perjantai 21. marraskuuta 2014

treenings meinings


Ilmatiivis seuruu.

Viikon tottelemattomuudet ja ohjatut agiliidot. Tiistai-iltapäivänä me heiluttiin Ojangossa ja treenattiin sataa tokoasiaa. Sen jälkeen ei olla sitä sorttia veivattukaan, että opittu ehtisi vähän tasoittumaan ja prosessoitumaan villaisissa aivoissa. Löydettiin kentältä raippa, jos joku on ehtinyt sitä kummastelemaan nähtyään joitakin treeneissä otettuja kuvia. Laika läpsi sillä itseään persaukselle ja haastoi leikkimään eli aika eläinrääkkäysmeiningit oli.


Laikalla oli tiivis seuruupäivä. Jouduin taas keskustelemaan itseni kanssa, miksen ole opettanut sille takapääntyöstöjuttuja, koska niistä olisi just nyt apua. Päätin ottaa ne projektiksi, kun menemme ensi viikolla Lappeenrantaan muutamaksi päiväksi. Erica videoi oikealle käännöksiä ja paikallaan veivaamista ja ne oli pääsääntöisesti ihan hyviä. Seuruu menisi varmasti kokeessakin läpi kuin väärä raha, mutta nätimpi siitä tulee sen aktiivisemman takapäänkäytön myötä.

 Loltsi-kevennys: kiipeä pöydälle, syö nakit, treeni taputeltu.

Paikkis oli vähän haistapaska-hommia, mutta teinpähän. Naapurikentällä oli seurakaveri muutaman perron kanssa ja se oli aika ässä häiriö. Siis niin ässä, että Laika hajoili sille. Paransi loppua kohden. Olen tuumaillut ruveta tekemään ihan erikseen häiriötreeniä koirilla esim. kosketuskeppi- tai käsikosketussysteemien kanssa, koska en haluaisi makuuttaa koiraa turhaan ja kerätä sille haukkuja. Ja jos joku meinasi ehdottaa sitä kieltämistä sieltä takarivistä, niin ajattelin kuitenkin kouluttaa, en käyttää laastaria. Ja heh, paikkiksen aikana muuten Ojangon yli lensi matalalta helikopteri. Se ei ollut Laikalle mikään ongelma.


Alo-luoksari videolla. Halusin nähdä, miltä se näyttää tällä hetkellä. Kelpaa. (Eikä edes törmännyt.) Pari luoksaria/hyppyä kutsuhyppynä vielä.



Ruudun sheippausta. Suurensin edelliskerrasta ja Laika alkoi kiertää reunoja. Se muistutti etäisesti jotain kohteen hakemista, olisiko etsinyt joko merkkiä tai tassutargettia. Väännettiin mm. siitä, että naksu tulee nauhojen keskelle menemisestä eikä esim. jalkojen välistä kurkkaamisesta. Kyl sieltä irtosi ihan vakuuttavaa oivallusta siitä, mitä haettiin. Pitänee suurentaa ruutua vähän reilummin, jos keskelle osuminen olisi helpompaa, kun koirakin on niin valtava. Eiku.


Noudon kanssa oli taas jotain epämääräistä saalisnoudon ja pitoharkan välistä mokellusta. Pitäisi erottaa tarkemmin, mitä tehdään, selvittää kriteerit itselle, että ne olisivat selvät koirallekin. Nyt seilattiin vähän harmailla vesillä. Kiirehdin sitä paitsi taas. Ehkä me tehdään saalispainotteisempia juttuja taas hetki.

Torstain ohjattujen rata.

"Onpas sulla innokas koira" sanoi meidän koetuntilainen. Onhan se aika pöriläinen. Ihana kävellä hymyillen Laikan kanssa kentälle ja katsoa, miten askel askeleelta sen ilme kirkastuu ja sitten voikin jo vähän tarjota estettä ja vähän seuraamista ja vähän keppiä ja oho putki.

Laika sikaili ja karkasi lähdöstä. Palasin viemään sen takaisin. Kouluttaja käski käyttää oho-merkkaussanaa, jos mokoma käy uudestaan. Kävi. Sanoin kukkatippaäänellä "perkele" ja Laika oli kovin iloinen. Kouluttaja sanoi, että sekin käy. Laika ei karannut uudestaan. 

Ratkottiin tänään ongelmia. Päästiin urhoollisesti niinkin pitkälle kuin nelos-vitosväliin. Äeh. Olen kehittänyt putkeenlähetyksiin maneerin, joka sotii kaikkea järkevää toimintaa vastaan: pysähdyn ja nojaan taaksepäin rukoillen, että koira menee putkeen. Riittävästi toistettuna tällä aiheutetaan se, että kukaan ei mene minnekään ja hämmennystä on joka puolella. Tarjoamistreeniä hiljalleen nousevalla kriteerillä. Koska Laika on kiva kaveri ja reilu rekku, riittävän tarjoamisen jälkeen se lakkasi kuuntelemasta ja paineli neloshypyltä putken tarjolla olevaan päähän ihan koska se nyt oli siinä ja putki tarkoittaa palkkaa. Kiitos. Kuuntele. Onnistui sekin kai lopulta. Tosin nyt tarvitsee olla tarkkana ja olla nojailematta minnekään muualle kuin eteen ja alas. Ja fiksata sitä reikäpäistä tarjoamista.

A:ta ei tehty ja sen jälkeinen elämä oli ensin kaaosta ja sitten vähän vähempää kaaosta. Laika oli kiltti. Heittelin valsseja yritin kiihdyttää ja Laika kuunteli, en kiitos halua kuulla, mitä se ehkä ajatteli. Kolmen valssin vetäminen putkeen on työlästä. Vaan liha tottelee kuria ja treenisaaga jatkuu...

2 kommenttia:

  1. Sun kirjoittamia treenikertomuksia on aina ilo lukea! Kirjoitat niin elävästi ja kiinnostavasti, että luen näitä postauksia aina ihan innoissani vaikken agilitystä tajua mitään enkä tokoakaan ole juurikaan treenannut koskaan.

    Söpö Loltsi pöydällä ja tosi pätevä Laika! Hieno on luoksetulo :)

    VastaaPoista

Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!