Kataisen opissa

Meillä Jyrki Harri Kataisen koulutus. Oon nelivuotias ja oppimaan innokas ja vähänkö oli kiva päästä uuden kouluttajan koulutettavaksi! Katainen oli tosi positiivinen tapaus, perusteli selityksensä ja heitti sekaan jänniä operantteja juttuja. Koulutuksen jälkeen oli hymy korvissa ja sairaan hyvä fiilis ja Laika tietenkin maailman paras rakettispagetti.

Keli oli järkyttävä, näin nätisti sanottuna. Laika oli ihan normaali itsensä, minä en. Kahden kymmenen minuutin mittaisen session jälkeen vedetty kisanomainen veto oli jo tuskaisenhapokasta puurrettavaa. Olen surkean huonossa kunnossa lajin vaatimukset huomioon ottaen. Laika kävi kahlaamassa ojassa lämppälenkillä ja ennen omaa vuoroa se pulahti läheisessä allikossa ja kävi sukeltaen myös kokonaan pinnan alla. Kastelin siltä moneen otteeseen sisäreisiä, vatsaa ja rintakehää. Näillä pärjättiin.

Toteutus poikkesi piirroksesta sen verran, että 8, 15 ja 16 hypättiin toisesta suunnasta ja koska Laika ei osaa puomia eikä A:ta, korvattiin ne lähimmällä putkella.

Muutama maininnan arvoinen kohta radasta. Vitosputken jälkeen tehtiin japanilainen. Minulla ei ollut mitään käryä, ettämikäihme, mutta se olikin looginen ohjaus tuohon väliin. Osasin tosi kivasti ilman vauhtia, mutta... Sen kerran, kun pistelin riittävän kovaa ja pidin kädet riittävän lähellä kroppaa, päästiin suht lähelle ihan hyvää suoritusta.  

8-9-väliin yritin persjättöä, olin valovuoden myöhässä. Katainen ehdotti sitten takaaleikkausta, mitä epäröin, koska Laika ei kestä takana säheltämistä kamalan hyvin - jatkossa sen kyllä pitäisi, koska meidän vauhtiero on jo nyt iso.Yleensä tätä on meillä korjattu etupalkalla. Olen kuullut ja itsekin kyseenalaistanut sitä, miten paljon pelkkä etupalkka lopulta koiraa opettaa. Fokus on ehdottomasti tärkeä, ei sillä, mutta kuinka paljon etupalkka on kulloinkin esimerkiksi puhdasta houkuttelua eikä osa oppimisprosessia?  Tänään ratkaisu löytyi sitten naksuttimesta ja nameista, mitä en itse ihan äkkiä olisi ottanut tässä kohdassa esille. Seisoin Laikan takana ja odotin, että se tarjosi ysihyppyä. Naksautin ponnistamisesta ja laitoin namin putken puoleisen siivekkeen viereen. Kolme toistoa ja uusi yritys kutoshypyltä ja boom, onnistui. Laika eteni hypylle, ei kieltänyt, ei pyörähtänyt ylimääräistä hypyn jälkeen, vaan kaarsi putkeen. Siistiä! Toki tässä vaiheessa myös mun ajoitus oli korjattu paremmaksi. Takaaleikkaus onnistui joka kerta tämän jälkeen. Nyt on uusi työkalu ja ennen kaikkea usko kokeilla koko ohjausta jatkossakin. 

Kepit oli hienot, kunhan vain pingoin niistämään niille. Kuumottelin ensin koko estettä, kun se oli radan osana ja alle metrin päässä kentän väliaidasta, mutta Laikan mielestä kuumotukset on ihan ripulia ja se näytti, et kyl mä osaan. Totta kai se osasi, miksei osaisi? 15 hypättiin myös kohti samaista väliaitaa eikä se aiheuttanut rimaongelmia. Eikä muuten 19-okserikaan ja milloinkohan meillä on sitäkin viimeksi ollut? Okserilla piti vielä kokeilla hirtto-ohjausta, mikä oli mulle uusi. Ilmeisesti se oli aika luonnollinen Laikalle, koska se ylitti esteen ja meni vielä putken oikeaan päähänkin.

Kataisen irtokommentit meistä olivat "nopee koira, kova asenne". Lämmittää.