Käytiin Lappeenrannassa. Paavo muistuttaa käpylehmää. Se oli hammaskivenpoiston ja luomen tikkauksen yhteydessä punnittu kuusikiloiseksi. Luku oli saanut isänikin nöyräksi - viimein. Viikonlopun mittaisella vierailulla ei ehdi vetää tiukkaa läskileiriä, mutta Paavo käytettiin muutaman kerran uimassa järvessä. Se vihasi sitä ja meinasi lähteä yhdellä reissulla rannalle tulleen miehen (ja ennen kaikkea miehen eväiden) mukaan.
I hate this shit.
Paavo on muuten yhtä pirteä ja persoonallinen kuin ennenkin, yrittää kaadella mummoja nälissään ja istuu kahvipöydässä, jossa puoli sukua syöttää sitä lusikalla. Terveys ei ole entisellään: etupäässä on todennäköisesti nivelrikkoa, joten tukihoidot ja loppuelämän mittainen kipulääkitys on aloitettu. Meidät nähdessään Pate meinasi revetä riemusta.
Laikaa ei tarvinnut kahdesti käskeä järveen. Se ei epäröinyt hetkeäkään loikata Saimaaseen, kun heitin sinne kepin. Ja siitä on tullut entistäkin nopeampi ja parempi uimari. Siisti piski. Sunnuntaina meillä oli kultsukaveri Reino seuralaisena. Se kalasti rantavedessä ja muistutti jääkarhua. Ja köyni Laikan kepit vedestä. Villa lopulta kyllästyi siihen ja alkoi kesken uimisen kiroilla Reinolle, jolloin leppoisa noutaja kääntyi kohti rantaa. Villakoirille ei vittuilla. Nih.
Kesä on parhaimmillaan, jos multa kysytään. Myönnän, jatkuva hikoilu pännii ja heikotus, jos ei syö eikä juo, mutta enimmäkseen olen nauttinut helteistä. Ei ole kylmä (no shit), sada viistoräntää, lunta tai muuta ripulia ja uloskin voi mennä suunnilleen ilman vaatteita. Veteen voi kahlata ilman jääpuikkoja säärikarvoissa.
Loltsi ui samat vedot kuin Paavo. Paavo oli ennen merkittävästi nopeampi (koska rasva kelluu?), mutta nykyään ne ovat aika tasaväkisiä. Enemmän Loltsin mieleen oli kuitenkin mummon marjapuskissa sekoilu. Laikaa taas kiinnosti kaikenlainen puutarhanhoito, se mm. tuki mummon kanssa yhden istutuksen, söi myös marjoja ja nosti perunoita.
Meillä oli noutajapainotteinen viikonloppu. Edellisen Reino-kultaisen lisäksi kävimme moikkaamassa sukulaisen Uuno-labbista. Hauska elukka. Perhe oli rakentamassa kylpypaljua pihalleen ja veikkaan, että kunhan pikkukaveri tajuaa, mitä isossa ämpärissä on, sitä ei saa sieltä enää pois. Perustan varovaisen arvioni näihin kuviin:
Takaisin kotiin palattuamme olen lähinnä hoitanut entisen asunnon loppusiivousta ja nyt sekin on ohi. Typerien velvollisuuksien vuoksi ensimmäiset ohjatut agilityt jäivät väliin, mutta käväisimme nopeasti kuitenkin eilen kentällä. Kontaktitreenistä olisi saanut varmasti enemmän irti naksun ja targetin avulla, mutta en lähtiessäni tajunnut koko vehkeiden olemassaoloa. Puomitreeni oli siis aika säätöä, pari settiä ähräsin kuitenkin. Ei se nyt kuitenkaan niin onnetonta ollut kuin ennen ja Laikalla oli selvästi jotain naksahtanut päässä oikeaan suuntaan. Sama juttu putkijarrun kanssa - se nimittäin toimii ja ihan pelkällä rytmityksellä. Mikään kovin esteettinen laitos se tuskin, mutta toimiva. Upeeta.
Niin, olihan meillä myös alaston lassie hoidossa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!