keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Paluu ketteryyteen

Back to basics. 
Rata on tarkoitettu suoritettavaksi joko valsseilla, takaaleikkauksilla tai persjätöillä.

Paluu agilityn pariin tauon jälkeen on tähän asti ollut aina kutkuttavaa. Oli muuten nytkin, ihan kuin syyläpulveria natsisiwan juoksukalsongeissa. Meillä oli torstain ohjatuissa kieputtelu perusohjauksilla. Tälle kerralle osui valssit ja tuntuu, että opin pitkästä aikaa aivan hirveästi. Koutsin mukaan pitäisi kuulemma olla ylpeä. Woah.

Mitä opin:

1. Valssaaminen on vaikeeta. (Tai no tän kyl tiesin.)
2. Oleellista on kiihdytys ohjaukseen, ponnistuspaikan merkkaus, käännös ja jarrutus ja siitä kiihdytys kohti seuraavaa,
3. Valssit eivät ole veljeksiä, joten edellinen ei päde aina HÄHÄÄ.
4. Liiku, biatch. Onnistunut valssi ei välttämättä tunnu miltään ja koira tulee liikkeen mukana.
5. Ihmisellä on laaja näkökenttä. Katso alaviistoon, niin näet samaan aikaan sekä koiran että seuraavan esteen. Laikan tapauksessa voi olla, että näet tosin vain seuraavan esteen, mutta se on eri ongelma.
6. Älä mieti radalla, tee. Mieti ennen sitä. Tosin, toim. huom., pitää tietää, mitä miettiä, ennen kuin voi miettiä. Nyt tiedän. Aiemmin valssit ovat olleet sellaista harmaata aluetta: olen ajatellut, että tee about tässä about näin. Nyt voin kelata, liiku tätä linjaa pitkin tuohon, tuolta tuohon jne. Niistä ei myöskään saa poiketa, on kuulemma itsemurha ja pahasta.
7. Omasta oppimisesta: jään helposti yhteen asiaan jumiin. Kun 3-4-välin valssi onnistui, seuraava liikkuva valssi ei oikein enää.

Lauantaina oli kolmen tunnin kenttätalkoot ja puudelikoulutusta. Oli kiva nähdä toisia, osa hyvin erilaisia, joukkuetovereita. Kun tultiin kävellen hallilta himaan, Loltsi juoksi syömään. Se oli hyvin rancan päivän vetänyt maskotti. Piti esim. huutaa kentällä naapurikentän temppupyöräilynuorisolle.

Ruma ku syylä ja mittasuhteet pielessä, mutta välttää kuvitukseksi.

Alku oli 7-8-väliin asti varsin sujuva. Melekosta, kun ottaa huomioon, että matkalla oli välistäveto, joka kesällä oli vain ujo kurkkaus kohti koiraa. Nyt se tuli myöhässä, mutta en saanut siitä noottia.  Mental note itselle kuitenkin siitä, että ole ajoissa, jotta ei tarvitse kalastella otusta ja laittaa sitä huonoille ponnistuspaikoille. 7-8-väliin tuli poispäinkäännös, joka oli minulle uusi tekniikka. Tai voi olla, että sitä on kuivaharjoitteluna väännetty, mutta ei radalla koskaan. Takkusi, kun en alkuun tajunnut mitään, mitä selitettiin. Tai siis jätettiin selittämättä. Huomasin taas, että tarvitsen ärsykettä sekä silmille (jotta opin kokonaisuuden) että korville (jotta tajuan, mikä ruumiinosa tekee mitäkin ja ennen kaikkea miksi) oivaltaakseni eri tekniikat. Siitäpä sitten haipakkaa kepeille - piru vie, että tuo pujottelee kivasti. (Sydän.) Keppien jälkeiseltä hypyltä se irtosi hypylle, ei putkeen. Irtosi uudestaan. Ja kolmannenkin kerran... Siinä vaiheessa se vaati jo vastakättä irrottaakseen fokuksen hypyltä putkeen, josta se sai palkan. 

Ratapiirroksesta poiketen me ei jatkettu puomille (asddsda kyllä se sen vielä joskus...), vaan takaisin kepeille. Keinulta ekayrittämällä kielto.Pelkältä keinulta palkka ja sen jälkeen ei mitään ongelmaa. Kun sanon ei mitään ongelmaa, tarkoitan, että Laika karkasi vinkupalkka huutaen mutkaputkesta suorittamaan itsenäisesti täydellisen keinun, kun seisoin putken takana. 19-20-putkikulma oli vaikea. Piti jankata. Olen vähän skeptinen sen suhteen, että Laika edes näkisi mun vastakättä (jota siis ehdotettiin käytettäväksi), jolla koira pitäisi vetää putkeen, koska se on kuitenkin putken harjakorkeutta matalampi ja ihannetilanteessa sujahtaa matalana sisään. Laitetaan työstettävien listalle tarjoamisen ja siilipallopalkan avulla. Mitä vähemmän se tarvitsee apuja, sen parempi.

Perjantaina on Elina Jänesniemen villakoiraliitelyt. Ekaa kertaa ikinä Turun suurille ja pylly hikoaa. Luultavasti enemmän innostuksesta, vaikka kieltämättä välillä päähän hiipii ajatus, että me mennään paikalle enemmän comic relief -roolissa. Paikalla on kaksi Laikan siskoa, ainakin yksi muu lähisukulainen sekä Maukka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!