♥
Laika-rakas täytti eilen 19.3. kaksi vuotta. Tänä vuonna sen ja Loltsin yhteenlaskettu ikä on kaksitoista, saman verran kuin Paavo täyttää ensi kuussa. Kun kaikkien kolmen iät ynnää yhteen, saa tulokseksi kaksikymmentäneljä, minun ikäni tämän vuoden marraskuussa. En ole erityisen taikauskoinen, mutta tämä oli hauska huomio, mitä sitten ikinä tarkoittaakaan. Toivottavasti sitä, että olemme onnellisten tähtien alla.
Vaikka Laikan kanssa ei olekaan kuin onnellisia tähtiä. Se on tuonut elämääni lähtemättömän ilon. Odotin sen kaltaista koiraa parisenkymmentä vuotta tietämättä aina ihan tarkkaan mitä halusin ja mitä odotin. Mutta kun lähdin kotimatkalle viime keväänä Kuopiosta tuhiseva peikonpoikanen sylissäni, tiesin, että tässä se on, näin on hyvä. Laika on tuonut takaisin Karon, monta vuotta sitten menetetyn villakoiraystävän, olemalla yhtä musta, joka solullaan yhtä iloinen ja rakkaitaan pussaileva apina. Laika on auttanut minut yli monesta sellaisesta hetkestä, jotka mielelläni unohtaisin, joista olisin selvinnyt huonommin ilman sitä. Laika on tuonut valtavasti iloa myös Loltsin elämään ja viimeksi eilen se sai mummelin leikkimään kuin pikkupentu.
Laika, avaruuspuudeli. Lennetään yhdessä ainakin ikuisuus.
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!