Istun junassa Laika sylissä. Se tuoksuu keinonurmelta. Ulkona Hiekkaharjun golfkenttä on vielä valoisa. Kaikki on hyvin.

Treenit! Wau! Laika! Wau! Tiina! Wau! Kiljuin wau niin monta kertaa, ettei sormet riitä laskemiseen. Koska siihen oli syytä. Ylläolevaa rataa emme menneet, koska Laika ei edelleenkään (huokausnolostuspunastus) osaa puomia. Saimme tehotreenata keppejä ja tehdä sen, mitä olen odottanut kieli pitkällä jo pitkän aikaa: yhdistää kepit muihin esteisiin. Laika oli huikean hieno. Ensin puhdas riemu otti voiton älystä ja se roiski pari kertaa viimeisen keppivälin ohi, mutta pienellä muistuttelulla se palasi tekemään nappiosumia. Sille oli aivan samantekevää, millä puolella olin ja kuinka kovaa liikuin, se keskittyi pujotteluun täysillä. Niiiiiice. Keppien hakeminen kakkosputken ja kolmoshypyn jälkeen ei tuottanut mitään ongelmia. Ei mitään. En valita, on se hieno koira. Tuntui äärettömän hyvältä saada kiitosta treenikavereilta ja jengiin sattuneelta tuuraajalta hyvin pujottelevasta koirasta. Huomasin muuten hihitteleväni pujotteleville treenikaverien koirille. Kepit on tosi hauska este ja pujottelu on äärettömän söpön näköistä!

Vaikut irti korvista -rallattelu oli tällä kertaa yksinkertainen kaarella oleva putki ja neljän esteen loiva hyppykaari etupalkalla. Lukuun ottamatta sitä, että meinasin joka kerran juosta päin seinää, ei mitään valittamista. Kaduttaa, etten ottanut kameraa mukaan ja kuvauttanut treenejä, koska tällä onnistumisella ratsastan toivottavasti pitkään. Ennen lähtöä satuin olemaan suupielet kohti lattiaa ja marisin, ettei mistään tule mitään. Onneksi mulla on maailman paras Soviet space poodle, joka kyllä muistuttaa, miten pidetään hauskaa ja ollaan onnellisia.

Jottei totuus unohtuisi: Laika haisi myös kuivatuilta muikuilta. Ensi kerralla pakkaan jotain muuta namia mukaan.

Kuvia (taas)

Kevät tuli oikeasti, luulen. (Jos ei tullut, olkaa hiljaa, haluan pitää illuusioni.)

Jos maasta puskee vihreää ja keltaista, se tarkoittaa hei kevättä.

Tervehdyin viimein (tosin en siitä rally-kuumeesta!) ja vein koirat kiipeilemään. Loltsi näyttää tässä kuvassa siltä kuin takanani seisoisi T. Rex.

Kissoja koirablogissa!!!!!!!1!1!!!1!11!

Laikan seikkailuista oli mahdotonta saada rehellistä kuvaa. Se juoksi. Se juoksi juoksi juoksi juoksi niin että hiekka pöllysi ja kura lensi. Tuo otusko pitäisi viedä tänä keväänä näyttelyyn? Kiitos ei, terveisin me, mutta sittenpähän ne on ohi.

Kuumetta

Hei, ette arvaakaan. Minulla on kuumetta. Ensinnäkin, ihan oikeasti oikeaa kuumetta, olen neljän seinän vanki. Toisekseen, rallykuumetta. Kävin kuvaamassa Erican ja Kiiran rallykoitosta viime lauantaina ja olen siitä lähtien pyörittänyt päässäni filmiä, jonka pääosia näyttelevät musta puudeli, hauskanpito ja pari koulutustunnusta. Koska maanantain agilityt piti jättää tämän typerän ruton takia väliin, olemme treenanneet seuruuta ja perusasentoja sisätiloissa ja Laika on kuin yhdeksän kiloa superpalloa. Laiskemman rally- ja tokoilukauden jälkeen se on kehitellyt kuvioita päässään ja osaa mm. askelsiirtymiä ja täyskäännöksen vasemmalle. *kele mikä elukka! Kuka sitä käy opettamassa!? Ajattelin ottaa ohjelmaan peruuttamisen opettamisen. Pitänee yrittää käyttää apuna kohdetta, koska vartaloapu ei toimi toisin kuin Loltsilla, joka oppi peruutusaskeleita sen avulla todella helposti.

Tällä hetkellä koiratanssi ei kiinnosta yhtään ja tokokin aika heikosti. Nyt on superhauskojen, semikaoottisten kikkailulajien aika.

Koska kuvausintressini ovat olleet viime aikoina kiinni toisessa harrastuksessa, uusia spedekuvia ei ole. Mutta sen sijaan pari pöpelöä Kiiraa olisi tarjolla:

Olipas vajari postaus. The best I can do, spare me.

tuulisella paikalla

Ettei mene pelkäksi Laikan fiilistelyksi koko blogi.

Numerologiaa

 ♥

Laika-rakas täytti eilen 19.3. kaksi vuotta. Tänä vuonna sen ja Loltsin yhteenlaskettu ikä on kaksitoista, saman verran kuin Paavo täyttää ensi kuussa. Kun kaikkien kolmen iät ynnää yhteen, saa tulokseksi kaksikymmentäneljä, minun ikäni tämän vuoden marraskuussa. En ole erityisen taikauskoinen, mutta tämä oli hauska huomio, mitä sitten ikinä tarkoittaakaan. Toivottavasti sitä, että olemme onnellisten tähtien alla.

Vaikka Laikan kanssa ei olekaan kuin onnellisia tähtiä. Se on tuonut elämääni lähtemättömän ilon. Odotin sen kaltaista koiraa parisenkymmentä vuotta tietämättä aina ihan tarkkaan mitä halusin ja mitä odotin. Mutta kun lähdin kotimatkalle viime keväänä Kuopiosta tuhiseva peikonpoikanen sylissäni, tiesin, että tässä se on, näin on hyvä. Laika on tuonut takaisin Karon, monta vuotta sitten menetetyn villakoiraystävän, olemalla yhtä musta, joka solullaan yhtä iloinen ja rakkaitaan pussaileva apina. Laika on auttanut minut yli monesta sellaisesta hetkestä, jotka mielelläni unohtaisin, joista olisin selvinnyt huonommin ilman sitä. Laika on tuonut valtavasti iloa myös Loltsin elämään ja viimeksi eilen se sai mummelin leikkimään kuin pikkupentu.

Laika, avaruuspuudeli. Lennetään yhdessä ainakin ikuisuus.

♥

Mie opin jotakii - taas

Tänään treeneissä kävin läpi koko taudin oirekuvan. Syvä masennus ja pilviä hipova euforia - ja valuvat housut (note to self: ota ensi kerralla vyö; tämä tosin ei ole oire, mutta hyvä se on kuitenkin muistaa). Kuudelta olin vielä voittaja, puoli seitsemältä halusin luovuttaa, mutta varttia vaille tajusin, miten este merkataan ja aivoissa naksahti. Unohdin varmaan jotain tärkeää tästä hyvästä, mutta opinpahan merkkaamaan.

Pitää jatkaa keinutreenejä. Laika yrittää vieläkin päästä vähällä ja minua pelottaa nostaa kriteeriä. Minulla on ehkä liian älykäs koira. 

PS. 

Tässä eräänä päivänä ammuin Loltsia vahingossa jauhetulla lohella. Se loukkaantui syvästi (leppyi seuraavaan aamuun mennessä).

Aurinko on täällä, koirat tuoksuvat tomulta

Keväisen laskevan auringon valo on niin kaunis.

Ei pentukuumeisille

 Tytöt, kattokaa edes samaan suuntaan.

...

No, kiitti.

 Se poseeraa, se poseeraa, se... Kas, se näyttää kieltä.

Kävystä koppi.

Joukon nuorin oli ehdottomasti myös filmaattisin. Vai mitä sanotte yhdeksänviikkoisesta toyvillakoira Vespasta?

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, giffi tiivistää tunteet

 Voin kertoa, että toko on ihan super jees, Laika on ihan super jees ja tänään on kevään ensimmäinen päivä!