Tänään treeneissä kävin läpi koko taudin oirekuvan. Syvä masennus ja pilviä hipova euforia - ja valuvat housut (note to self: ota ensi kerralla vyö; tämä tosin ei ole oire, mutta hyvä se on kuitenkin muistaa). Kuudelta olin vielä voittaja, puoli seitsemältä halusin luovuttaa, mutta varttia vaille tajusin, miten este merkataan ja aivoissa naksahti. Unohdin varmaan jotain tärkeää tästä hyvästä, mutta opinpahan merkkaamaan.
Pitää jatkaa keinutreenejä. Laika yrittää vieläkin päästä vähällä ja minua pelottaa nostaa kriteeriä. Minulla on ehkä liian älykäs koira.
PS.
Tässä eräänä päivänä ammuin Loltsia vahingossa jauhetulla lohella. Se loukkaantui syvästi (leppyi seuraavaan aamuun mennessä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!