Pappakoiraa ja arjentynkää

Kävimme viime viikolla Lappeenrannassa moikkaamassa Paavoa ja muita. Ilokseni kohtasin iloisen ja pirteän neljätoistavuotiaan. Se oli piristynyt viime näkemästä, kun sen lääkitystä oli muokattu verikokeiden perusteella. Ikävä kyllä sen maksassa ja munuaisissa on vajaatoiminta molemmissa. Vaivoistaan huolimatta se kuitenkin komensi ruokaa entiseen tapaansa pilke silmäkulmassa, tallusti muiden mukana, tonki mökillä vanhat nuotiot ja otti juoksupyrähdyksiä. Eläinlääkäri oli lupaillut, että pappakoira olisi ilonamme vielä ainakin tämän kesän. Toivotaan niin. Se on monelta kantilta niin mahtava, että maailmaan jää sen jäljiltä vielä iso lovi.

Mustit nauttivat tietysti parista mökkireissusta ja ruokatarjoilusta. Ulkoilutin kameraa hieman, kuvasatoa alla.

Muuten toukokuun alku tarkoitti koulun alkua ja harkka-ajan loppumista. Meillä alkoi ongelmakäytösjakso ja etsin (ja löysin) itselleni ongelmakoiraprojektin. Jengiä tuli ihan jonoksi asti, ja jos mitenkään jaksan, otan kesälle toisen apua tarvitsevan. Omat ovat treenanneet todella epäsäännöllisesti, mutta ovat kuitenkin. Vinski on oppinut sellaisen hyödyllisen taidon kuin kurren ja opiskelee juuri nyt kierimistä. Viime maanantaina heräsin puoli kuudelta ja ehdin treenata agilityä hyvin ennen koulun alkua. Seuraavana päivänä myöhästyinkin (tosin vahingossa) puolellatoista tunnilla koulusta, joten ei jäänyt reippaus tavaksi. Laikan kanssa pitäisi treenata rally-tokoa, koska ilmoitin sen oman seuran kisoihin kuun lopulle.

Käytiin eilen viettämässä kesäpäivää Tuusulan Belgitapahtumassa. Laika osallistui mätsäriin ja lopulta myös keppikisaan Viljamin keskittyessä olemaan kiltti teinix. Molemmilta kelpo suoritus. Vinski oli enimmäkseen kivasti, relasti ja kuljeskeli mukana hienosti. Selvästi sillä oli kiihtyneitä hetkiä ja parit avoimet rähähdyksetkin se päästeli, mutta palautui nopeasti. Se tarvitsisi nyt tosi kipeästi lisää häiriötreeniä ylipäätään, treenaaminen ei nimittäin ollut kauhean sujuvaa, vaikka teimme tosi tuttuja juttuja.

Lärs juoksi ja pönötti itsensä SIN1 BIS6 -tulokseen ja voitti itselleen lisää ruokaa. Oli pitkästä aikaa ihan hauskaa päästä muistelemaan, että mitä tuokin touhu on. Laikan kanssa ihan perushauskaa, kun se on aika hyvä pönömasiina eikä välitä, että sitä tsuumaillaan. Keppikisassa se voitti medit kuin minä alakoulun olympialaisten turbokeihään konsananaan: ainoana osallistujana. Siitä tuo hervoton ruusuke. Oli kiva saada keppisuorituksesta joku aika talteen, kolme sekkaa ja jotain. Se kolme sekkaa ja jotain oli vain parin kymmenyksen päässä koko päivän nopeimmasta ajasta. Vähänkö Pasi on pro tikkuelukka!