Se tuoksui keinonurmelta ja keväältä ja kuulosti kiljuvalta villakoiralta, joka oli enemmän innokas kuin viisas. Hienosti se ensi töikseen omalla suoritusvuorolla otti kunnon vauhdit halki ilman ja putosi maha edeltä muurin päälle ja levitti esteen ympäri kenttää. (Edes egoon ei sattunut.) Sen jälkeen treeni suksi eteenpäin aivan loistavasti. Laika pujotteli läpi kuuden kepin kuin rasvattu salama matalana uiden. Joku oli siis opettanut sen kolmessa viikossa kepittämään oikealla tekniikalla, mikä ei ole villakoiralle mikään itsestäänselvyys. Harjoittelimme keppejä yksittäisenä esteenä emmekä suotta osana rataa, koska sen aika on myöhemmin. Radalla heittelin 5-6- ja 8-9-väleihin persjätöt vallan luontevasti ja taputtelin itseäni henkisesti olalle tästä. Harjoittelin tietoisesti pään taivuttamista taakse jo tutustuessani rataan ja se selvästi auttoi.
Treeneissä nousi esille kolme haastetta: rytmitys, sivuttaisirtoaminen (radalla esteelle 7) ja putkihakuisuus. Laika hakee putkiin tosi hyvin, kunhan liikun itse luontevasti, mutta se selvästi kaipaa lisätreeniä ja ihan paikalta lähettämistä putkeen etäisyyksiä vaihdellen. Rytmitys. Pirun ryt-mi-tys. En osaa. Olen osaamaton. Kun pitäisi ottaa pieniä askeleita, harpon vielä suuria, toimii (tai siis ei toimi) myös toisinpäin. Tämä näkyi selvästi pöytä-putki-erottelutreenipisteellä, kun sössin putkeenlähetykset jatkuvasti juoksemalla täysillä tunnelin suulle ja jarruttamalla outoon aikaan, jolloin esteen sisältä pilkistikin hämmentynyt koira. Joojoo, treenataan. Seiskaesteen taakse Laika kaipasi pallon varmistamaan irtoamista, mutta tuollaisia koukkauksia esteille me ei olla hirveästi tehtykään. Täytyy ottaa se omatoimitreenattavaksi.
Keravaanimista eli Keravan vaanimista. Kervo, we got ur back.
Tänään tekaisin nopsat seuruutreenit kotipihalla ihan vaan lämpimän kevätsään kunniaksi. Laika on saanut mutustella seuruutakin juoksulaiskuuden aikana ja se näyttää huippukivalta ainakin reilun metrin verran ylempää katsottuna. Hinkkasin taannoin suoria perusasentoja naksun avulla ja oppi on siirtynyt hiljalleen myös tilanteisiin, joissa Laika on korkeammassa vireessä. Sen takapäänkäyttö on aika näppärän näköistä ja toimii myös liikkeessä käännöksissä sekä oikealle että vasemmalle. Otin tänään myös varovaisia juoksuaskeleen oloisia askeleita ja alkupomppimisia lukuun ottamatta nekin toimivat. Temponvaihdokset pitää teroittaa Laikalle tosi huolellisesti, jottei seuruusta tule ihan kahjoa hillumista. Kokeilin myös vaihtelun vuoksi (onko meillä keskittymisongelmaisilla mitään muuta kuin vaihtelua? :D) nostaa kädet vyötärölle koiratanssia ajatellen ja etenin tanssahdellen ja Laika oli vaan tosi iloinen. Sillä oli koko ajan tasainen :D-ilme naamallaan. Ja siitä ilmeestä mä tykkään. *sydän*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!