"Miks te ette jo kisaa?"

Aika lämpimät kelit. Se siitä, sää huomioitu, voin jatkaa siihen, mitä tällä viikolla on tehty. :D

 

Tokoiluhommat edistyy kivasti. Laikan ALO-luoksetulo alkaa olla hieno, vauhti on taattuun Soviet Space Poodle -tyyliin kova ja loppujarrutus perusasentoon vielä vähän tuuripeliä, mutta silloin, kun palaset loksahtelevat kohdalleen, homma näyttää hyvältä. Ollaan tehty paikkamakuita, pieneltä etäisyydeltä, lyhyitä aikoja ja vaihtelevin häiriöin. Yllättäen kaikkein pahin paikka on kotipiha, koska Laika ilmoittaa mielellään jokaisen uhan, kuten kunnon vahtikoira. Ongelma ei ole yhtään samanlainen kentällä. Treenataan nyt kuitenkin kotipihahäiriötäkin, ehkä se auttaa ilmoitteluun muutenkin, koska hiljainen koira on mukavampi koira. Liikkeestä maahan menee vielä käsiavulla, mutta kättä voisi häivytellä hitoille jo.

Jostain syystä ihmisiä Firan rannoilla huvitti tää otus. Täh, ihan normisettiä. 

Keskiviikon agility-treenien teemana oli valssit, ennakoiva ja liikkuva. Liikkuvassa meillä ei ollut juuri ongelmia, kunhan ajoitus osui kohdalleen. Sen sijaan ennakoivaan tarvitsin palikkatason neuvoja, koska milloin haroin koiraa esteen yli suuntaan x (ei todellakaan siihen etenemissuuntaan), milloin merkkasin ponnistuspaikan oikealla kädellä vasemman sijaan. Jälkikäteen taas ajattelin, että hitto, kun en kokeillut käyttää pelkkiä jalkoja ja opetella niitä ensin ja liittää käsiä ja hartioita niiden myötä ohjaukseen. Täytynee kokeilla tätä omatoimitreeneissä. Sellaiset vetäisin perjantaina seuran kentällä; kontaktitreeniä, siivekkeiden kiertoja (kun saatiin kotiläksyksikin) ja keppien häiriötreeniä.

Meidän appariohjaaja kysäisi keskiviikon treenien keppi- ja keinutreenipisteellä, miksemme jo kisaa. Tosiaan. Olisikin rahaa, Laikahan on pientä hiomista ja ratatreeniä vaille hyppyratakamaa. Oli kuitenkin mukava kuulla ulkopuoliselta, että meidän touhu ei ole täysin ahvenia kuivalla maalla.

Mä oon Loltsi ja mä oon Hullu Hortonomi™. Tässä kuvassa mä syön pihlajaa. En oikein tiedä miksi, mutta syön kuitenkin. Sellaisia on loltsien kesähuvit.

Ollaan puuhailtu myös frisbeejuttuja pitkästä aikaa. Ykkösjuttuna tällä hetkellä olisi treenata ohjaajan kierto oikealta vasemmalle ja siitä lähtö eteenpäin, jotta heittely olisi sujuvaa. Tällä hetkellä osa lupaavista kopeista menee sähläämiseen lähtöjen takia. Laika kyllä irtoaa heitoille hyvin, mutta joku käsky ja rutiini olisi hyvä olla. Kuuman sään takia frisbee on iltatreeniä, mutta sitäkin mukavampaa sellaista. Kaivettuani yhtenä iltana seuran tokokoetalkoiden jälkeen fribakasan mukaan treeninurtsille Laika oli innoissaan (okei, milloinpa se ei olisi?). Se napsi koppeja suunnilleen jokaisesta heitosta. Ehkä talven lepotauko on tehnyt hyvää sen kropanhallinnalle ja mun surkealle heittokädelle. Niin tai näin, mutta aika harva juttu on yhtä siistiä kuin pitkä, liitävä frisbee-heitto, jonka perään jäntevä koira lähtee kuin tykin suusta, loikkaa korkealle ilmaan ja nappaa kiekosta täydellisen kopin.

Neiti Kesäheinä. Yritin ottaa samanlaista kuvaa myös Laikasta, mutta se söi oman kukkansa. Loltsiin sentään voi luottaa.