Teinivelhokoira kuivattuna odottelemassa muita. Korvissa soi kylpyläkäynnin jälkeen, kun mukana on viisi puudelia, joista kolme on isoa ja joka iikka on pakko föönata kuivaksi. Mekkala on sen mukainen.
Kävimme taas villisporukalla Hyvinkään Onnenkoirassa uimassa. Päätin tällä kertaa heivata uimaliivin ja antaa Laikan uida omineen. Laika päätyi lähinnä höheltämään muiden perässä ja noutamaan palloja varpaankastelusyvyydestä, joten erityisen rasittava kerta ei ollut kyseessä. Koira oli tällä kertaa itsevarmempi kuin viimeksi ja tepasteli innolla altaalla ja ihmetteli, miten kaverit loikkivat rampilta veteen ja jopa pöllivät siilipallot nenän edestä (törkimykset). Hinku altaaseen sillä oli kova, mutta kantti ei oikein vielä riittänyt viimeiseen ponnistukseen syvemmälle. Sekin varmasti ajan myötä tulee. Ajattelin edistää sitä viemällä Laikaa Hyvinkää-kertojen välillä Helsingin altaaseen uimaan uittajan kanssa, jos se sitä kautta saisi itsevarmuutta sisäuinteihin. Luonnonvesissähän se ehti viime kesänä muutamaan otteeseen uidakin.
Laika on viime aikoina käyttäytynyt hetkittäin epäluuloisesti. Juttelin sen kasvattajan kanssa taannoin mm. Laikan isästä, jolta tyttärensä on perinyt ilmeisesti paljonkin piirteitä. Laika vaikuttaa kokonaisuudessaan verrattain hitaasti kehittyvältä, mitä en pidä ollenkaan epätyypillisenä pidättyväiselle koiralle. Arkahan se ei missään tapauksessa ole, ei ihmisten, alustojen tai muunkaan suhteen, enemmän tarkkailijatyyppi kuin maailmoja syleilevän avoin. Loltsin käytös vuosia sitten oli aivan täysin eri kaliiberia: reaktiot olivat dramaattisia ja palautuminen stressistä hidasta. Laika on nyt täyttänyt vuoden eikä se ole juossut ensimmäisiä juoksujaan, joten se oletettavasti tasoittuu vielä, jolloin esimerkiksi epävarmuus mennä uimaan vieraassa paikassa tai hämmentyneisyys superrämisevässä bussissa menevät ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!