Maahan-**tun-menoja yyämäs

Jennyn kuva.

Nyt just kaikki harrastus on semmoista toukopoukoilua, että joka liikkeeseen ja esteeseen voisi lisätä jonkun kirosanan. Keskiviikkona ohjatuissa ageissa tuntui niin loputtoman tampiolta, kun unohdin takaakiertopyörittelyradan (kolme putkea, loput hyppyjä, yhteensä 11 estettä). Ei, se ei ollut hauskaa ja yritin parhaani, mutta silti väänsin mielessäni kettuärkeleitä, kun lähdin kotiin. Illalla Laika tuli tavanomaiselta nukkumapaikaltaan sänkyni jalkopäästä viereeni, laittoi pään tyynylle ja kävi siihen nukkumaan. Että nyt mutsi nukut ja aamulla asiat on vähän paremmin ja ainakin sä rakastat mua hirveesti, koska oon maailman paras Laikku. Onneksi on kavereita ja maailman huipuin kasvattaja, jolle puhua, joilta saa tukea ja suhteellisuusteorioita. Ja koira, jonka optimismi ylittää kaikki esteet (joskus kirjaimellisesti).

Onnistumisia: takaakierrot periaatteessa (Laika osaa, kunhan vain muistan, mihin ollaan menossa, mutta perusosaaminen on kunnossa), kotipihalla niisto kepeillä (Laika ajautui kakkosväliin jostain syystä) ja pakkovalssit hypyn kautta kepeille. Kepit on edelleen hienot.

Toko - vmp. Rallykisaturismi on saanut pienen rallykuumeen aikaiseksi, taas, vaikka lajin arvostelukriteerit ovat kieltämättä aika hämmentäviä. Toisaalta tarvinneeko minun kaikkea ymmärtääkään. (Ei.) "Paikkis päivässä pitää paniikin loitolla" on meidän motto ja sitä hinkataan kuin vierasta sikaa. Luoksari on Laikan mielestä huippujuttu. Maahanmenoissa on kyynäräongelma: Laika ei vedä etuosaa aina tarpeeksi alleen, jolloin asennosta tulee turhan ilmava. Tämä on selvästi joku epävarmuusongelma eikä ihan vakiovaruste. Ajattelin avuksi naksutinta ja sheippaamista. Näköjään treenaan, vaikka onkin vähän hassu olo. Paree keventää vähän menoa.

Videoin rallyapuna ollessani Erican luotsaamien belgien kisaratoja ja siinä samassa nappasin niistä muutaman kuvan. Niistä ja esimerkiksi ruohotupsuista. Hangon kisapäivä oli nälkävuoden mittainen ja sijaistoimintoja oli kuin rescue-koiralla.

Viena ja Vienan mutsi.

Kaunis se on Jennyn Kiirakin (vaikka näyttääkin välillä vähän iloiselta mäyrältä).

PS.
Sunnuntaina meille tuleekin pieni yllätys!

SEURAA SYDÄMESI ÄÄNTÄ

Pysäytyskontaktit on kakkaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa! t. Laika

Päätin tänään seurata sydämeni ääntä. Oltiin eilen Ojangossa ja tänään Kivikossa treenaamassa agilityä. Jotenkin en saa pysäytyskontakteja toimimaan. Se on hämmentävää, kriteeri on oikeasti todella simppeli, etuset maassa ja takaset taivaissa. Juokse kovaa ja pysähdy tähän asentoon ja pysy siinä, kunnes sinut vapautetaan. Silti, silti, SILTI niiden opettaminen Laikalle tuntuu olevan onnetonta turaamista, en osaa, koira ihan takuulla oppisikin. Ongelma on siinä, että en ole täysillä mukana enkä oikein välitä, vaikken olekaan. Kotona ei tule harjoiteltua ja kentälläkin on sata muuta mielenkiintoisempaa asiaa. Sitä paitsi vaikka puomin alastulokulma on A:ta loivempi, koen pysäytyksen täydestä vauhdista koiralle epäreiluna. Eikä Laika osaa edes jarruttaa, lol.

Ai niin, se päätös. Taidan kouluttaa Laikalle kuitenkin juoksukontaktit puomillekin. Se voi olla tyhmää, kurjaa, hanurista tai valtakunnan pässein päähänpisto, mutta kokeillaan nyt. Laika saa juosta kovaa ja ajatella, niistä se tykkää. Ja mua motivoi noin kahdeksantuhattasatakolme kertaa enemmän juoksupuomi kuin pysäytysversio. 

Juoksu-A:n opetus kehikolla eteni tänään siihen pisteeseen, että nostin kehikon esteelle, koiran alastulolle ja annoin sen lasketella alas. Muutama onnistunut toisto. Puomille pitää tehdä oma treenisuunnitelmansa, mutta ajattelin käyttää kehikkoa siinäkin. Muuten tänään ja eilen keppitreeniä, takaaleikkauksia, sivuttaisetäisyyttä ja yhdistämistä muihin esteisiin, Laikan kannalta se tiesi kokoamista oikeaan aloitusväliin. Siinä oli pieniä haasteita. Ojangossa muistuttelin parit tokohypyt vielä.

Se siitä. Ottakaa Jennyn kuvaamat Loltsit kaupanpäällisiksi.

"Miks te ette jo kisaa?"

Aika lämpimät kelit. Se siitä, sää huomioitu, voin jatkaa siihen, mitä tällä viikolla on tehty. :D

 

Tokoiluhommat edistyy kivasti. Laikan ALO-luoksetulo alkaa olla hieno, vauhti on taattuun Soviet Space Poodle -tyyliin kova ja loppujarrutus perusasentoon vielä vähän tuuripeliä, mutta silloin, kun palaset loksahtelevat kohdalleen, homma näyttää hyvältä. Ollaan tehty paikkamakuita, pieneltä etäisyydeltä, lyhyitä aikoja ja vaihtelevin häiriöin. Yllättäen kaikkein pahin paikka on kotipiha, koska Laika ilmoittaa mielellään jokaisen uhan, kuten kunnon vahtikoira. Ongelma ei ole yhtään samanlainen kentällä. Treenataan nyt kuitenkin kotipihahäiriötäkin, ehkä se auttaa ilmoitteluun muutenkin, koska hiljainen koira on mukavampi koira. Liikkeestä maahan menee vielä käsiavulla, mutta kättä voisi häivytellä hitoille jo.

Jostain syystä ihmisiä Firan rannoilla huvitti tää otus. Täh, ihan normisettiä. 

Keskiviikon agility-treenien teemana oli valssit, ennakoiva ja liikkuva. Liikkuvassa meillä ei ollut juuri ongelmia, kunhan ajoitus osui kohdalleen. Sen sijaan ennakoivaan tarvitsin palikkatason neuvoja, koska milloin haroin koiraa esteen yli suuntaan x (ei todellakaan siihen etenemissuuntaan), milloin merkkasin ponnistuspaikan oikealla kädellä vasemman sijaan. Jälkikäteen taas ajattelin, että hitto, kun en kokeillut käyttää pelkkiä jalkoja ja opetella niitä ensin ja liittää käsiä ja hartioita niiden myötä ohjaukseen. Täytynee kokeilla tätä omatoimitreeneissä. Sellaiset vetäisin perjantaina seuran kentällä; kontaktitreeniä, siivekkeiden kiertoja (kun saatiin kotiläksyksikin) ja keppien häiriötreeniä.

Meidän appariohjaaja kysäisi keskiviikon treenien keppi- ja keinutreenipisteellä, miksemme jo kisaa. Tosiaan. Olisikin rahaa, Laikahan on pientä hiomista ja ratatreeniä vaille hyppyratakamaa. Oli kuitenkin mukava kuulla ulkopuoliselta, että meidän touhu ei ole täysin ahvenia kuivalla maalla.

Mä oon Loltsi ja mä oon Hullu Hortonomi™. Tässä kuvassa mä syön pihlajaa. En oikein tiedä miksi, mutta syön kuitenkin. Sellaisia on loltsien kesähuvit.

Ollaan puuhailtu myös frisbeejuttuja pitkästä aikaa. Ykkösjuttuna tällä hetkellä olisi treenata ohjaajan kierto oikealta vasemmalle ja siitä lähtö eteenpäin, jotta heittely olisi sujuvaa. Tällä hetkellä osa lupaavista kopeista menee sähläämiseen lähtöjen takia. Laika kyllä irtoaa heitoille hyvin, mutta joku käsky ja rutiini olisi hyvä olla. Kuuman sään takia frisbee on iltatreeniä, mutta sitäkin mukavampaa sellaista. Kaivettuani yhtenä iltana seuran tokokoetalkoiden jälkeen fribakasan mukaan treeninurtsille Laika oli innoissaan (okei, milloinpa se ei olisi?). Se napsi koppeja suunnilleen jokaisesta heitosta. Ehkä talven lepotauko on tehnyt hyvää sen kropanhallinnalle ja mun surkealle heittokädelle. Niin tai näin, mutta aika harva juttu on yhtä siistiä kuin pitkä, liitävä frisbee-heitto, jonka perään jäntevä koira lähtee kuin tykin suusta, loikkaa korkealle ilmaan ja nappaa kiekosta täydellisen kopin.

Neiti Kesäheinä. Yritin ottaa samanlaista kuvaa myös Laikasta, mutta se söi oman kukkansa. Loltsiin sentään voi luottaa.

Biitsibuudelit

Laika ehti uida tänä vuonna jo kertaalleen vahingossa, mutta tänään kuuman päivän ja kadonneen karvapeitteen kunniaksi laskin sen lotraamaan kaverien kanssa ensin matalaan jorpakkoon, ja sen jälkeen se menikin jo omatoimisesti tukkiluokan keppien perässä uimasilleen. Loltsia uiminen ei voisi vähempää kiinnostaa, vaan se tyytyi makkaran varasteluun ja kerjäämiseen seurueen taskuista. Kaksi päivää vähäisemmällä tekemisellä oltuaan sekin käyttäytyi kuin pahin ADHD-kakara. Sitä ei uskoisi ikäisekseen millään.

Miten paljon pidänkään villakoiran ytimestä! Kauniisti laitettu, karvainen puudeli on ilo silmälle, mutta pakko myöntää, että aivot pursuaa sydämenkuvia, kun näen nahkaversion kiitämässä pitkin metsää, pellonreunaa tai rantaa. Kaiken karvan alla on kuitenkin sporttinen Koira.

 Hähää, vaan hölmöt kastelee ittensä tuolla tavalla.

 Jotain hävis...

...löytyi!!!

Tän mä vien rantaan!

Kaikki postauksen kuvat: Jenny Yliollitervo.

"If we were in France this dog would be disqualified!"

"But we're in Finland."

Riihimäen ryhmänäyttely, Roger Vanhoenacker, Belgia

"Shown with abnormal toilette. She has good muzzle, good head and ears. She should be longer. Good topline. Tail not carried 100 %. correct. Sufficient chest. Good angulations in front, could have more in rear. Moves fluently but tail under the topline." 

EH AVK2

Käväisimme Laikan toistaiseksi viimeisessä näyttelyssä Riihimäellä. Meille sattui viime hetken tuomarimuutos eikä tuomari vaihtunut edes varatuomariksi merkittyyn, vaan ihan kolmanteen ihmiseen. Pieni tuskanhiki käväisi otsalla perjantai-iltana, mutta päätin vielä koiran kehään, kun se kerran oli jo laitettu. Jo AVO-narttujen yhteisessä kehässä tuomari silmäili Laikaa pitkään ja mutisi kehäsihteerille arvatenkin trimmistä. Terrieri oli belgialaissedälle ilmeisesti niin hämmästyttävä näky, että sitä piti vilkuilla jopa kesken toisen nartun yksilöarvostelun. Kun nostin Laikan pöydälle, lähti toinen kehäsihteeri tuomarin pyynnöstä kysymään kehän laidalta, onko terrieritrimmi sallittu vai ei. Tuomari kysyi minulta, tiesinkö, mitä teen, vastasin toki kyllä. Seurasi pään pyörittelyä. Kun kerroin Laikan saaneen terrierissä ERIn ja monen koiran jopa valioituneen seurasi vielä lisää pään pyörittelyä ja päivittelyä muiden tuomareiden virheistä. Ranskassa Laika olisi kuulemma hylätty, mutta sanoin uhmakkaasti, että nyt ollaankin Suomessa. Puhuin tuomarille varmaan enemmän kuin olisi sallittua, mutta paskanhetulat, tulipahan tulos, eikä edes mitenkään huono sellainen.

PS.

Runosuoni sykkii:

Kevät tuli, lumi suli

Kone sanoi surisuri

Karvan alta esiin tuli

LAIKAAAAAA

"Ärsyttävän osaava koira"

Jos viime viikolla agility-kentällä sai hävetä silmät päästään ja pyllynsä irti, niin nyt ei tarvinnut. Meillä oli irtoamistreeniä - onneksi, sillä kuten olen todennut, irtoaminen on ollut aika onnetonta viime aikoina. Saimme viime viikolla kotiläksynä treenata perusirtoamista targetille tai lelulle ja joko se toimi tai sitten Laika on muuten vaan tosi vekkuli eläin. Se irtoili kuin ohjus. Jätin sen kahden esteen taa, lähetin melko pienellä liikkeellä putkeen ja sieltä eteen-käskyllä 5-7-esteiden yli, josta se sai palkan. Koutsi alkoi vaikeuttaa treeniä aika lailla heti. Ensin kutoshyppy siirtyi reilusti pois linjalta, jotta koira joutui hakemaan sen. Onnistui. Sitten vitos- ja kutoshyppyjä alettiin kääntämään killiin vähän serpentiinin omaisesti ja taas ne piti hakea. On-nis-tui. Kuulemma ärsyttävän osaava koira, jolla on erittäin hyvä radanlukutaito. Hah, success!

 x = ohjaajan lähtöpiste ensimmäisessä treenissä (etäisyys siivekkeeseen kasvoi harjoituksen edetessä), o = koiran lähtöpaikka toisessa treenissä

Toisella pisteellä oli toisenlaista estehakuisuustreeniä. Se aloitettiin niin, että ohjaaja seisoi palkat käsissään kiinni siivekkeessä ja koiran oli tarkoitus hakeutua hyppäämään oma-aloitteisesti. Koska Laika alkoi nopeasti poimia kaikenlaisia muita ärsykkeitä kentältä ja sen ulkopuolelta, houkuttelin sen kerran yli eikä sen enempää tarvittukaan, koska Laru alkoi koikeltaa hypyn yli pallopalkka suussaan. Tekeminen on siitä tosi palkitsevaa ja siilipallo on iso kirsikka kakun päällä. Kun esteelle hakeutuminen oli hallussa myös hieman etäämpää, siirryttiin eleettömään valssiharjoitukseen. Ensin koira ohjattiin ykköshypylle ja siltä toiselle kuten tavallisesti valssissa, sen jälkeen kädet jätettiin pois. Hauskaa! Ensinnäkin Laika vähät välitti siitä, että kadotin käteni ja toisekseen mietin jälkikäteen, että tarvitsin juuri tällaista treeniä ja tästä voi olla jatkon kannalta suurtakin hyötyä. Voi olla, että minun kannattaa pilkkoa ohjaaminen pieniin palasiin ja aloittaa treenaaminen aina jaloista ja lisätä kädet mukaan myöhemmin. Pääsääntöisesti hahmotan käteni paremmin ja tiedän mitä niillä tehdä (siitäkin huolimatta, että mulla on "naisellisia lisäyksiä" ohjauksissani), koska ne ovat lähempänä aivoja kuin jalat. Ainakin useimmiten. Ehkä tie zen-ohjaukseen löytyy jalkojen kautta.

Tokotteluita tältä päivältä. Tein jopa kootun ALO/AVO-treenisuunnitelman. Tänään hiottiin seuruun oikealle käännöksiä, aloiteltiin luoksetuloja ja muisteltiin noutoa. Häiriönä oli taas teinejä, jotka loppuviimeksi tulivat kentälle mopoautolla grillaamaan. Mistä me oikein löydetäänkin niitä aina? Teinit oli hetkittäin vähän epäilyttäviä terveisin lähiökyttä-Laika.

Nouto oli Laikasta niin siistiä, että se varasti kapulan, kun otin sen repusta pois. Pientä hetsausta, pari saalisnoutoa perusasennosta ja pitotreeniä. Luoksetulot tuntuu olevan huisin hauskoja, tosin vauhti on sen verran kova, että perusasento lipsuu peninkulman liian taakse... Koitan tähän käsiapua laastariksi. Oikealle käännökset alkaa olla jo aika kivoja, Laika osaa hakea oikeaa paikkaa aika makeesti, tosin oma vauhti saa olla maltillinen eikä käännösten tarvitse olla 90 asteen kulmia, kuten vasempaan käännyttäessä voi hyvinkin olla.

AVO:n kakeja ollaan hinkattu sisällä himassa ja koitin pari kertaa uhkarohkeana ottaa lelun mukaan, mutta se meni niin mullikoinniksi, että pidetään vielä hetki kiinni nameista ensisijaisena palkkana. Liikkeestä maahan on toinen sisätilatemppu, mikä on työn alla just nyti.

Loltsi osaa jo ihan melkein perusasennon.

Loltsi on tokoillut viime aikoina, useimmiten Laikan treenien tauoilla. Se on tosi omituinen koira. Se on pirun nokkela, ahne ja sallii monesti kriteerien nostot nopeallakin tahdilla. Mutta toisinaan se ei kuitenkaan oikein jaksaisi jankata ja alkaa tarjota omiaan. Kokeilin huvikseni, muistaisiko se istu-maahan-jumppaa, siis käytännössä AVOn kaket, ja osasihan se. Sillä ensimmäisellä kerralla. Toisella kerralla se osasi myös kieriä ja antaa tassua. Ja pyöriä ympyrää aivastaen ja peruuttaa istuen. Huokaus. Taidan opettaa sen piiloutumaan peiton alle ja menemään mykkyrälle vatiin, sillä toko taitaa olla ihan tyhmä laji pienten Loltsien mielestä.

Show-poni iskee

Lupasin kuvia Laikan näyttelykuosista edellisen postauksen kommenteissa ja nyt niitä tupsahti. Kaikki kuvat on ottanut Heini Rytkö, joka myös suki ja keri Larssonin kehäkuntoon. Mua naurattaa tuo hulvaton takapotku, joka on näköjään meidän molempien yhteinen juttu.

Lisäsin blogin yhteyteen sivun, jossa on kaksi listaa liittyen terrieritrimmiin ja näyttelyihin. Toiselle listalle lisään tuomareita, joille terrieri menee läpi ja toiselle niitä, joilta trimmissä irtoaa hylsy tai EVA. Jos tiedät tuomarin, jonka lisätä jommallekummalle listalle, heitä kommenttia tai viestiä ja levitetään terrierin ilosanomaa.

Eikä jää pelkäksi näyttelypostaukseksi. Huomenna on agilityä hienossa isovillakoiraseurassa ja kotona ollaan treenattu tokon AVO:n kaukokäskyjä. Laika oppii niitä hienosti, etäisyyttäkin on jo muutaman kymmentä senttiä. Woop!

Hyvää tahrotaa mut priimaa tuppaa tulemaan

Helsinki KV, tuomari Natasa Blanusa, Kroatia

Nice outline of the body. Nicely balanced. Exc. bone. Nice shape of head of correct proportions. Typical expression. Nice topline. Compact body. Correct angulations. Very nice mover. Nice coat quality and colour.

ERI AVK1

PS.
Oonkin halunnut tekosyyn käyttää tuota maailman kliseisintä, kuluneinta ja ökömököintä otsikkoa. Koska sitä H:tahan me lähdettiin hakemaan. Ruusuke on kehän jälkeen paikalta ostettu, myönnetään, mutta halusin muiston hienon näyttelyspedeni ensimmäisestä näyttelystä - ja omastani. Kehästäkin melkein myöhästyttiin ja handlaushousuissakin on haaroissa reikä, mutta huomasi se tuomarikin, että kyseessä on erinomainen elukka.

Juuei

Meillä alkoi ulkokausi. Meno näytti tältä. Hävetti. Mutta ei se mitään, eipähän tekeminen lopu.

Himassa ollaan treenattu keppejä. Jostain syystä rakentaessani 12 kepin suoritusta treenasin ohjasin Laikaa aina keppien oikealta puolen ja se unohti, mistä korrekti sisäänmeno tapahtuu, jos olenkin toisella puolen keppejä. Joten jankattiin. Ensin neljällä ja se ei meinannut onnistua, joten otin vain yhden portin. (Tauoilla opetin Loltsille perusasentoa ja sen vuosien takainen ällötys liian lähellä ohjaajaa istumisesta on kateissa. Onkohan minulla kohta kaksi tokokoiraa?) Laika joka tapauksessa ei ollut jankkaamisesta olleenkaan harmistunut ja keppisulkeisten lopulla se oli oivaltanut, että kepit on kepit riippumatta siitä, kummalla puolella akka häärii. En ole testannut, onko homma pysynyt kasassa, mutta nurmikon kuivuttua aion sen tehdä.

Pieni Paavo

 Camel Boots, Torvelo ja Prinsessa.

Käytiin moikkaamassa Paavoa. Paavo on säkäkorkeudeltaan nykyisin puoli senttiä alle kääpiön rajan, joten minulla onkin sitten puolikas toyvillakoira. Vitsailtiin, että enää puuttuu se iso versio.

Paavon kootut kurtut. <3

Paavo voi hyvin. Hieman se tuntuu käyvän hitaalla ja uni on syvää, mutta jalka nousee kepeästi ja ruoka laittaa vauhtia koneistoon, kuten aina ennenkin.

Paavo on hieno mies.

 Ykkösihmisen kainalossa.

---

PS.

 

"Bitch, I'm fabulous."

Helsinki KV:n kenraaliharjoitusmätsärit on nyt juostu, lauantaina Laika oli pienten aikuisten PUN2 ja sunnuntaina PUN1 BIS6 (ja raahasin kilotolkulla koiranruokaa junalla Lappeenrannasta kotiin Vantaalle). Luulen, että varmaan kolmenkymmenen match show -visiitin jälkeen olemme valmiita virallisiin kehiin.

"Wau, mä oon positiivisesti hämmentynyt."

Virikkeen ALO-ratatreenissä. Kuva: Jenny Yliollitervo.

Rallya! Käytiin viime torstaina Koirapalvelu Virikkeen ratatreeneissä agility-kaahailun jälkeen. Muut paikalla olleet koirakot suorittivat AVO/VOI-tason rataa ja meille rakennettiin sovellettu ALO, jossa oli myös AVOn kylttejä. Saatiin hyvää palautetta niistä asioista, mitkä tiesin vahvoiksi. Kouluttaja tykkäsi Laikan seuruusta ja oli yllättynyt sen tiiviydestä. Kuulemma moni villakoira ei kestä ihan samanlaista paikkaa, jossa melkein tallotaan varpaille. Radalla oli tietty paljon pieniä ja vähän isompiakin lapsuksia, koska en edelleenkään muista tai osaa kaikkien kylttien suoritustapoja tai paikkoja eikä Laikalle ole opetettu kaikkia liikkeitä. 

 

Ojassa oli ilmeisesti hemuli, koska se veti puoleensa aivan himona.

Ratatreenistä ja tulevista HSKH:n rallymölleistä inspiroituneena olen treenaillutkin. Työn alla on nyt perusasennosta eteen, takaisin perusasentoon vasemmalta tai oikealta -jumppa ja peruutusaskeleet koiran ollessa edessä. Maahanmenoliikkeet ovat se toinen, mitä pitäisi pusertaa tässä kasaan. Yhtenä iltana otin pitkästä aikaa myös merkille menoa ja se oli kivasti Laikan mielessä. Pitäisi nimetä liike, tosin mikään kiirehän sillä ei ole, kun tarve tulee sekä tokossa että rallyssa vasta isojen tyttöjen luokissa. 

Woo, siilipallo! Kuva: Jenny.

Pääsimme keskiviikkona pitkästä aikaa Seppo Savikon silmien alle Sporttikselle, kun kaveri tarjosi tuurauspaikkaa. Podin alkuviikon voimakasta agility-ahdistusta ja mietin vielä tuntia ennen lähtöä, menenkö vai en. Olin verrannut meitä moniin tosi koviin suomalaisiin agility-koirakoihin ja tuntenut hirveitä paineita. Onneksi en sitten jänistänyt lähdöstä, sillä helpohkon ja etenevän radanpätkän jälkeen Sepon kommentti oli todellakin "wau, mä oon positiivisesti hämmentynyt." Olen saanut kuulemma itsevarmuutta ohjaamiseen ja silloin, kun teen ilon kautta, suoriudun todella hyvin. Laika sai kehuja vauhdistaan ja mulla tulee kuulemma varmasti tulevaisuudessa kaikenlaisia lipsahduksia sen kanssa. Nice. Jostain syystä Laikalla ei ollut juuri irtoamisongelmaa, vaan se haki esteitä aika kivasti eikä pitänyt mitään yleistä kyselytuntia, kuten tässä viime viikkoina sillä on ollut tapana. Kannatti lähteä, balsamia haavoille.

Helsinki KV:n aikataulut on julkaistu. Pakko myöntää, että aikataululinkin avatessani mahassa kutkutti. Mustia, ruskeita ja valkoisia keskikokoisia villakoiria on ilmoitettu yhteensä 11. Näyttely on ensi viikolla ja jännä nähdä, miten lopulta selviydyn Laikan turkin laittamisesta. Näyttelysäännöt pitäisi vielä kerrata, jotta tiedän, milloin kehässä pitää olla - ja minkä värinen nauha on H ja mikä on HYL (:D). Kaljuun Laikaan on muuten enää 16 päivää! Sitä minä oikeastaan eniten tässä odotan.