Paavo-päivitys

Paavon nykyinen asiaintila pähkinänkuoressa:

Ruoka on hyvää. Edelleen. 

Sillä on He-Man-tukka.

Se istuu mielellään kahvipöydässä.

Sen isäntä on denialistinen sen painon suhteen.

Nälkähuuto elää ja voi hyvin. 

Nälkähuuto kuuluu myös ulos.

Paavo oppi laittamaan kaikki jalat koriin. (Paavoa luultiin tätä ennen ihan seniiliksi.)

treenings meinings

Ilmatiivis seuruu.

Viikon tottelemattomuudet ja ohjatut agiliidot. Tiistai-iltapäivänä me heiluttiin Ojangossa ja treenattiin sataa tokoasiaa. Sen jälkeen ei olla sitä sorttia veivattukaan, että opittu ehtisi vähän tasoittumaan ja prosessoitumaan villaisissa aivoissa. Löydettiin kentältä raippa, jos joku on ehtinyt sitä kummastelemaan nähtyään joitakin treeneissä otettuja kuvia. Laika läpsi sillä itseään persaukselle ja haastoi leikkimään eli aika eläinrääkkäysmeiningit oli.

Laikalla oli tiivis seuruupäivä. Jouduin taas keskustelemaan itseni kanssa, miksen ole opettanut sille takapääntyöstöjuttuja, koska niistä olisi just nyt apua. Päätin ottaa ne projektiksi, kun menemme ensi viikolla Lappeenrantaan muutamaksi päiväksi. Erica videoi oikealle käännöksiä ja paikallaan veivaamista ja ne oli pääsääntöisesti ihan hyviä. Seuruu menisi varmasti kokeessakin läpi kuin väärä raha, mutta nätimpi siitä tulee sen aktiivisemman takapäänkäytön myötä.

 Loltsi-kevennys: kiipeä pöydälle, syö nakit, treeni taputeltu.

Paikkis oli vähän haistapaska-hommia, mutta teinpähän. Naapurikentällä oli seurakaveri muutaman perron kanssa ja se oli aika ässä häiriö. Siis niin ässä, että Laika hajoili sille. Paransi loppua kohden. Olen tuumaillut ruveta tekemään ihan erikseen häiriötreeniä koirilla esim. kosketuskeppi- tai käsikosketussysteemien kanssa, koska en haluaisi makuuttaa koiraa turhaan ja kerätä sille haukkuja. Ja jos joku meinasi ehdottaa sitä kieltämistä sieltä takarivistä, niin ajattelin kuitenkin kouluttaa, en käyttää laastaria. Ja heh, paikkiksen aikana muuten Ojangon yli lensi matalalta helikopteri. Se ei ollut Laikalle mikään ongelma.

Alo-luoksari videolla. Halusin nähdä, miltä se näyttää tällä hetkellä. Kelpaa. (Eikä edes törmännyt.) Pari luoksaria/hyppyä kutsuhyppynä vielä.

Ruudun sheippausta. Suurensin edelliskerrasta ja Laika alkoi kiertää reunoja. Se muistutti etäisesti jotain kohteen hakemista, olisiko etsinyt joko merkkiä tai tassutargettia. Väännettiin mm. siitä, että naksu tulee nauhojen keskelle menemisestä eikä esim. jalkojen välistä kurkkaamisesta. Kyl sieltä irtosi ihan vakuuttavaa oivallusta siitä, mitä haettiin. Pitänee suurentaa ruutua vähän reilummin, jos keskelle osuminen olisi helpompaa, kun koirakin on niin valtava. Eiku.

Noudon kanssa oli taas jotain epämääräistä saalisnoudon ja pitoharkan välistä mokellusta. Pitäisi erottaa tarkemmin, mitä tehdään, selvittää kriteerit itselle, että ne olisivat selvät koirallekin. Nyt seilattiin vähän harmailla vesillä. Kiirehdin sitä paitsi taas. Ehkä me tehdään saalispainotteisempia juttuja taas hetki.

Torstain ohjattujen rata.

"Onpas sulla innokas koira" sanoi meidän koetuntilainen. Onhan se aika pöriläinen. Ihana kävellä hymyillen Laikan kanssa kentälle ja katsoa, miten askel askeleelta sen ilme kirkastuu ja sitten voikin jo vähän tarjota estettä ja vähän seuraamista ja vähän keppiä ja oho putki.

Laika sikaili ja karkasi lähdöstä. Palasin viemään sen takaisin. Kouluttaja käski käyttää oho-merkkaussanaa, jos mokoma käy uudestaan. Kävi. Sanoin kukkatippaäänellä "perkele" ja Laika oli kovin iloinen. Kouluttaja sanoi, että sekin käy. Laika ei karannut uudestaan. 

Ratkottiin tänään ongelmia. Päästiin urhoollisesti niinkin pitkälle kuin nelos-vitosväliin. Äeh. Olen kehittänyt putkeenlähetyksiin maneerin, joka sotii kaikkea järkevää toimintaa vastaan: pysähdyn ja nojaan taaksepäin rukoillen, että koira menee putkeen. Riittävästi toistettuna tällä aiheutetaan se, että kukaan ei mene minnekään ja hämmennystä on joka puolella. Tarjoamistreeniä hiljalleen nousevalla kriteerillä. Koska Laika on kiva kaveri ja reilu rekku, riittävän tarjoamisen jälkeen se lakkasi kuuntelemasta ja paineli neloshypyltä putken tarjolla olevaan päähän ihan koska se nyt oli siinä ja putki tarkoittaa palkkaa. Kiitos. Kuuntele. Onnistui sekin kai lopulta. Tosin nyt tarvitsee olla tarkkana ja olla nojailematta minnekään muualle kuin eteen ja alas. Ja fiksata sitä reikäpäistä tarjoamista.

A:ta ei tehty ja sen jälkeinen elämä oli ensin kaaosta ja sitten vähän vähempää kaaosta. Laika oli kiltti. Heittelin valsseja yritin kiihdyttää ja Laika kuunteli, en kiitos halua kuulla, mitä se ehkä ajatteli. Kolmen valssin vetäminen putkeen on työlästä. Vaan liha tottelee kuria ja treenisaaga jatkuu...

Snö

 

 

puolalaisten orpojen soittamaa viulumusaa.png

Joskus vaan mietin...

...että mitä ihmettä me touhutaan?

humppajalat

ruudun sheippausta :B

just what

 joku oli jättänyt raippansa lojumaan

(Jennyn kuvia.)

"Oikeesti haluisin vaan juoda kaljaa ja itkeä"

mästörpiis by Erica

Oisko vaik ne tyhmät jutut eka? Okei. No toi telinevoimistelukilpailu ei ollut ihan meidän juttu eilen. Nyt tuntuu jo siltä, että koko tyhmä jännitys ja ahdistus on kaukana galaksin toisella laidalla, mutta eilen se oli ihan totisinta totta. Nukuin liian pitkään, valmistauduin henkisesti puutteellisesti, tein kisapaikalla höhliä ratkaisuja. Rataprofiili oli mielekäs, juostavissa, tehtävissä. Tuloksena kolme kieltoa ja sitä myöten hyl. Laikan piti vahtia, että pysynhän kasassa. Mahtaa olla rankkaa, kun elämän tukipilari lahoaa radalle. Radassa oli hyvää ne pari näppärästi ajoitettua valssia ja siistit kepit, ei näköjään mitenkään itsestäänselvät ykkösluokassa.

Jotta jatkossa voisin pedata tietä kohti onnistumista (=rentoa ja ihanaa kisasuoritusta) minun täytyy...

...syödä aamulla. Joko ennen lähtöä, matkalla kisapaikalle (peltojen läpi Ojankoon, voi siinä sämpylän vetää) tai kisapaikalla ennen starttia. En ole pystynyt syömään aamulla oikeastaan niin pitkään kuin muistan, mutta nyt syksyn aikana olen huomannut, että öklötys on vaihtunut näläksi, mikä on ehkä terveellistä.

...juosta epiksissä, vaikka sitten kisan ulkopuolisena. Jännityksenhallinta on kenties hitusen helpompaa ja samalla Laika saa vieraissa paikoissa onnistumisia ja sitä kautta itsevarmuutta.

...ottaa mukaan kaveri, jos se on mahdollista. Jos ei ole kimppakyytiä tai kukaan ei tarjoudu, aion pyytää. Tämä oli julkinen varoitus, toverit.

...panostaa entistä enemmän irtoavaan, estehakuiseen ja tarjoavaan koiraan. Lisätään sitten toisenlaisten virheiden mahdollisuutta tai jotain, mutta pfffft. Estehakuisuus on paras ja itsevarmuus.

---

 Loppuviikosta käytiin tokoilemassa (Heurekan parkkis) ja vähän hiomassa kiekkojuttujakin (enimmäkseen sisätiloissa).

Superjihuu paikkamakuusta ja -istumisesta. Laikan häiriötreeni on edelleen ollut aika minimaalista, joten heitin sen aika isoihin olosuhteisiin junien, autojen ja rekkojen keskelle. Istuminen meni palkatta, kestoa lähemmäs pari minuuttia, oli mukavan levollinen eikä lähtenyt, vaikka Kiira irtosi vierestä. Makuu oli levottomampi, mutta paikkasin sitä pysymällä lähempänä ja palkkaamalla hyvästä fokuksesta eteen. Pysyi tässäkin, vaikka Kiira lähti. Yksi haukku tuli, kun jossain oli yllärihäiriö. Ne on pahimpia ja niitä pitäisi treenata kontrolloidummissa olosuhteissa.

Ensimmäistä kertaa treenattiin luoksepäästävyyttä tai ylipäätään häirittyä perusasentoa. Yksi Erican painostus oli selvästi liikaa, lähti muistaakseni vastaan moikkaamaan, muuten hyvin. Paransi myös selkeästi loppua kohden, kun täsmentyi, että häiriö=palkka. Toivon muuten pyhimmästi, ettei kukaan siellä pimeässä nähnyt, kun tehtiin vastaava häiriötreeni Kiiralle, koska se sisälsi pahempia moovseja kuin Erkan discokoulu.

Heittelin kiekkoja. Aloitin airbouncen treenaamisen ja ihmetys oli aika suuri, kun yksi yritys ehkä kymmenestä onnistui, tosin heitto oli hemmetin lyhyt. Muista tuli jotain ripulirollereita, mutta ei muistella nyt niitä, vaan ihastellaan sitä, että kerrankin osasin jotain. *ihast* Laikalle nakkelin muutaman flipin ja ne menee jo aika kivasti rutiinilla. Se myös hämmentävää kyllä osaa seisoa paikallaan "odota"-vihjeellä enkä tiedä missä ja milloin olen sen sille opettanut.

Jennyn luona sisätiloissa treenattiin selkävaultsin alkeita, tällä kertaa kunnolla. Kolme settiä, Jenny naksutteli ja palkkasi. Laika äkkäsi nopeasti ja siirryttiin suht nopiaan liikkeen nimeämiseen. Vihje on käytännössä mun kumartaminen. Ja koska luonnollisesti en harrasta mitään asteittaisia kriteerin nostamisia, annoin asian hautua lauantain ja sunnuntaina kisoista kotiin kävellessäni menin kentälle. Laitoin Laikan istumaan, kävin kyykkyyn, kumarsin ja vapautin koiran ja boom, se oli mun selässä. Kaksi settiä ja himaan. Voittajaolo, vaikka tuli se tyhmä hyllypyllykin. Ensi kerralla frisbeet mukaan ja rollerit käyttöön, kenties lauantaina kurssilla.

---

Tänään oli vielä osteopaattikäynti Jerry Ketolalla. Koirassa ei suurempaa sanomista, kireyttä oli lapojen juuressa ja lanteessa eli siellä, mistä tiesinkin sitä löytyvän. Laika oli äärimmäisen rento, löysä ja pörröinen mustekala ja nautti päivänselvästi, vaikka osteopatia näyttää sivustakatsojan vinkkelistä aika hurjalta. Ketola oli musta vallan mainio tyyppi ja mennään uudestaankin. Loltsi oli mukana myös, koska jatkoimme matkaa eteenpäin ja sekin sai osansa huomiosta. Ketolan kanssa oli mukava jutella ja jutunjuurta löytyi mm. villakoirille tyypillisestä rakenteesta. Laikan lapajumin todennäköinen syy on rodunomaisessa ryhdissä ja etuosassa. Se alkaa olla jo aika kaukana peruskoiran rakenteesta ja on kroppaa kuormittava tekijä. Näinhän mä olen ajatellut jo pidemmän aikaa ja tämä vain vahvisti sitä. Aika monen rodun harrastajan mielestä ryhti on jees ja näyttelymenestys kertoo terveestä rakenteesta. Silmien avaamisen aika: ei se kerro. Ja kyllä, se kuormittaa myös tavanomaista kotikoiran elämää elävän, ryhdikkään koiran lapoja ja etuosaa, eikä liity toiminnallisten lajien harrastamiseen.

Tajunnanverkkovirtaa

Olipa taas. Piti mennä heittelemään vähän frisbeetä ajatuksella. Oli ajatusta, tosin mulla vaan ja koiralla ei ja sen päässä varmaan soi menosta päätellen toi ylläoleva biisi. Räkääkuraatörmäilyä joka paikassa. Toisaalta taas monta hirveän hyvää flippiä, tyylipuhtaita jalkaovereita, sujuvaa pujottelua ja joku kopattu butterflykin. Sen kanssa tosin on ongelma: heitän liian kovaa. Napsuu päähän hauvelia. Siihen n00biystävälliseen heittoon on jippo, mutta en oikein osaa sitä vielä. Nii että ehkä opettelen sen ensin. Rupesin myös opettelemaan airbouncea, joka on siistein juttu ikinä. Sen opettelemiseen ei tosin riitä ihan kerrostaloyksiö eli pitäisi mennä ulos heittämään. Ja pitää olla treenirutiini, ettei tule näin hirveetä sohlaamista jatkossakin.

Yllä oleva kuva on Neiran viimeiseltä päivältä, koska siihen tiivistyy eilisen vire. Sinä päivänä kKellään ei ollut orientaatiot siellä missä piti, paitsi Neiralla. Se oli ihan käsittämätön tykki. En tajua oikein vieläkään, et mitä tapahtui. Muistan, että heitin sille meidän ainoan Heron kiekon, pitkän, nätin heiton. Se sai kopin, kuten aina, ja se oli meidän viimeinen ikinä. Katsoin sen kuvia taas ja se on joka kerta yhtä outoa. Luulen vieläkin, että se juoksee joku kerta Erican auton takakontista haukkuen korvat makkaralla mun syliin niin kuin aina.

Loltsille oli pakko ostaa valjaat, koska panta provosoi trakeakollapsia. Nyt meille vittuillaan kissanvaljaista (ne on koiranvaljaat), koska piti löytää mahdollisimman pienet, kevyet,pehmeät ja y-malliset. Yllätyksekseni se ei neliraajahalvaantunut, kun puin henkselit sille, vaan ahdistui vain hieman. Ulkona se ei edes huomaa niitä, mitä nyt hihnan kiinnittäminen on sille aika painostavaa. Se tarvitsisi hammaslääkäriajankin. Perhanan pikkupuudelit ja suuhun lahoavat legot.

Agin saralla käytiin heilumassa viime viikolla viikkotreeneissä ja Jänesniemellä ja sen päälle kävin vielä kisatöissä hajottamassa nilkkani (nousin seisomaan ja se meni särki, don't ask). Nilkka saa luvan olla huomenna kunnossa, koska mennään Savikolle Sporttikselle, koska sain pikkurahalla tuurauspaikan. Mitäs sen väliä, vaikka matka kestää 1,5 h suuntaansa julkisilla. Viime torstain ohjatuissa opin takaaleikkauksen uudestaan ja tällä kertaa tajusin, miten koiraa käytännössä käännetään sillä. Meinasin selitellä alkuun, että pelottaa, ettei toimi ja koira ei irtoa ja kyynel hiki veri, mutta onneksi en selittänyt, koska Laika kyllä lukitti esteitä. Voisko olla, että ennen en vaan oikein ollut osannut? Juuh. 

 

Jänesniemellä en tajunnut 32 esteen radasta yhtään mitään ja Laika oli väsynyt. Koulutus oli hirveän hyvä, mutta formaatti ei kyllä sopinut mulle yhtään. Bunniecape totesikin lopuksi, että tee treenit pätkissä. Syö ihmistä, että hommat kaatuu siihen, että oma pakka ei pysy kasassa. Lakkasin lopulta nimittäin jännittämästäkin ja ongelma oli oikeasti siinä, että tarkkaavaisuus ja keskittyminen herpaantui. Takaaleikkaukset oli kyllä Purina Centerilläkin vielä hienoja (jotain porautui aivoihin?), sivuttaisirtoamisesta opin kans jotain ja poispäinkäännöskin on alkeellisesti lapasessa. Yritän olla laskematta 20 minuutin koulutukselle sekuntihintaa ja tyydyn vain siihen ajatukseen, että oli pääsääntöisesti erittäin mukavaa ja hyödyllistä. Oli sitä paitsi hauska nähdä Mauri the man, Laikan kaksi siskoa ja yksi Jumparound-pentu, jonka olen viimeksi nähnyt pentuloorassa. Oli siellä myös monta ihan huippusiistiä pikkuaprikoosia, jotka saivat taas miettimään, että entäs jos joskus. Toisaalta, mulle keskari on sellainen upgrade, että eiköhän tää oo hyvä.

Ai niin ja mennäänhän me kisoihinkin. Tuli vähän yllättäen ja meitä yllytettiin. Vielä ei jännitä, en ole edes ihan varma, tajuanko koko startin olemassaoloa, mutta mennään nyt tällä, kunnes ei enää mennä.

Villakoirien terveystietokantaprojekti @Facebook

Sanoista tekoihin villakoirien terveyden eteen. Villakoirien terveystietokantaprojekti on paitsi hemmetin pitkä sana myös FB-ryhmä, joka toivottavasti poikii hedelmällistä keskustelua rodun terveydestä. Tavoitteena on tietokanta, jossa olisi esim. sellaiset terveystiedot, joita ainakaan tällä hetkellä ei SKL:n jalostustietokantaan saa tai Suomen villakoirakerhon sivuilta löydy. Ryhmä ja projekti hakee muotoaan ja se on perustettu vasta tänään. Liittyminen ei sido mihinkään ja kannattaa tulla mukaan ihan vaan keskustelemaan. Ryhmä on tarkoitettu kaikille rodusta kiinnostuneille, niin kasvattajille kuin harrastajille. Se on (ainakin toistaiseksi) avoin ja seinää voi lukea, vaikka ei olisikaan Facebookissa.

Mukaan ryhmään tästä.

Paluu ketteryyteen

Back to basics. 

Rata on tarkoitettu suoritettavaksi joko valsseilla, takaaleikkauksilla tai persjätöillä.

Paluu agilityn pariin tauon jälkeen on tähän asti ollut aina kutkuttavaa. Oli muuten nytkin, ihan kuin syyläpulveria natsisiwan juoksukalsongeissa. Meillä oli torstain ohjatuissa kieputtelu perusohjauksilla. Tälle kerralle osui valssit ja tuntuu, että opin pitkästä aikaa aivan hirveästi. Koutsin mukaan pitäisi kuulemma olla ylpeä. Woah.

Mitä opin:

1. Valssaaminen on vaikeeta. (Tai no tän kyl tiesin.)
2. Oleellista on kiihdytys ohjaukseen, ponnistuspaikan merkkaus, käännös ja jarrutus ja siitä kiihdytys kohti seuraavaa,
3. Valssit eivät ole veljeksiä, joten edellinen ei päde aina HÄHÄÄ.
4. Liiku, biatch. Onnistunut valssi ei välttämättä tunnu miltään ja koira tulee liikkeen mukana.
5. Ihmisellä on laaja näkökenttä. Katso alaviistoon, niin näet samaan aikaan sekä koiran että seuraavan esteen. Laikan tapauksessa voi olla, että näet tosin vain seuraavan esteen, mutta se on eri ongelma.
6. Älä mieti radalla, tee. Mieti ennen sitä. Tosin, toim. huom., pitää tietää, mitä miettiä, ennen kuin voi miettiä. Nyt tiedän. Aiemmin valssit ovat olleet sellaista harmaata aluetta: olen ajatellut, että tee about tässä about näin. Nyt voin kelata, liiku tätä linjaa pitkin tuohon, tuolta tuohon jne. Niistä ei myöskään saa poiketa, on kuulemma itsemurha ja pahasta.
7. Omasta oppimisesta: jään helposti yhteen asiaan jumiin. Kun 3-4-välin valssi onnistui, seuraava liikkuva valssi ei oikein enää.

Lauantaina oli kolmen tunnin kenttätalkoot ja puudelikoulutusta. Oli kiva nähdä toisia, osa hyvin erilaisia, joukkuetovereita. Kun tultiin kävellen hallilta himaan, Loltsi juoksi syömään. Se oli hyvin rancan päivän vetänyt maskotti. Piti esim. huutaa kentällä naapurikentän temppupyöräilynuorisolle.

Ruma ku syylä ja mittasuhteet pielessä, mutta välttää kuvitukseksi.

Alku oli 7-8-väliin asti varsin sujuva. Melekosta, kun ottaa huomioon, että matkalla oli välistäveto, joka kesällä oli vain ujo kurkkaus kohti koiraa. Nyt se tuli myöhässä, mutta en saanut siitä noottia.  Mental note itselle kuitenkin siitä, että ole ajoissa, jotta ei tarvitse kalastella otusta ja laittaa sitä huonoille ponnistuspaikoille. 7-8-väliin tuli poispäinkäännös, joka oli minulle uusi tekniikka. Tai voi olla, että sitä on kuivaharjoitteluna väännetty, mutta ei radalla koskaan. Takkusi, kun en alkuun tajunnut mitään, mitä selitettiin. Tai siis jätettiin selittämättä. Huomasin taas, että tarvitsen ärsykettä sekä silmille (jotta opin kokonaisuuden) että korville (jotta tajuan, mikä ruumiinosa tekee mitäkin ja ennen kaikkea miksi) oivaltaakseni eri tekniikat. Siitäpä sitten haipakkaa kepeille - piru vie, että tuo pujottelee kivasti. (Sydän.) Keppien jälkeiseltä hypyltä se irtosi hypylle, ei putkeen. Irtosi uudestaan. Ja kolmannenkin kerran... Siinä vaiheessa se vaati jo vastakättä irrottaakseen fokuksen hypyltä putkeen, josta se sai palkan. 

Ratapiirroksesta poiketen me ei jatkettu puomille (asddsda kyllä se sen vielä joskus...), vaan takaisin kepeille. Keinulta ekayrittämällä kielto.Pelkältä keinulta palkka ja sen jälkeen ei mitään ongelmaa. Kun sanon ei mitään ongelmaa, tarkoitan, että Laika karkasi vinkupalkka huutaen mutkaputkesta suorittamaan itsenäisesti täydellisen keinun, kun seisoin putken takana. 19-20-putkikulma oli vaikea. Piti jankata. Olen vähän skeptinen sen suhteen, että Laika edes näkisi mun vastakättä (jota siis ehdotettiin käytettäväksi), jolla koira pitäisi vetää putkeen, koska se on kuitenkin putken harjakorkeutta matalampi ja ihannetilanteessa sujahtaa matalana sisään. Laitetaan työstettävien listalle tarjoamisen ja siilipallopalkan avulla. Mitä vähemmän se tarvitsee apuja, sen parempi.

Perjantaina on Elina Jänesniemen villakoiraliitelyt. Ekaa kertaa ikinä Turun suurille ja pylly hikoaa. Luultavasti enemmän innostuksesta, vaikka kieltämättä välillä päähän hiipii ajatus, että me mennään paikalle enemmän comic relief -roolissa. Paikalla on kaksi Laikan siskoa, ainakin yksi muu lähisukulainen sekä Maukka.

Tokoelma (eli tokokokoelma)

Muutamat tottelematotmuustreenit kerrattuna, tosin tässä ei ole kaikkia. Päivitin kalenteriin jo ensi vuoden juttuja, pelottavaa. Frisbeekisoja on Suomessa 2015 kahdet! Niitä varten kaipaisin joko kuivaa nurmea tai sitten ihan lunta, mutta en tätä jatkuvaa ärsyttävää tuhnua, joka saa Loltsin otsatukan lässähtämään ja koko elukan ihan ryhdittömäksi. Kisakalenterissa on myös kunnianhimoisesti muutamat koirajuoksukisat motivoimassa omaa juoksuprojektia. Jostain pitäisi myös löytää rahaa sikahintaiseen MH-kuvaukseen. Ja virallisiin selkäkuviin. Ja pariin DNA-testiin. Pitäisiköhän pyytää joulupukilta lahjalistan lisäksi myös apurahaa...

Koiriksessa lokakuun lopulla.

Liikkeestä seiso/luoksetulon pysäytys puunkiertona ohjelmassa ensin. Alkoi näyttää jo hyvältä, tosin ennakointia aistittavissa. Päätin alkaa tehdä läpijuoksutuksia lelulle jännityksen ylläpitämiseksi. Samalla pysäytykseen lisää kestoa ja palkat vain rintamasuunniltaan suorista toistoista. Laikan suoritustyyli on muuten ihan loistava: juostaan täysiiiiiii :DDD ja kun pysähdytään, loikataan pysähdyksiin. Juuh.

Seuruun oikealle käännökset paranee vaan, mutta joskus pidemmän suoran jälkeen Laikan peräpää ei työstä käännöstä riittävän hyvin. Lisää treeniä ja palkkausta ajatuksella. Nyt olisi myös korkea aika aloittaa pyllynkäyttöreenit vadilla ja peruutellen.

En muista, milloin viimeksi oltaisiin treenattu paikallamakuuta. Ajattelin avittaa treenaamista Excelillä, vaikka en ole mikään tilastomatemaatikko. Loppuisi ainakin se arvailu, miten pitkään ja missä häiriössä Laika pystyy makaamaan. Rakensin sitten true naksautus__kouluttajataulukon, mutta se lepäilee vielä koneen uumenissa.

26.10. lähikentällä.

Avon kaukoja naksutellen, paino ilmeessä ja tekemisen meiningissä, hinkataan tekniikkaa toiste. 5/5 oli hauskaa, sanoi Lassi. M-I onnistui ilman käsimerkkiä melkeintarjoamisen kautta. Lelupalkka oli liikaa, jumitti, joten palasin nameihin.

Liikkeestä maahan sekä kontaktikävelyssä oikealla puolella että seuruusta vasemmalla. Alkuun tahmaavaa, epävarmaa. Paransi selvästi, kun naksuttelin maahanmenon kaltaisistakin ja palkkasin oikeaan asentoon. Ja koska palkan suunnalla tuppaa olemaan iso merkitys, alkoi otus toimia. Tosin jälleen kerran se ihan tymä ennakointi pitää muistaa eli täytyy pitää seuruu mukana ja palkata hyvästä tekemisestä eikä vajaasta paikasta ja valumisesta. Pitää myös muistaa vahdata lapojen seutua silmin ja sormin, koska siellä oli yhtenä iltana pientä kireyttä. Se kyllä vertyi mun mielestä hyvin, mutta ei varas venettä kaada.

Liikkeestä seiso/luoksarin pysäytys puunkiertoina, pari pysäytystä, enimmäkseen läpijuoksuja.


4.11.

Pitoharkkaa ohjatun noudon kapulalla lenkin yhteydessä. Joo. Pitoharkkaa. Ja kapula pimpsanpäreinä. Kyl se sitä myös piti ja nosteli käteen ja muuta mukavaa.

Arjen puolelta on pakko hehkuttaa yhdestä mukavasta saavutuksesta. Laikalla on ollut, kiitos allekirjoittaneen antimotivaation puuttua perseilyyn, tapana möyhötä lenkillä vieraille koirille (tosin vain lenkillä ja aivan ääreisharvoin missään tapahtumissa tms.). Aloitin laiskasti vastaehdollistamisen ja se kantaa hyvin hedelmää. Projekti on ollut sekakäyttäjäkouluttajalle hyvä oppitunti hermojen hallinnasta ja vanhojen koulutustapojen kuoppaamisesta. Tänään talsimme ruuhka-aikana metsästä kotiin ja yhden piippaavan jättiläismäisen sakemannin kohdalla Laika sanoi pöh, muuten tarjosi kontaktia.