Öisellä ensitapaamisella se aiheutti MIKÄTOION-hepulin, päivällä se oli hauskin lelu vähään aikaan.
Käytiin sunnuntaina taas Firanlähteillä, tällä kertaa allekirjoittanut rantapallokin kastautui. Laikan mielestä uiva ihminen on merihädässä, mutta sillä ei aivan vielä riitä pokka lähteä plutimaan perään, joten se istui rannalla ja mutisi huolestuneena. Pari kertaa se loikkasi kyllä kiveltä veteen, mutta ui saman tien rantaan. Löysin vähän otollisemman kohdan uimaopetukseen sitten myöhemmin ja päätin, että sinne suunnataan sitten seuraavalla reissulla. :)
Laika-apina on keksinyt äänensä. Kun siinä herää pienikin epäluulo, se vuhkuu. Koska mä en jaksa löysämoraalisia äänijänteitä, se on saanut joka kerran lähdöt sisälle, jos se on esimerkiksi pihalla haukkunut naapureita. Jotkut isot, ja varsinkin haukkuvat, koirat ovat saaneet siltä reaktion esiin, mutta siinä täytynee kaivaa sopivia tilanteita esiin ja kertoa vaihtoehtoinen käyttäytymismalli. Taidetaan lähteä koirapuiston laidalle kuuntelemaan urpojen rähinää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!