Suru

On taisteluita, joita ei voiteta. Neiran taistelu oli sellainen. Jäljelle jäi suunnaton suru ja loppumaton ikävä. Tuntuu epätodelta, epäreilulta. Mutta Neira ei ole enää kipeä tai sairas, vaan jälleen kiiltäväturkkinen, voimakas ja tuulennopea. 

Hyvästi ystävä.

Ihmekoirien joululahjalista

 Niin hyvää lapsuustraumaa. 

(Kuvan lähde: http://mesikammen.wordpress.com/ )

Tänä vuonna kärsitään sen luokan köyhyydestä, että meille tulee varmaan aattona nuuttipukki ja perii joulun saman tien mukaansa. Jos ei tule, niin pukeudun itse ja pelottelen lähiön lapset. Mutta köyhäkin saa unelmoida, joten joululahjatoiveita, olkaa hyvät! (PS. Idea joulun hengessä varastettu täältä.)

1. Sepon agility-yksäri. Sain sellaisen viime jouluna ja se oli mukavaa. Tapsana ei ollut senttiäkään lunta, mutta fiilikset oli kohdillaan. Tästä piti myös Laika.

2. Vaultsisuojat. Koska selästä, rintakehältä tai jaloilta frisbeen perään ponnistava koira tekee kipeää. A-luokan keino välttyä näyttämästä pahoinpitelyn uhrilta koiraurheilun vuoksi. Pakettikortin virkaa toimittaisi kivasti esim. Jawz Dèjá Flew Pup -kiekko.

3. Istuvat valjaat Loltsille. Loltsilla on nykyisin trakeakollapsi ja panta ei tee kurkulle hyvää. Megaluokan ongelma on se, että koko elukka kaatuu ylösalaisin, jos sille pukee henkselit.

4. Pakastimellinen eettisesti tuotettua lihaa. Koska possuillakin on joulu ja muita kuppahattutätisanontoja.

5. Rauha koiramaailmaan. Koska oikeasti, me kaikki pidetään koirista, ja se on oleellista. Ei niinkään se, kenen koiraa pissii kauimmas, loikkaa korkeimmalle, on rumin tai jyrsii itsensä kokoisen reiän seinään nopeimmin.

Fast Forward Agility
Czech Black, koirafrisbeesuojat
Musti ja Mirri, Rukka Comfort Mini -valjas
F-Animal
joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä t. arja koriseva

Treenikatsaus

 Juoksuisten koirien touhujen seuraaminen on kuin härski luontodokkari livenä omassa olohuoneessa. Laika tepastelee ympäriinsä ihan käpy hukassa, Loltsi pärähtää paikalle ja samassa alkaa armoton tarjoilu ja toosan tunkeminen mummelin naamaan. Laikalle nyt käy mikä tahansa keittiönpöytää matalampi (muistelkaamme sitä viettitestiä, jossa testattiin Lassin mielestä saaliin sijaan sukupuoliviettiä...). Treenatessa se on onneksi ihan normaali eikä se ole ollut esimerkiksi kipeä tai kramppisen oloinen kuin yhtenä päivänä, jolloin se oli hetkittäin aika kujalla. Muuten päässä vilisee kyllä ihan vilkkaasti.

Jostain syystä mulla ei ole agilityä yhtään ikävä. Olen joko-tai-ihminen ja kerran nyt ei tehdä agilityä, niin sitten ei. Unohdin jo koko lajin. Oho. Tokon saralla otettiin aiemmin syksyllä projektiksi seuruun käännökset oikealle ja nehän olivat hautuneet kuin hieno tee ja ne toimivat. Pitäisi saada vielä videota ja tehdä käännöksen määrästä vakio, mutta näyttää jo hyvältä. Treenaaminen auttaa, lapset. Aloin opettaa peruuttamista sekä seuruussa perusasentopersetyöskelyn kautta että ohjaajan edessä. Pitänee naksutella lisää.

Frisbee on vaan niin siistiä. Yhtenä syyslomayönä olin pitkään valveilla ja harjoittelin heittämistä sisällä. Koirien takia tehdään tyhmiä asioita ja tää on yksi niistä, friban heittäminen mielikuvituskaverille. Mut oon heitellyt kyllä mustalle bestikselle myös! Otettiin treenin alle flipit. Kyseessähän on hurjimmillaan käytännössä koiran heittämä voltti, jonka aikana se nappaa kiekon ilmasta. Meidän idea ei ole rakentaa niin kamalaa liikerataa, vaan olla aika maltillisia. Youtube-tutoriaaleja etsiessä kannattaa muistaa, että iso osa opetusvideoista tulee Jenkeistä ja Suomi tuntuu olevan ihan eri tavalla turvallisuusorientoitunut maa - ja hyvä niin. Pari ongelmakohtaa: Laika ottaa frisbeen monesti tassuilla vastaan ja heitän epätasaisesti, joten kopin ajoittaminen on vaikeaa. Laikan liikerata on kyllä ihan oikea. Voisin kuvitella, että kädestä napattava kiekko alkeisopetuksena voisi toimia ainakin tassuongelmaan. Onneksi ensi kuussa on kurssi tuloillaan.

Koska lähipuistossa on koirafrisbeeharrastajaa ajatellen asennettuja penkkejä, alettiin treenata reisivaultsia. Käytännössä tällä hetkellä Laika hyppää jalkojen päälle, kun istun, ja ponnistaa heti kiekon perään. En käynyt mitään namivälivaihetta, koska koin sen aika turhaksi. Sama oli jalkojen välistä pujottelun kanssa. Laika käytännössä osaa liikkeen alkueläintasolla, mutta aloin hioa sitä kahdella frisbeellä sopivammaksi. Pitäisi sujuvuuden kannalta muistaa aloittaa oikealta puolelta (Laika tarjoaa perusasentoa tosi vahvasti, jos koitan vasenta puolta) ja myös alkaa vaatia sujuvaa pujottelua. Nyt mennään aika järjenköyhällä sujahdus-MISSÄ MUN RISPII ON-BOING-pujahdus-heitto-"tekniikalla".

Omista heitoista harjoittelun alla: perus floater, jalan ali, olan yli, butterfly (alkaa näyttää jo joltakin, voisi ehkä jo varioida suuntaa?) ja potkuheitot, koska kickass kung fu frisbee pro master. Lisäksi katson Youtube-videoita ja kokeilen kaikkea eteensattuvaa kuin sekakäyttäjä, kuten aina.

Ai niin. Meillä kävi nettiasentaja. Se oli parasta (paitsi Laika sanoisi korkeintaan jaa). Loltsi oli ihan kybällä sitä mieltä, että hän on myös nettiasentaja ja auttaa. Jouduin pari kertaa kutsumaan sen sitten pois, kun meni asentajasedän läpsimiseksi vallan. Taidan laittaa jonkun läppivistä puudeleista varoittavan kyltin oveen.

Ihmekoirien blogivalinnat

Blogilinkkauspostaukseen tuli kolmisenkymmentä ehdotusta, joista osa oli minulle tuttuja, osa vieraita. Kiitos kaikista! En mahduttanut tällä kertaa mukaan varsinaisesti vanhojen tuttujen tai kavereiden, vaikka niitä luenkin (ja lukisin, vaikkemme muuten tuntisi), koska valikoimaa oli muutenkin. Mitään yleisiä perusteita juuri näille valinnoille ei ollut ja ne ovatkin keskenään melko erilaisia. Hyväksyntähylje lähtee seuraaville viidelle blogille:

Ei haukku haavaa tee

Ei haukku haavaa tee -blogi on poikkeus suomalaisessa koirablogiskenessä. Siinä missä tavanomainen koirablogi kuvaa yhden lauman elämää ja hilsekoostumuksia, keskittyy Doran blogi ruotimaan laajempia, koko koiramaailmaa koskettavia teemoja. Hyviä esimerkkejä näistä ovat esimerkiksi postaukset agilityn riskeistä, näyttelyiden kääntöpuolesta ja koirien paperillisuudesta. Pohdiskeleva ja isoihin kokonaisuuksiin tarttuva blogi on mielenkiintoinen, vaikka tykkään lukea myös sekametelisoppablogeja. On hienoa, että blogi toimii nimenomaan Bloggerissa eli käytännössä suomalaisten diginatiivien koiraharrastajien ja -bloggaajien suosimalla alustalla, jolloin sen seuraaminen onnistuu kivuttomasti eikä blogi ole piiloutunut minnekään isomman portaalin taakse.

Impossible dreams

Impossible dreams valikoitui listalle kirjoittajan kirjoitustyylin lisäksi siksi, että Alicia koirineen asuu Skotlannissa. Vaikka elämä toisessa maassa onkin varmasti vain elämää, kuten täälläkin, on näkökulma silti erilainen ja mielenkiintoinen. Sitä paitsi käytyäni maassa kerran jäi kaipuu päästä joskus takaisin... Mielenkiintoista olisi kuulla tarkemmin siitä, miten koiraharrastus poikkeaa suomalaisesta, mikä on paremmin ja mikä huonommin. Postauksista on välittynyt tähän mennessä jo jotain. Alician kolme koiraa edustavat meikäläisessä blogimaailmassa hivenen epätyypillisiä rotuja ja niiden sekoituksia. Nelikon seikkailuista onkin hauska lukea.

Rocky+Amor

Lyhyesti: valokuvat. Ja valokuvat. Katso myös kohta valokuvat. Visuaalinen ihminen ei saa niistä tarpeekseen. Ulkoasukin on ihastuttava. Tekstipuolella eniten sijaa taitaa saada agility ja siitähän minä pidän. Rocky+Amor on hyvä esimerkki blogista, jossa yksinkertaisista, mutta laadukkaista aineksista kokkaillaan aika hyvät sopat.

Hapsutassujen treeniblogi

Hapsutassujen treeniblogi on Hapsutassu.comin sivutuotos, joka nimensä mukaisesti valottaa treenejä. Olen itsekin miettinyt, pitäisikö Laikan lajitreenaaminen irrottaa omaksi blogikseen ja kirjata sinne oikeasti kaikki, mutta en ole sitten niin hoocee. Mutta Hapsutassuissa ollaan! Muistio onkin loistava treenipäivis ja edustaa hienoa suunnitelmallisuutta, josta useimmat vain haaveilevat. Palikkamaisesti aseteltu sisältö jäsentelee treenit mainiosti. Mukana on myös videota ja valokuvia, joten lukuelämys on mielekkäämpi kuin pelkkien treenien tavaaminen ruutuvihkosta. Lajikirjo on laaja ja itselleni tuttujen ja mieluisten lajien sivussa tulin lukeneeksi mm. pk-hausta.

Takkupäiväkirja

Tässä blogissa on koirat nimeltä Mauri ja Jyrki. Niiettä. Ja Mauri on cool. Mauri menee kovaa ja oon sen fani. Siksi valitsin tämän blogin.

---

Tähän samaan onkin hyvä ympätä pari blogiarvontaa:

 

Tekemistä vailla eli linkitä blogisi

Linkatkaa! Valitsen 3-5 mieleistä minulle uutta tuttavuutta framille ja saatanpa mahduttaa samaan lukuun myös jonkun jo ennestään tutun, hyväksi havaitun blogin ja sanoa siitä sanasen. Kriteerit: koirakoirakoira - jos mukana on muita mausteita, sekin käy, kunhan blogin pääpaino on koirissa. Aikaa on karkeasti sunnuntai-iltaan 19.10. asti.

7 hehtaarin viikonloppu

 myö huuvettii hipstereille

Joskus pitää huhkia, että voi taas levätä. Viikonloppuna sattui ja tapahtui, tällä kertaa enimmäkseen tosin tapahtui. Minun oli tarkoitus kuvata videokooste kaikesta, mutta koska pokkarin video on mustavalkoista ja järkkäri painaa puolitoista tonnia unohtamatta kuvaajan viiden sekunnin keskittymiskykyä, se sitten jäi. Kuvasin lähinnä maisemia auton ikkunasta ja esittelin videolla Erican makuuhuoneen lampun.

 haluun lihapiirakoita ja sisätiloihin t. loltsi

Aloitettiin putki perjantaina, kuten kaikki tosibilettäjät ja -koiraharrastajat. Jennyn ollessa luennolla pönötimme koirapuistossa Erican ja koirien kanssa. Paras anti oli ehkä ryhmäkuvaan mukaan tullut varis ja se tammenterho, jonka Jenny toi minulle yliopiston pihalta. Niin sileä ja symmetrinen. Pääsin sitten myös frisbeekauppaan!!! Koukutin myös Erican ja Jennyn lajiin ennen ensimmäistäkään heittoa. Mulla on nyt tajuton kiekkokuume yllä ja Laika on onneksi yhtä täysillä mukana.

Koppi butterflysta.

Käytiin Frisbeepointissa lähinnä siksi, että kaipasin meille uusia kiekkoja. Laika koppailee ihan hyvin isoille, aikuisille koirille tarkoitettuja kiekkoja, mutta koska se on aivan micro dog -rajatapaus, halusin kokeilla myös pentukoon kiekkoja, joita on olemassa useammasta mallista. Valikoin meille Hyperfliten CS Pupeja ja saman merkin pehmeitä SofFlitejä. Kaupassa oli myös Jawzin peruspentukiekko ja kierrätysversio Deja Flew, mutta koska nuo olivat aikuisversioina meille tuttuja ja hintaeroa oli nimenomaan niiden eduksi, valitsin kokeiluun juuri nämä. Kahden heittelytreenin perusteella kokeilen kyllä seuraavaksi myös kestävämpää ja heitettäessä painavampaa Jawzia, koska Laika on alkanut näköjään purra jo aika kovaa ja varsinkin CS-kiekoissa on aika härskit jäljet, jotka pitää tietty hioa pois. Tiina ja Heka hehkuttivat Hyperflexiä, joten sitäkin voisi koittaa. Noihin pikkukiekkoihin tarttui lauantaina tuuli ihan eri tavalla kuin isompiin.

 wat

Heittelin Laikalle kiekkoja ihan vain testimielessä ja hauskanpidon merkeissä perjantaina. Lauantaina kokeilin myös butterfly-heittoja (pitää treenata lisää), hyppyjä jalan yli ja selkävaultsin alkeita. Selkätempussa Erica oli apuna palkkaamassa Laikaa mun selän päällä, josta nakkasin sitten rollerin palkaksi. Nyt, kun Laikalla on jonkinlainen muistijälki siitä, että selästä sai palkkaa, sen on ehkä helpompi siirtyä sinne, vaikka treenaisin keskenäni sen kanssa ja naksuttelisin käytöstä. Lauantaina heittelin myös ilman koiraa muutaman heiton oman jalan ali. Se oli aika vaikeaa. Onneksi sentään taivun hyvin (se onkin mun ainut liikunnallinen lahja), mutta heiton suuntaa ja voimaa oli aika vaikea säädellä. En ole enää kuitenkaan ihan toivoton heittäjä, joten kyllä tää tästä!

Hymyily kielletty, munapipot ei.

Laika on kyllä aika magee fribapuudeli. Se tekee niin täysillä ja räkä roiskuen. Frisbeessä on samaa viehätystä kuin agilityssä: yhteistyötä ohjaajan ja koiran välillä, koulutusta, liikunnallista osaamista ja monta liikkuvaa osaa. Paljon kehittymisen paikkoja molemmille. Laika tuntuu nauttivan siitä, kun se saa haastaa sekä koivet että aivot toimimaan samaan aikaan. Yritän itse pysyä perässä. Olen jopa fiilistellyt, että pitäisikö osallistua ensi kesän frisbee-kisoihin, kun ne taas järjestetään. Olisihan se aika hienoa. Freestyle lienee meidän laji.

Luonnollisesti Erican ja Jennyn koirat pääsivät tositoimiin. Oli hauska nähdä livenä keskenään todella erilaisten koirien toimia fribojen kanssa. Ajattelimme jo etukäteen, että Neira-nahka olisi tässä lajissa todellinen luonnolahjakkuus ja se kieltämättä lunasti kaikki odotukset - ja ylitti ne lassienmitalla. Sille oli hauska heittää, sillä sen kehonhallinta on loistavaa ja lisäksi se on nopea ja hyppii luonnostaan korkealle ja rohkeasti. Hauskaa oli myös Neiran paimenpilistely. Aikaisemmin yleisenä läppänä pidetyt paimenkierrokset osoittautuivat todella hyödyllisiksi ja nahka äkkäsi tosi nopeasti, että heittäjä kannattaa kiertää, koska siitä saa lentävän kiekon. Kiira-tervu taas vaati aika paljon lämmittelyä ja Jennyn koulutuksellista otetta, mutta jo lauantaina se napsi lyhyistä heitoista hienojakin koppeja. Viena taas oli kiinnostunut Erican kanssa leikkimisestä ja hipsi glitterit ja sateenkaaret tassuissa kiekkojen perässä.

 Kiekkoja huollettavaksi. Isot SofFlitet olivat tosikäytössä kaksi päivää. Päällimmäisissä CS Pupeissa näkyy jo käytönjälkiä.

Lauantaina oli mätsäri. Tarjolla oli veteraaniluokka, jonne Loltsi pääsi höhöilemään, tuloksena SIN3 varmempien käyttäytyjien ja parempien esiintyjien jälkeen. Saatiin mylittleponyn värinen ruusuke ja tuikkukuppi, jota Erica luuli kävyksi, lisänä jotain safkaa ja purutikkuja. Laika kävi saman tuomarin rutisteltavana eikä sijoittunut, mutta sai kehuja esiintymisestä. Olin etukäteen aika innoissani, että pääsisimme taas kehään, mutta jälkikäteen tulin ajatelleeksi, että eipä se nyt niin erikoista ollutkaan. Ehkä jo pidempään jatkuneella mätsärilamalla on syynsä: meille sopivampaakin on tarjolla. Kenties, jos opettaisin Laikalle eeppisen esitystyylin, mutta en ehkä jaksa. Koska se on paikallaan seisomista. Sekin on tokossa paljon hauskempaa.

Sunnuntaina meillä piti olla agikisat Porissa, mutta Laika aloitti juoksunsa, joten se jäi nyt, kuten jäivät treenitkin hetkeksi. Lähdimme sitten käymään Sysmän ihanassa hiljaisuudessa Päijänteen rannalla. Omat koirakuvausfiilikset olivat jääneet pakkaamatta mukaan, joten kuvasin sieniä. Havaitsin makrolinssin tarpeen...

 Taas meni ihmekoiriksi ja ihmesieniksi.

Koirat olivat ihan ulkofileissä. Olimme metsässä reilut kaksi tuntia ja lopun aikaa ne juoksivat rinksaa pihalla, kävivät järvessäkin. Loltsin mielestä metsäreissu mökki oli paras ja mökki, koska sisällä oli takka ja sohva. Raukka tosin kadottu mut ulkohuussiin. Se lähti vessareissulla mukaani, mutta jäi jälkeen eikä tajunnut, mihin olin mennyt. Se oli jäljestänyt itsensä paikalla vasta, kun oli jo takaisin mökissä ja Erican mukaan se oli päivystänyt sitten hyyskän ovella huolestuneen näköisenä, kunnes vislasin sen sisään. Nyt se varmaan luulee, että huussissa on portaali.

Syysloma alkoi aika väsyneissä merkeissä. Ollaan nukuttu yhdessä läjässä ameebankakkoina mun sängyssä. Oli aika hyvä viikonloppu.

Treenausasiahommia

Käsitellään ensin nämä akuutit sekoilut. Mulla kun on näitä kuumeita, joita tulee ja menee. Nyt tuli taas rally-kuume. Luin kaverin koiran kanadalaisesta superveljestä, joka harrastaa suunnilleen kaikkea uimahypyistä ohjelmistokehittämiseen ja on ansioitunut rally-tokossa. Lisäksi Ruotsin yksilömestaruus meni keskarille. Meille sellaista ei kyllä lohkea, mutta ajattelin, että jos nyt kuitenkin vähän edes. Edes vähän. Tätä kestänee seuraavat kaksi viikkoa, mutta jos kestää kauemmin, niin ensi vuonna käydään kokeissa, jos mahdutaan. Jankattiin Ojangossa megatreeneissä vähän eteentuloa, mutta Laika tarjosi myös onoff-kontaktia (keinu oli aidan takana...) ja terassipöydälle hyppäämistä. Alkaa taas tosi lupaavasti!

Kuva: Yasmin Eklund

Agilityn saralla juostiin Saviojan hyppäriltä kymppi Purinalla. Sujuva rata, olin tosi tyytyväinen. Seurakaveri onnitteli tuloksesta torstaina, hämmennyin. Koska sehän oli ihan paska. Toisaalta, tulos oli jo siinä vaiheessa aivan herttaisen sama, koska ollutta ja mennyttä (!!!) ja rata oli kahta puklua lukuunottamatta kulkeva. Ensimmäinen kielto tuli putkelta, kun jarruttelin liian aikaisin ja Laika teki, kuten sille on opetettu. Viisas koira, tauno ohjaaja. Toinen kämmi tuli toiseksi viimeiseltä hypyltä, kun otin Laikan puutteellisesti lapaseen ja se kiidätti hypyn ohi. Korjauksiin meni aikaa, joten etenemä oli surkea. Opin kuitenkin taas vähän lisää. Laikan kaarroksille pitää myös tehdä jotain, ne ovat aika. Kaarteelliset.

Treeneissä meillä on ollut yhtä sun toista, en jaksa kirjoitella kaikkea takaisinpäin. Lähinnä rytmitys ja liikkeellelähdöt on hukassa. Olen aika hidas, old news. Räjähtävä lähtö on paitsi päänsisäinen myös ihan fyysinen puute. Pitäisi kohottaa kuntoa ja tehdä intervallitreeniä. Kesäkausi loppui tuunattuun Reetta Mäkelän ykkösluokan hyppäriin. Radalla oli pöytä. Tyhmä este.

Empiminen A:lla loppui siihen, että irrotin boksin yläriman. Keep it simple stupid. Onnistumisprosentti nousi. Nyt lisää treeniä ja varmuutta asiaan, kohta se on toimiva este. Puomikaan ei ole enää sellainen peikko. En ajattele enää kisaavani ikuisesti ykkösten hyppäreillä. Ajeltiin kaverin kanssa alkuviikosta Kuopioon ja puhuttiin kontakteista. Että ei se kontaktille palkkaaminen, keston jankkaaminen ole ainut tapa. Sen myötä treenattiinkin. Vielä mulla on tekemistä hermorakenteen ja kriteerien kanssa, mutta työtapa on mieluisampi. Koira fokus mietityttää, ideaalitilanteessa se ei kääntyisi mun puoleen yhtään, vaan juoksisi ruoto suorassa alastulosasentoon jatkamaan matkaa, mutta käytännössä tällä hetkellä se kääntyy. Etupalkka joo, mutta kuka sitä vahtii, jos treenaan yksin. Käytännön ongelmia. Toistaiseksi palkka on edessä oleva este ja pallo, kotona heitetty nami tai lelu. Tiinan opas vatulointiin. Rääh...

Tokossa kokeiltiin hyppynoutoa, koska se on kuvauksellinen liike. Jennyä hajotti mun opetustyyli. Ei se mitään, niin hajottaa kaikkia muitakin varmaan. Toisaalta, koira leiskautti yli esteen ja toi kapulan, success. Ruudussa se tarjoili merkkiä, minä tarjoilin kosketusalustaa, pääsimme sopuun. Loppuun vielä pekoni-koira:

When words become unclear, I shall focus with photographs. When images become inadequate, I shall be content with silence. (sanoi Ansel Adams)

kuvat on kivoja sanat on tyhmiä 

tytöt ja Elmeri-setä (FI AVA/AVA-H/MVA Miracle Minx Midnight Mover)

 Kuopiossa oli koiravauvoja

 Elmeri-setä taas (5/5 koira ottaisin kotiini)

Kivikosta kotiin on vain viisi kilometriä, mutta puskissa ryömimällä matkaan saa upotettua puoli päivää (ps. pieruhuumori paras huumori)

kivi pelastettu

puuvillakoiria (vitsi omakeksimä)

moi oon söpö mennään kotiin täällä haisee haisuhaperot

leikitään leikkiä "arvaa kuka on uros"

 jos voit lentää ni älä kävele

 ARE U WANNA DIE

Laika on mun koira siksi että me ollaan samanlaisia

tuntuu ehkä vähän siltä että se on aika hoopo otus

Westendissä oli gepardimaisia juoksijoita ja pukumiehiä lenkillä (ja me ja meistä näki että me ollaan vantaalaisia)

kuvat: Vantaan anseladamsit allekirjoittanut ja Jenny Yliollitervo