Se juoksee sittenkin!!!

Sillä on juoksut. Pikkuneitini on kasvanut aikuiseksi naiseksi. Tästä alkaa treenitauko ja omistajan harrastusmasennuksen hoitaminen kuntoon. Mistään muusta juoksuja ei huomaa kuin turvonneesta tortusta, muuten Laika on oma pirteä itsensä. Eikä se tajua mistään miehistä mitään.

Ei mulla oikeasti ollut tämän kummempaa asiaa.

matkaruno

Tikkurilan asemalla

Loltsi haluaa joka junaan

R-junaan, Z-junaan, N-junaan, Seinäjoen InterCityyn

Laikalla on kuulemma samanlainen katse kuin

"susikoiralla, joka tarttuu kiinni pohkeeseen ja repii ja sit veri valuu sen hampaiden välistä"

-kansan syvät rivit puhuvat-

junassa turvalaitevika

jumissa Keravalla

Venaa Rauhassa, Väärä Ratkaisu, olisiko pitänyt mennä bussilla

PERILLÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! huutaa Loltsi

Laika haluaa tavata kaikki

mutta kukaan ei Laikaa

se ei silti pety

Loltsi laulaa koko automatkan

perillä laulaa karvainen Paavo

se on jo syönyt iltaruoan

mutta hei, ainahan voi syödä toisen

trimmistä ei saa tasaista, jos ei edes yritä

ja silti trimmasin kaksi päivää

mummolla kaikki istuvat kahvipöydässä

vain Laika on lattialla

se on aina tiennyt olevansa koira

raskas reissu vaatii raskaat huvit

 näen rakasta ystävää

ja Laikan mielestä kostoisku on tarpeellinen

"vittu se apina kusi miun sänkyyn"

 mikään ei ole parempaa kuin vapaus

varsinkin perunapitäjässä

hiljaisuudessa on tilaa hengittää

ja Laika näyttää taas siltä kuin se olisi hiihtänyt

vähintään maratonin

vesisuksilla vastavirtaan

...Niagaralla

 Loltsi haluaa takaisin autoon

se ei ole säänkestävä

sillä prinsessojen ei tarvitse olla

se on kelsiturkkisten prinssien ja räkänenäisten hovinarrien tehtävä

kotimatka on aina kotimatka

pidempi kuin menomatka

pimeästä junasta

pimeään ulkoilmaan

ja pimeään kotiin

koirilla on paikkansa

niistä kuuluu huokauksia

Huuda, huuda...

...ilosta

Huuda, huuda, vapaudesta

ja huuda, huuda LAPSILLE KOIRAPUISTON ULKOPUOLELLAAAA-AAAAAA!!!!!!!

Tottelevaisuutta ja ketteryyttä

Sivu!

On kylmä. On niin pirun kylmä, että Loltsi pitää topata kilpikonnaksi eikä se siltikään tarkene. Laikalla taas on sama toimiva termostaatti kesät talvet ja se käykin lenkeillä loikkimassa mua vasten typerä juoksin ja nyt on muuten kuuma -ilme naamallaan vain hävitäkseen juoksemaan vähän lisää. Se pyyhältää pitkin metsiä räkä jäässä kuin pieni, karvainen hiihtäjäkarpaasi. 

Loltsi oli pakko jättää eilen sisään iltanokosille, kun katosin ulos tokoilemaan Laikan kanssa. Otin mukaan tuliterän juuttipatukan, koska ajattelin, että voi olla hyvä testata etukäteen, miten puudeli sellaiseen leluun suhtautuu, kun viettitestiin menemme. Treenatessa siilipallo tai lettukettu on sata kertaa kätevämpi lelu kuin sääriluun mittainen klohmo patukka, joten sellaista en normaalisti käytä. Laika ei tosin huomannut eroa. Sen mielestä uusi lelu oli ihan yhtä superjebahauska kuin ne 101 muutakin aiemmin kokeiltua. Jännä nähdä, miten se suhtautuu sillä leikkimiseen maalimiehen kanssa, pidättyväinen ja hyvin vähän vieraiden kanssa leikkinyt kun on. Joka tapauksessa lelusta homma ei näyttäisi jäävän kiinni.

Tekaisin samalla pikatokot ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Lähinnä tavoite oli lisätä maahanmenoon vauhtia (check) ja täsmentää perusasennon korrektia paikkaa ja siihen hakeutumista ensimmäisellä käskyllä myös korkeammassa vireessä (check). Oli hauskaa huomata, ettei sisäisesti husky tokokaveri välittänyt pakkaslukemista yhtään, vaan maahanmeno oli yhtä päheetä kuin sisällä tai sulan maan aikaankin. Säänkestävyys on siististi cool.

En ole ollut viime aikoina juuri samalla aallonpituudella agilityn kanssa. Tämän päivän treeneistä ei jäänyt jälkipolville juuri kerrottavaa. Teemana oli ennakoiva valssi ja yritin itsepäisesti persjättöä joka kohtaan tai jouduin kalastelemaan Laikaa selän takaa, koska jäin munimaan kesken radan. Lannistuin omista virheistä aika armottomasti, mutta Laikaan se ei onneksi vaikuttanut, vaan sillä oli valtava taistelutsemppi päällä, kuten tavallista. Lisäksi toinen koutseista huomasi, että tiedostamattani kutsun Laikaa käytännössä luokse jokaisen putken jälkeen, joka häiritsee sen fokusta aivan tajuttomasti. Täytynee ottaa äänetön ohjaus tehoharkkaan. Ja opetella rytmittämään. Ja ohjaamaan kunnolla putkiin. 

Viime maanantain rata. 

Lyhyesti viime maanantain feilauksista. Ensimmäisellä kierroksella päästiin koko rata nollana läpi, mikäli muistan oikein. Toisella kerralla, ja kaikilla kerroilla siitä eteenpäin, matka jumahti kolmosputken suulle. Ratapiirroksessa on havainnollistavat pisteet. Kun tähtäsin törkkäyksen vihreää pallukkaa kohti, Laika lumpsahti putkeen kuin Mario. Kun taas kiirehdin hulluna kakkosputkelta enkä muistanut rytmittää askeleita kolmosputkelle törkkäystä varten ja ohjasin Laikan putkensuun ohi käytännössä kohti punaista pistettä, koira ei kadonnutkaan tunneliin. Kas. Onpa kummallista. Mulla hajoilee keskittyminen nyt aika kympillä. Missähän ohjaajan viretilaa voisi korjata?

Kas, kuvapostaus! En olisi arvannutkaan!

Blogi on viime aikoina ollut varsin kuvapainotteinen. Postaus jatkaa samaa linjaa, sillä perjantaina yli vuosikymmenen mittainen unelma omasta digijärjestelmäkamerasta kävi toteen, sillä UPS:n lähetti kuskasi erittäin sydämellisesti ylityönä kamerani rungon viimein käsiini asti. Tästä alkaa ikuinen valokuvausprojekti, jonka hedelmiä blogi tulee jatkossakin esittelemään riesaksi asti. Tällä hetkellä kylmää sää ei varsinaisesti hemmottele viluisen pikkukoiran (=Loltsi, sillä Laikaan on ilmeisesti sekoittunut huskya) kanssa liikkujaa, mutta sain tänään ulkoilutettua kalustoa pienen testikuvauksen verran.

Canon EOS 60D + Canon 50 mm f1.4

Laikamainen latteus

sanassa "hipster" on vain erilaisia kirjaimia

indie poodle doge, such hipster

Karvahelvetti

Bloggerin blogisyöte sylki viikonloppuna Kajaani KV-päivityksiä siihen malliin, että tuskin kellekään jäi epäselväksi, että koirablogikansa pyörähti näyttelyssä. Meidän näyttelyuramme Laikan kanssa odottaa vasta muutaman kuukauden päässä, mutta villakoiran kanssa se on äärettömän lyhyt aika: meillä kasvaa karva. Olen tehnyt tietoisen päätöksen kasvattaa Larulle terrieritrimmin, jota rotumääritelmä ei tunnusta. Otan riskin, että joku tuomari saattaa antaa siitä jotain aivan muuta kuin hyväksytyn tuloksen ja siksipä lähetän ilmot yhteensä kolmeen näyttelyyn triplaten onnistumisen mahdollisuuden. Noin muuten missikisameininki ei juuri kiinnosta ja odotankin innolla aikaa, jolloin voin pöristellä Laikan samettisen pehmeäksi kaljupuudeliksi.

Lupasin Facebookin Villakoirat-ryhmässä postata Laikan turkkitilanteesta kuvan, kun sitä pyydettiin, joten täältä pesee:

Trimmi on melko kamala, sillä kyllästyttyäni takkuavaan ja rapavelliä imevään villaan rouhin Laikan turkin lokakuussa lyhyeksi (pirun huonosti vielä) ja se on saanut sittemmin kasvaa rauhassa ilman pelkoa saksista. Nytkin lähinnä tasoittelin muutaman irvokkaimman tupon ja jätin muun turkin koskemattomaksi. Muotoilen paremmin, jahka ensimmäinen näyttely häämöttää lähempänä.

Loltsin trimmauksen evoluution ennen joulua näytti muuten tältä (ylhäältä alaspäin: lähtötilanne, föönattuna, trimmattuna):

Trimmi ei ole täydellinen, mutta kotikoiralle ihan pukeva ja riittävä. Vuosien varrella olen löytänyt Loltsille ihanteellisen talviterrierimallin, jossa sen pitää. Ihannetrimmissä etuosa olisi hivenen pyöreämpi ja etujaloissa olisi enemmän karvaa, mutta allekirjoittaneen helmasynti on aloittaa trimmaaminen takajaloista ja kyllästyä koko projektiin etupäähän mennessä... Hifistele siinä sitten kultakalan keskittymiskyvyllä! Omistaja on muuten kuvista päätellen kadottanut vaatteensa trimmatessaan.

PS.

Jotta karvajaarittelun keskellä elämä olisi iloista, niin pakko jakaa eilinen onnistuminen. Laika pujotteli treeneissä kuusi suoraa keppiä! Hieno suoritus ottaen huomioon, että otin kolmannen portin treeneihin vain kahdella edellisellä kerralla ja Laika pujotteli ylipäätään toista kertaa hallilla. Musta on niin nero!

@Onnenkoira

Viimeksi näin.

Unettoman yön elämänohjeita

Loltsi rukka on satuttanut polvensa ja omistaja ei osaa nukkua. Siispä uusi kuvallinen elämänohje. 

Kuva: Jenny Yliollitervo.

YOLO MUTHAFUCKAS

Kuva: Jenny Yliollitervo

Paluu tulevaisuuteen: joulukuun agilityt

Oikeastihan se on paluu menneisyyteen, mutta pidän enemmän populaarikulttuuriviittauksista kuin faktisista faktoista - ja onko se nyt niin tarkkaa ajan rakenteen kanssa muutenkaan?

Tohelo ja Torvelo vauhdissa.

Joulukuussa, ennen seuran treenien joulutaukoa, meillä oli ryhmänsisäiset pienet kilpailut. Meillä oli kymmenen esteen mittainen, kohtalaisen helppo (mutta ei tietenkään täysin mutkaton) rata. Laika voitti. Muutaman kierroksen, ilmeisesti kolme neljästä. Lisäksi se oli joka radalla nopein koira. Vikkelimmin taisimme suoritua kolmessatoista sekunnissa ja siihenkin sisältyi säätöä, sähellystä ja ylimääräistä pyörimistä. Menoa voi tsekkailla yläpuolella olevasta videosta. Kiitos kuvaamisesta, Noora!

Laika voitti minulle lakun. Kehystin käärepaperin. Minussa saattaa olla sentimentaalinen valuvika.

Joulu ahmaisi Savikon valmennuskeskiviikon, mutta sain onnekseni joululahjaksi yksärin (kiitos Erica ja Jenny <3). Tapanin treenien teemana oli persjättö, takaakierto ja keinu. Kaikkiin sain taas kerran kullanarvoisia vinkkejä. Keinu on aika hatarassa vaiheessa ja Laika selvästi jännittää estettä. Jännitystä se esittää loikkimalla paukutteluleikissä hurjan korkeita jojohyppyjä keinulle ja pois, ja tämä käytös pitäisi karsia. Siihen auttanee oma reippauteni (olin yksärillä niin tiukasti korrektiin suoritukseen keskittynyt, että unohdin olla superihQjeesmies) ja oikeiden suoritusten vaatiminen. Lisäksi nyt on aika petrata vapaatreenausmahdollisuuksia ja hankkia paljon keinukokemusta vyön alle. En usko hetkeäkään, että kiikkulauta on Laikalle yhtään niin vaikea kuin Loltsille, joka siihen ei oikeastaan koskaan tottunut.

Persjätöissä taivuin liian vähän. Laika näki minusta yleensä lähinnä pilkahduksen koiranpuoleista poskea, joka ei selvästikään riittänyt signaaliksi. Olen huomannut, että harjoitus, jonka Seppo neuvoi, osoittautui hyödylliseksi. Siinä koira on ohjaajan selän takana, se kutsutaan luokse/vapautetaan ja samalla ohjaaja kääntää päätä oikealle tai vasemmalle ja koira luonnollisesti hakeutuu liikkeen mukana oikeaan käteen ja se palkataan. Jää nähtäväksi, kuinka pienen signaalin Laika oppii lukemaan (luultavasti aika pienen), koska voi olla, että en saa täydellisen kaunista pään käännöstä siirrettyä radalle. Kyse ei ole siitä, etten taipuisi (terveisin, Yliliikkuvat nivelet -90), vaan siitä, että itsesuojeluvaisto käskee katsomaan eteenpäin juostessa. 

Takaakierroista opin jotain uutta. Sepon selittäessä pysähdyin keskelle kenttää ja lamppu syttyi. (Ja varmaan paloi saman tien.) Sain kuulla, miten törkätään, miten jalat liikkuvat, ja miten käden naisellinen ranneliike on ylimääräinen värkki takaakierrossa. Siihen mennessä osa takaakierrosta oli ollut enempivähempi helmenharmaan sumun sisällä, mutta yhtäkkiä oivalsin, miten eri osaset toimivat ja miksi niin. Saatiin myös kotiläksyjä (lähinnä kamojen heittelyä tähdäten erinäisiin paikkoihin). Sitten me näytettiinkin vähän hölmöiltä, kun nakkelin keskellä metsää käpyjä ilman naisellista ranneliikettä, mutta! Se todellakin toimi! Maanantaisissa vuoden ensimmäisissä treeneissä joka ainoa takaakierto (jota en mällänyt unohtamalla hyppyneliön seuraavaa estettä siis...) onnistui. Laika hyppäsi siivekkeitä nuollen, uskalsin törkätä sen oikeaan ponnistuspaikkaan ja jättää sen hoitamaan hommaansa ja kaikki vaan toimi. Vitsi, vaikka me ollaan varsinainen kävelevä katastrofi, niin silloin, kun me onnistutaan, me ollaan piru vie hyviä!

Lisäsin tapahtumakalenteriin mielenkiintoisen menon. Laika mahtui ilokseni helmikuussa järjestettävään viettitestaustapahtumaan, joka järjestetään belgianpaimenkoirien IPO-MM-joukkueen tueksi. Tiedän jo nyt, ettei Laikasta luonnollisesti ole suojeluun (eikä tarvitsekaan), mutta lähden mielenkiinnolla katsomaan, miten ekspertti leikittää pikkupuudelia ja mitä siitä sanotaan.

Tavaravuorikiipeilijä

 

Valokuvausassarin jalat.

Joskus sitä istuu viattomasti alas rentoutumaan pitkän lenkin ja hyvien nokosten jälkeen vain pompatakseen inspiraation kourissa takaisin jaloilleen. Villi varustepostaus! Nyt on sen aika! Olen vältellyt aihetta sen vaivalloisuuden vuoksi jo jonkin aikaa, sillä talossa, jossa asuu armoton hamsteri, on tavaraa useammalle kuin kahdelle tai kolmelle puudelille.

Suosikkituotteeni ostopaikkoineen olen mahdollisuuksien mukaan linkittänyt kuvan yhteyteen. Käytettynä hankitut tai saadut tarvikkeet on kursivoitu.

Kuvanlaatu: ei löydetty.

Erinäisiä kahleita

Aloitetaan arkipannoista ja -hihnoista. Ylimpänä on Joken nahkahihna/Ebba + Albus -panta -kombo. Sydänkäpynen-panta on Loltsin ja Bilehile-glitteripanta Laikan, molemmat ostettu Voittaja-näyttelystä. Tosiasia on se, että karva-akoilla on liian vähän kimaltavia varusteita!

Seuraavana iltakävelyiden kauhuvarustus eli leveät nahkaiset pannat (Joket molemmilla) ja FLEKSI; paikkoihin, joissa ei voi pitää koiria irti, mutta jonkinlainen liikkumavapaus on hyvästä. Ja vaikka puskahuhu kertoo muuta, näissä vehkeissä on jarrunappula.

Alimpana Rukka Bliss Polar -setit molemmille, keltainen on Laikan ja violetti Loltsin. Nylon ei ole erityisen turkkiystävällinen materiaali, mutta seteillä on käyttöä sateisilla, pitkillä metsälenkeillä.

 Henkseleitä! Kaikki kuvan valjaat ovat Laikan, sillä Loltsi jähmettyy kuin säikähtänyt siira, jos sille pukee mitään kaulapantaa kummempaa. Ylimmät keltaiset valjaat ovat Zero DC:n Short-vetovaljaat (Murren Murkina) lähinnä canicrossailuun. Laika on vetänyt niillä myös kokeeksi pulkkaa, mutta siinä hommassa husky-valjaat olisivat paremmat. Siniset TopCaniksen Y-valjaat ostin kirpputorilta jälkivaljaiksi. Hurtta Collectionin T-valjaat taas toimittavat satunnaisesti pyöräilyvaljaiden virkaa (silloin, kun Laika juoksee springerissä lyhyitä matkoja). Niissä on Ebaystä tilattu poliisikoira-kangastarra. Tarrassa ja valjaissa itsessään on kirkkaat heijastimet.

Harvemmin käytettyjä pantoja. Mainitsemisen arvoisia ovat lähinnä kolmas vasemmalta (ensimmäinen Loltsille ostettu panta), sen viereinen pistolukko-Hurtta (uimapanta), sen viereinen puolikurra (Laikan pentupantoja) ja maastokuvioinen pistolukkopanta toisena oikealta (Laikan ensimmäinen panta, kaulassa mm. hakureissulla).

Toinen kasa harvemmin käytettyjä pantoja. Leveä ornamenttikuvioinen solkipanta on yksi suursuosikkini. Ostin sen vuosia sitten Lappeenranta KV:stä, paljon ennen kuin sain koiran, joka on kyllin iso pantaan. Beige, kapea solkipanta on ainut tavara, joka Loltsi sai entisestä kodista mukaansa. Oikean reunan kaksi Loltsin puolikuristavaa kangaspantaa ovat käsityötä: puna-musta allekirjoittaneen peukalo keskellä otsaa -puuhastelu lukioajoilta ja hurmaava donitsipanta Leenan pantanurkasta.

Vasemmalta oikealle: Laikan pentuhihna, erään kodinvaihtajan mukana tullut nylonhihna, hihnanjakaja (käytin lähinnä Loltsilla ja Paavolla) ja ihme suttura jälkipiuha.

Seikkailut 

(=treenit ja liikunta)

Hullun mutakoppurainen reppu Chuckit Launcher-heittovarsi, kasa palloja, juomapullo ja -kuppi. Palloista Laikan ehdottomia suosikkeja ovat Kongin M-koon vinkutennispallot. Ne sopivat ihan loistavasti tuohon soppakauhaan: istuvat napakasti, mutta eivät juutu ja irtoavat sutjakasti. Heittovarrella tällainen tynkäraajakin saa riittävän pitkiä vetoja aikaiseksi ja juoksukaverin puute ei käy Laikan hermon päälle. Mustia ja Mirriä edullisemmin tällaisen joka kodin ehdottoman vempeleen saa Biltemasta.

 
Kuvasta saisi png-jauhelihapihvin. Vasemmalta oikealle: joustava hihna juoksuvyöhön (liian jäykkä Laikan kokoiselle koiralle) ja Zero DC:n canicross-setti (hihna ja jalkalenkillinen vetovyö). Vyö istuu minulle erittäin hyvin ja pistoolilukollinen hihna on juuri sopiva Laikalle, joka sattuu olemaan keskivertovetokoiraa pienempi. Nämäkin Murren Murkinasta.

Siirrytään agilityn pariin! Treenikassi ja peitto seuran odotteluhäkin pohjalle ovat molemmat second hand -löytöjä. Juuri tällaisista vähän hölmöistä jutuista tykkään! Peiton kuosina on japanilaishenkistä ällösöpöjä eläinhahmoja.

 Ydinasioita! Salomonin Speedcrossit, Back on Track -verkkoloimi ja agility-panta ja -hihna. Ihana panta on Leenan käsialaa ja se onkin esitelty blogissa aiemmin. Hihna on Berran.

 Musta surma ja kuuden kappaleen setti irtokeppejä. Tehty DIY-hengessä aurauskepeistä, jesarista ja vanhoista öljyvärisiveltimistä.

 Pieni villakoira ei kerrassaan voi olla surullinen, kun suussa on siilipallo.

Lettu-Kettu ja Munkki-Skunkki ovat Skinneez Bungee -vetoleluja ja Laikan lemppareita. Skunkki on säästynyt nuoren ikänsä takia paljolta, mutta repo on rakastettu reikäiseksi ja kuolaiseksi. Keltainen narupallo on Peten koiratarvikkeelta, josta hankin sen mätsäristä voitetulla lahjakortilla. "Naapurin bichon" on lampaannahka.

 

Muutama merkkikartio. Tai no siis, yksi rikkinäinen kartio, ämpäri ja lasten lelu. Ruutumerkkejä ja kunnollisia kartiosettejä meillä ei olekaan. Koira parka, treenaa lähiökakaroiden vanhoilla. Puu- ja metallinoutokapuloiden alkuperästä minulla ei ole muistikuvaa, mutta tunnarikapulasetti on kaivettu kierrätyskeskuksen lelulaarista puolellatoista eurolla.

 

 Frisbeitä! Ylärivissä vierekkäin tuliterä Hyperfliten SofFlite ja vähän enemmän ilmaa ja maan kamaraa kahminut vastaava. Näitä on alarivin kasassa kolmaskin. Frisbeeharjoitteluun kannattaa varata vähintään kahdesta kolmeen samanlaista fribaa, jotta sujuva kopittelutreeni onnistuu. Ylärivin kolmas frisbee oli joskus keltainen ja se oli aika mainio parin euron K-Market-löytö. Se toimi erittäin hyvin rollereissa nuoremman Laikan treeneissä. Huonona puolena siinä on heikko kestävyys, sillä kiekko on tarkoitettu rantaleikkeihin, eikä hullun puudelin revittäväksi. 

Alarivissä on kasa koirafrisbeitä, päällimmäisenä HyperFliten CS-kisafrisbee ja jokin valkoinen, josta en muista yksityiskohtia. Ne ovat olleet meillä lähinnä testikäytössä, sillä kopittelutreenit olen hoitanut pehmeillä SofFliteillä. Viereiset täyskumiset rengaskiekot löysin taas kerran erään K-Marketin hyllystä. Ne ovat mukavan lutkuja kopattavia koiralle, mutta lento-ominaisuuksiltaan ne vastaavat lähinnä märkää sukkaa.

Koirafrisbeet Frisbeepointilta!

 

Sekalaista koulutusroinaa. Keveä, fleksistä purettu liina, kaksi erilaista naksutinta (käytän lähinnä sinistä) ja noutajapilli nome-hommiin Ebaystä.

Kaksijalkaiselle

Treeniliivi on koiraharrastajalle vähän niin kuin kokovartalosukka ninjalle tai haarniska ritarille. NiinQ, voithan sä ilmankin yrittää, mut. Tosiasiassa kyllästyin kyydistä putoavan treenitaskun kalasteluun agility-kentällä ja päräytin harmaan Berran klassikkoliivin Messarista. Kesäksi täytynee keksiä vähemmän hiostava ratkaisu, mutta lämpimässäkin hallissa tämä on hyvä, putoamaton vaatelisä.

Treenitasku on lenkkien ja tokotreenien erinomainen lisä. Huono tasku ei ole agility-kentälläkään, mutta se alkoi häiritä juoksemista, joten vaihdoin liiviin. Käytin taskua viime kesän kesätöissäkin ja todistin, että siihen mahtuu pari ruuvimeisseliä, nauloja, vasara ja puolentoista litran vesipullo avainten ja kännykän lisäksi. Koirakielellä siis merkkitötsä, palkkalelu, nakkeja, noutokapula ja kakkapusseja. Taskun persoonallisena lisänä minulla on itse suunnittelemani Animalian Eläinten puolesta -kangasmerkki (jota ei ainakaan tällä hetkellä saa Animalian verkkokaupasta).

Kuvassa kesävyöni. Jos en jaksa tunkea vesipulloja ja muita tilpehöörejä ekstrapitkän lenkin ajaksi treenitaskuun, otan tämän mukaani. Kevyille vaellusreissuille tarkoitettu tarvikevyö on ongittu kierrätyskeskuksesta.

Leikkimielellä

 Aktivointileluja meillä on varsin vähän, sillä aktivoin tytöt pääsääntöisesti kouluttamalla. Paavo sen sijaan nauttii aktivointileluista toden teolla, joskin sen ratkaisumalli harvoin on kovin älyllinen, vaan perustuu pikemminkin suoraviivaiseen toimintaan. Ostinkin Paavolle sopivaksi joululahjaksi Dog Pyramidin ja haaveilen Trixien Towerista ja Nina Ottosonin Dog Tornadosta, joissa olisi sille sopivasti haastetta.

Lelukori, joka näyttää tältä aika harvoin.

Tämänhetkiset pehmolelusuosikit: Masa, lohikäärme (joka huutaa ja on siksi kovin lystikäs), Haggis (jolla ei ole nenää eikä toista silmää), Bortsu ja Majuri Majava. Majuri nahan päällä lepäävät Loltsin ikisuosikit Hamtaro ja Pikku-Hai. Haggis ja Bortsu ovat kotoisin Skotlannista ja niillä on ostajalleen aikamoista tunnearvoa. Siksi öllöiksi kuolattuja kaveruksia ei vaan voi heittää pois... (Niin, miksihän sitä tavaraa kertyy?)

Palloja ja meluleluja. Laikan suosikkeja ovat kasaan rutistunut jalkapallo, vihreä mätsäripalkintovinkupallo, vinkusieni ja verkkopallo. Loltsi on ihastunut vaaleanpunaiseen pehmoluuhun.

Vesileluja ja dameja. Alarivin damit lojuvat monesti lelukopassa, mutta niillä olisi tarkoitus puuhailla jotakin nomen tyyppistä myöhemmin. Oikeanpuoleinen karvakasa on kaninkarvalla päällystetty dami. Vaakkuva hanhi oli löytö vakiuimapaikalta talven jälkeen.

Salon Silventoinen

Vasemmalta oikealle: surkeat sakset (käytetään, jos tarvitsee leikata likaiselta koiralta karvatuppo tai kaksi), kultaiset Roselinet (näistä en luopuisi!), metallikampa, Mustin ja Mirrin muutaman lantin karsta ja pehmeä Madanin harja. Metallikampaa käytän melko harvoin, muita välineitä huomattavasti useammin.

Teränhoitoainetta, Osterin (ja Moserin ja Andiksen) teriä ja teräöljyä. Käytän nykyisin Oster Cryogen-X-teriä. Andis oli surkea syrjähyppy, Moser on ihan ok.

 

Vasemmalta oikealle: Moser Rex, Moser Max 45 ja meidän surullinen fööni. Koneista käytän lähinnä Maxia (ja siinä 10-terää). Kuivaaja on hyvä kuin torakka, mutta olosuhteiden pakosta puhaltelen koirat sillä kuivaksi.

Trimmipöytä, jonka kipsitahrainen pinta vilkkuu kuvissa, on n. 90 x 56 cm kokoinen Vivog. Sen ainut lisävaruste on ergonomisesti kelvoton kantokahva. Lisäksi pöytä on painava raahattava (testattu tosioloissa kotikäyntejä tehneenä trimmaajana) eikä siinä ole pyöriä. Noin muuten se on tukeva, joten se on ihan kelpo hankinta pienen trimmattavan koiran omistajalle, jolla ei ole aikeita siirrellä pöytää pahemmin. Pöytä taittuu myös kasaan eli sen saa tarvittaessa pois silmistä.

Random

Mätsärireppu ja näyttelyhihnat. Loltsilla, joka mätsäreitä inhoaa, on kolme hihnaa. Kolme. KOLME. Laikan hihna on kirppislöytö ja musta satiinipanta Leenan tekemä.

Loltsin superpunkka.

Tyttöjen vaatteet eli se osa tavaravuorta, josta en niin välitä. Pinkki villapaita ja maastokuosinen mantteli kuuluvat Loltsille ja loppukasa on Laikan - ja se käyttää lähinnä kellukkeita ja niitäkin joskus ja juhannuksena. 

Hömppää! Paavon piraattiasu (:D) ja Taistelukoira (taistelen ylipainoa vastaan) -huivi, Laikan juhlarusetti ja poronsarvet, joulupanta ja -hihna ja Loltsin sievistelyhelmet.

Kuvaamatta jäi kasa heijastinliivejä (Laikan, yhteensä ehkä kolme tai neljä?), muutama heijastinpanta, kynsisakset, hammasharjat, lääke- ja ensiaputarvikekaappi sisältöineen ja shampoo- sekä hoitoainevalikoima. Teknisistä syistä (=keittiön perkeleellinen pimeys) myös, ruoka- ja herkkukaappi, kipot, Peten koiratarvikkeen kevythäkki, alumiinihäkki, kotikontaktieste ja ns. Sandersin boksi (juoksu-A:n opettamiseen, itse tehty) jäivät esittelemättä.