Sivu!
On kylmä. On niin pirun kylmä, että Loltsi pitää topata kilpikonnaksi eikä se siltikään tarkene. Laikalla taas on sama toimiva termostaatti kesät talvet ja se käykin lenkeillä loikkimassa mua vasten typerä juoksin ja nyt on muuten kuuma -ilme naamallaan vain hävitäkseen juoksemaan vähän lisää. Se pyyhältää pitkin metsiä räkä jäässä kuin pieni, karvainen hiihtäjäkarpaasi.
Loltsi oli pakko jättää eilen sisään iltanokosille, kun katosin ulos tokoilemaan Laikan kanssa. Otin mukaan tuliterän juuttipatukan, koska ajattelin, että voi olla hyvä testata etukäteen, miten puudeli sellaiseen leluun suhtautuu, kun viettitestiin menemme. Treenatessa siilipallo tai lettukettu on sata kertaa kätevämpi lelu kuin sääriluun mittainen klohmo patukka, joten sellaista en normaalisti käytä. Laika ei tosin huomannut eroa. Sen mielestä uusi lelu oli ihan yhtä superjebahauska kuin ne 101 muutakin aiemmin kokeiltua. Jännä nähdä, miten se suhtautuu sillä leikkimiseen maalimiehen kanssa, pidättyväinen ja hyvin vähän vieraiden kanssa leikkinyt kun on. Joka tapauksessa lelusta homma ei näyttäisi jäävän kiinni.
Tekaisin samalla pikatokot ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Lähinnä tavoite oli lisätä maahanmenoon vauhtia (check) ja täsmentää perusasennon korrektia paikkaa ja siihen hakeutumista ensimmäisellä käskyllä myös korkeammassa vireessä (check). Oli hauskaa huomata, ettei sisäisesti husky tokokaveri välittänyt pakkaslukemista yhtään, vaan maahanmeno oli yhtä päheetä kuin sisällä tai sulan maan aikaankin. Säänkestävyys on siististi cool.
En ole ollut viime aikoina juuri samalla aallonpituudella agilityn kanssa. Tämän päivän treeneistä ei jäänyt jälkipolville juuri kerrottavaa. Teemana oli ennakoiva valssi ja yritin itsepäisesti persjättöä joka kohtaan tai jouduin kalastelemaan Laikaa selän takaa, koska jäin munimaan kesken radan. Lannistuin omista virheistä aika armottomasti, mutta Laikaan se ei onneksi vaikuttanut, vaan sillä oli valtava taistelutsemppi päällä, kuten tavallista. Lisäksi toinen koutseista huomasi, että tiedostamattani kutsun Laikaa käytännössä luokse jokaisen putken jälkeen, joka häiritsee sen fokusta aivan tajuttomasti. Täytynee ottaa äänetön ohjaus tehoharkkaan. Ja opetella rytmittämään. Ja ohjaamaan kunnolla putkiin.
En ole ollut viime aikoina juuri samalla aallonpituudella agilityn kanssa. Tämän päivän treeneistä ei jäänyt jälkipolville juuri kerrottavaa. Teemana oli ennakoiva valssi ja yritin itsepäisesti persjättöä joka kohtaan tai jouduin kalastelemaan Laikaa selän takaa, koska jäin munimaan kesken radan. Lannistuin omista virheistä aika armottomasti, mutta Laikaan se ei onneksi vaikuttanut, vaan sillä oli valtava taistelutsemppi päällä, kuten tavallista. Lisäksi toinen koutseista huomasi, että tiedostamattani kutsun Laikaa käytännössä luokse jokaisen putken jälkeen, joka häiritsee sen fokusta aivan tajuttomasti. Täytynee ottaa äänetön ohjaus tehoharkkaan. Ja opetella rytmittämään. Ja ohjaamaan kunnolla putkiin.
Viime maanantain rata.
Lyhyesti viime maanantain feilauksista. Ensimmäisellä kierroksella päästiin koko rata nollana läpi, mikäli muistan oikein. Toisella kerralla, ja kaikilla kerroilla siitä eteenpäin, matka jumahti kolmosputken suulle. Ratapiirroksessa on havainnollistavat pisteet. Kun tähtäsin törkkäyksen vihreää pallukkaa kohti, Laika lumpsahti putkeen kuin Mario. Kun taas kiirehdin hulluna kakkosputkelta enkä muistanut rytmittää askeleita kolmosputkelle törkkäystä varten ja ohjasin Laikan putkensuun ohi käytännössä kohti punaista pistettä, koira ei kadonnutkaan tunneliin. Kas. Onpa kummallista. Mulla hajoilee keskittyminen nyt aika kympillä. Missähän ohjaajan viretilaa voisi korjata?
Hmm. Hajoaako se keskittyminen nimenomaan silloin, jos joku kouluttajan vaatima ohjaustekniikka ei onnistu? Tuli mieleen sellainen, että onnistuisiko jonkun tietyn ohjaustekniikan hiominen ihan 1-3 esteen pätkässä? Tuossa vähän aikaa sitten itselleni suurta päänvaivaa ja turhautumista aiheutti pakkovalssi ja koska en itse sitä sisäistänyt aluksi, treenattiin sitä sitten ihan erikseen 1-3 esteellä kunnes se meni selkärankaan. Hekakin on onneksi sellaista sorttia, ettei se turhaudu tms, mutta jotta sain itse sitä varmuutta tekemiseen, koin parhaimmaksi tehdä ensin jotakin ohjaustekniikkaa ihan pienissä osissa, ennenkuin lähdin tekemään sitä radalla jossa vauhti on ihan erilaista verrattuna pieneen tekniikkatreeniin.:)
VastaaPoistaSe hajoaa ylipäätään. Mulla on siis ihan ns. oikeita syitä keskittymisongelmiin valitettavasti eli aina se tehtävän pilkkominen pienempään ei auta, vaikka se sinänsä onkin ihan hyvä neuvo. Niin me ollaan esim. Sepon valmennuksissa ja yksäreillä aina tehtykin. Kuivaharjoittelu on toinen, koska siinä ei ole koiraa pelissä. Noita ennakoivia valsseja oon tehnyt nyt ulkona lenkeillä. :D
VastaaPoista