muutaman heiton oman jalan ali. Se oli aika vaikeaa. Onneksi sentään taivun hyvin (se onkin mun ainut liikunnallinen lahja), mutta heiton suuntaa ja voimaa oli aika vaikea säädellä. En ole enää kuitenkaan ihan toivoton heittäjä, joten kyllä tää tästä!
Hymyily kielletty, munapipot ei.
Laika on kyllä aika magee fribapuudeli. Se tekee niin täysillä ja räkä roiskuen. Frisbeessä on samaa viehätystä kuin agilityssä: yhteistyötä ohjaajan ja koiran välillä, koulutusta, liikunnallista osaamista ja monta liikkuvaa osaa. Paljon kehittymisen paikkoja molemmille. Laika tuntuu nauttivan siitä, kun se saa haastaa sekä koivet että aivot toimimaan samaan aikaan. Yritän itse pysyä perässä. Olen jopa fiilistellyt, että pitäisikö osallistua ensi kesän frisbee-kisoihin, kun ne taas järjestetään. Olisihan se aika hienoa. Freestyle lienee meidän laji.
Luonnollisesti Erican ja Jennyn koirat pääsivät tositoimiin. Oli hauska nähdä livenä keskenään todella erilaisten koirien toimia fribojen kanssa. Ajattelimme jo etukäteen, että Neira-nahka olisi tässä lajissa todellinen luonnolahjakkuus ja se kieltämättä lunasti kaikki odotukset - ja ylitti ne lassienmitalla. Sille oli hauska heittää, sillä sen kehonhallinta on loistavaa ja lisäksi se on nopea ja hyppii luonnostaan korkealle ja rohkeasti. Hauskaa oli myös Neiran paimenpilistely. Aikaisemmin yleisenä läppänä pidetyt paimenkierrokset osoittautuivat todella hyödyllisiksi ja nahka äkkäsi tosi nopeasti, että heittäjä kannattaa kiertää, koska siitä saa lentävän kiekon. Kiira-tervu taas vaati aika paljon lämmittelyä ja Jennyn koulutuksellista otetta, mutta jo lauantaina se napsi lyhyistä heitoista hienojakin koppeja. Viena taas oli kiinnostunut Erican kanssa leikkimisestä ja hipsi glitterit ja sateenkaaret tassuissa kiekkojen perässä.
Kiekkoja huollettavaksi. Isot SofFlitet olivat tosikäytössä kaksi päivää. Päällimmäisissä CS Pupeissa näkyy jo käytönjälkiä.
Lauantaina oli mätsäri. Tarjolla oli veteraaniluokka, jonne Loltsi pääsi höhöilemään, tuloksena SIN3 varmempien käyttäytyjien ja parempien esiintyjien jälkeen. Saatiin mylittleponyn värinen ruusuke ja tuikkukuppi, jota Erica luuli kävyksi, lisänä jotain safkaa ja purutikkuja. Laika kävi saman tuomarin rutisteltavana eikä sijoittunut, mutta sai kehuja esiintymisestä. Olin etukäteen aika innoissani, että pääsisimme taas kehään, mutta jälkikäteen tulin ajatelleeksi, että eipä se nyt niin erikoista ollutkaan. Ehkä jo pidempään jatkuneella mätsärilamalla on syynsä: meille sopivampaakin on tarjolla. Kenties, jos opettaisin Laikalle eeppisen esitystyylin, mutta en ehkä jaksa. Koska se on paikallaan seisomista. Sekin on tokossa paljon hauskempaa.
Sunnuntaina meillä piti olla agikisat Porissa, mutta Laika aloitti juoksunsa, joten se jäi nyt, kuten jäivät treenitkin hetkeksi. Lähdimme sitten käymään Sysmän ihanassa hiljaisuudessa Päijänteen rannalla. Omat koirakuvausfiilikset olivat jääneet pakkaamatta mukaan, joten kuvasin sieniä. Havaitsin makrolinssin tarpeen...
Taas meni ihmekoiriksi ja ihmesieniksi.
Koirat olivat ihan ulkofileissä. Olimme metsässä reilut kaksi tuntia ja lopun aikaa ne juoksivat rinksaa pihalla, kävivät järvessäkin. Loltsin mielestä metsäreissu mökki oli paras ja mökki, koska sisällä oli takka ja sohva. Raukka tosin kadottu mut ulkohuussiin. Se lähti vessareissulla mukaani, mutta jäi jälkeen eikä tajunnut, mihin olin mennyt. Se oli jäljestänyt itsensä paikalla vasta, kun oli jo takaisin mökissä ja Erican mukaan se oli päivystänyt sitten hyyskän ovella huolestuneen näköisenä, kunnes vislasin sen sisään. Nyt se varmaan luulee, että huussissa on portaali.
Syysloma alkoi aika väsyneissä merkeissä. Ollaan nukuttu yhdessä läjässä ameebankakkoina mun sängyssä. Oli aika hyvä viikonloppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!