Tajunnanverkkovirtaa

Olipa taas. Piti mennä heittelemään vähän frisbeetä ajatuksella. Oli ajatusta, tosin mulla vaan ja koiralla ei ja sen päässä varmaan soi menosta päätellen toi ylläoleva biisi. Räkääkuraatörmäilyä joka paikassa. Toisaalta taas monta hirveän hyvää flippiä, tyylipuhtaita jalkaovereita, sujuvaa pujottelua ja joku kopattu butterflykin. Sen kanssa tosin on ongelma: heitän liian kovaa. Napsuu päähän hauvelia. Siihen n00biystävälliseen heittoon on jippo, mutta en oikein osaa sitä vielä. Nii että ehkä opettelen sen ensin. Rupesin myös opettelemaan airbouncea, joka on siistein juttu ikinä. Sen opettelemiseen ei tosin riitä ihan kerrostaloyksiö eli pitäisi mennä ulos heittämään. Ja pitää olla treenirutiini, ettei tule näin hirveetä sohlaamista jatkossakin.

Yllä oleva kuva on Neiran viimeiseltä päivältä, koska siihen tiivistyy eilisen vire. Sinä päivänä kKellään ei ollut orientaatiot siellä missä piti, paitsi Neiralla. Se oli ihan käsittämätön tykki. En tajua oikein vieläkään, et mitä tapahtui. Muistan, että heitin sille meidän ainoan Heron kiekon, pitkän, nätin heiton. Se sai kopin, kuten aina, ja se oli meidän viimeinen ikinä. Katsoin sen kuvia taas ja se on joka kerta yhtä outoa. Luulen vieläkin, että se juoksee joku kerta Erican auton takakontista haukkuen korvat makkaralla mun syliin niin kuin aina.

Loltsille oli pakko ostaa valjaat, koska panta provosoi trakeakollapsia. Nyt meille vittuillaan kissanvaljaista (ne on koiranvaljaat), koska piti löytää mahdollisimman pienet, kevyet,pehmeät ja y-malliset. Yllätyksekseni se ei neliraajahalvaantunut, kun puin henkselit sille, vaan ahdistui vain hieman. Ulkona se ei edes huomaa niitä, mitä nyt hihnan kiinnittäminen on sille aika painostavaa. Se tarvitsisi hammaslääkäriajankin. Perhanan pikkupuudelit ja suuhun lahoavat legot.

Agin saralla käytiin heilumassa viime viikolla viikkotreeneissä ja Jänesniemellä ja sen päälle kävin vielä kisatöissä hajottamassa nilkkani (nousin seisomaan ja se meni särki, don't ask). Nilkka saa luvan olla huomenna kunnossa, koska mennään Savikolle Sporttikselle, koska sain pikkurahalla tuurauspaikan. Mitäs sen väliä, vaikka matka kestää 1,5 h suuntaansa julkisilla. Viime torstain ohjatuissa opin takaaleikkauksen uudestaan ja tällä kertaa tajusin, miten koiraa käytännössä käännetään sillä. Meinasin selitellä alkuun, että pelottaa, ettei toimi ja koira ei irtoa ja kyynel hiki veri, mutta onneksi en selittänyt, koska Laika kyllä lukitti esteitä. Voisko olla, että ennen en vaan oikein ollut osannut? Juuh. 

 

Jänesniemellä en tajunnut 32 esteen radasta yhtään mitään ja Laika oli väsynyt. Koulutus oli hirveän hyvä, mutta formaatti ei kyllä sopinut mulle yhtään. Bunniecape totesikin lopuksi, että tee treenit pätkissä. Syö ihmistä, että hommat kaatuu siihen, että oma pakka ei pysy kasassa. Lakkasin lopulta nimittäin jännittämästäkin ja ongelma oli oikeasti siinä, että tarkkaavaisuus ja keskittyminen herpaantui. Takaaleikkaukset oli kyllä Purina Centerilläkin vielä hienoja (jotain porautui aivoihin?), sivuttaisirtoamisesta opin kans jotain ja poispäinkäännöskin on alkeellisesti lapasessa. Yritän olla laskematta 20 minuutin koulutukselle sekuntihintaa ja tyydyn vain siihen ajatukseen, että oli pääsääntöisesti erittäin mukavaa ja hyödyllistä. Oli sitä paitsi hauska nähdä Mauri the man, Laikan kaksi siskoa ja yksi Jumparound-pentu, jonka olen viimeksi nähnyt pentuloorassa. Oli siellä myös monta ihan huippusiistiä pikkuaprikoosia, jotka saivat taas miettimään, että entäs jos joskus. Toisaalta, mulle keskari on sellainen upgrade, että eiköhän tää oo hyvä.

Ai niin ja mennäänhän me kisoihinkin. Tuli vähän yllättäen ja meitä yllytettiin. Vielä ei jännitä, en ole edes ihan varma, tajuanko koko startin olemassaoloa, mutta mennään nyt tällä, kunnes ei enää mennä.