Maahan-**tun-menoja yyämäs

Jennyn kuva.

Nyt just kaikki harrastus on semmoista toukopoukoilua, että joka liikkeeseen ja esteeseen voisi lisätä jonkun kirosanan. Keskiviikkona ohjatuissa ageissa tuntui niin loputtoman tampiolta, kun unohdin takaakiertopyörittelyradan (kolme putkea, loput hyppyjä, yhteensä 11 estettä). Ei, se ei ollut hauskaa ja yritin parhaani, mutta silti väänsin mielessäni kettuärkeleitä, kun lähdin kotiin. Illalla Laika tuli tavanomaiselta nukkumapaikaltaan sänkyni jalkopäästä viereeni, laittoi pään tyynylle ja kävi siihen nukkumaan. Että nyt mutsi nukut ja aamulla asiat on vähän paremmin ja ainakin sä rakastat mua hirveesti, koska oon maailman paras Laikku. Onneksi on kavereita ja maailman huipuin kasvattaja, jolle puhua, joilta saa tukea ja suhteellisuusteorioita. Ja koira, jonka optimismi ylittää kaikki esteet (joskus kirjaimellisesti).

Onnistumisia: takaakierrot periaatteessa (Laika osaa, kunhan vain muistan, mihin ollaan menossa, mutta perusosaaminen on kunnossa), kotipihalla niisto kepeillä (Laika ajautui kakkosväliin jostain syystä) ja pakkovalssit hypyn kautta kepeille. Kepit on edelleen hienot.

Toko - vmp. Rallykisaturismi on saanut pienen rallykuumeen aikaiseksi, taas, vaikka lajin arvostelukriteerit ovat kieltämättä aika hämmentäviä. Toisaalta tarvinneeko minun kaikkea ymmärtääkään. (Ei.) "Paikkis päivässä pitää paniikin loitolla" on meidän motto ja sitä hinkataan kuin vierasta sikaa. Luoksari on Laikan mielestä huippujuttu. Maahanmenoissa on kyynäräongelma: Laika ei vedä etuosaa aina tarpeeksi alleen, jolloin asennosta tulee turhan ilmava. Tämä on selvästi joku epävarmuusongelma eikä ihan vakiovaruste. Ajattelin avuksi naksutinta ja sheippaamista. Näköjään treenaan, vaikka onkin vähän hassu olo. Paree keventää vähän menoa.

Videoin rallyapuna ollessani Erican luotsaamien belgien kisaratoja ja siinä samassa nappasin niistä muutaman kuvan. Niistä ja esimerkiksi ruohotupsuista. Hangon kisapäivä oli nälkävuoden mittainen ja sijaistoimintoja oli kuin rescue-koiralla.

Viena ja Vienan mutsi.

Kaunis se on Jennyn Kiirakin (vaikka näyttääkin välillä vähän iloiselta mäyrältä).

PS.
Sunnuntaina meille tuleekin pieni yllätys!