Laika on parsa

=

Tai siis ei nyt ihan. Laika on paras, ei parsa (Paavo on Parsa-Paavo, mutta se on eri juttu taas), sehän on vihannes. Joka tapauksessa meillä oli viimeinen kerta agilityä Woolly Bohemia's -treeniryhmässä. Samalla oli mun ja Laikan kouluttajakerta, joten omin kouluttajan vähän katsomaan meidän kuollutta palkkaa ja avittamaan alkuun kontaktien kanssa. Molemmat treenit sujuivat varsin asiallisesti. Kuolleesta palkasta ei ole juuri muuta kerrottavaa kuin se, että se toimii, Laikan fokus pysyy siellä missä pitää, mutta sitä pitää treenata. Olen aloittanut sille vähän perusteellisemman eteenmeno-opetuksen ja aion jatkaa sitä tästä. Jostain syystä olen laiskotellut asian suhteen ja kai jotenkin arastellut homman aloittamista. 

Saatiin kontakteihin varsin perusteellinen pohjustus ja erinomaisia kotitreenausvinkkejä. Mulla on nyt entistä selkeämpi kuva, mitä koiralta halutaan ja miten siihen päästään. 2on2off on loppujen lopuksi yksinkertainen juttu, mutta johdonmukaisuudesta poikkeaminen aiheuttaa suurimmat ongelmat. Tiedän jo nyt, että mun suurimmat ongelmat tulee olemaan siinä, että mun oma kroppa pysyy missä pitääkin, enkä luo tilannetta, jossa Laika oppisi ennakoimaan vapautuksen kontaktilta tai yhdistämään vapautukseen muun kuin suullisen käskyn. Täytyy alkuvaiheessa muistaa kiinnittää huomiota siihen, että olen koiralle riittävän kannustava, mutta pysyn silti tietoisena oman kroppani toiminnoista. Onneksi kontaktiopetus ei vaadi alkuun vauhtia, koska muuten suunta olisi jossain Maata kiertävällä radalla tuon mustan salaman kanssa.

Kontaktien treenaus alkoi siis sillä, että ohjasin Laikan oikeaan paikkaan ja asentoon. Tämä nyt ei tuottanut sille vaikeuksia, sehän ei ole alusta-arka ja kaikenlaista pyöritystä puomin alastulolla on harrastettu riittävästi. Laika istui oikeaan paikkaan perselleen syömään namusia ja antoi jopa korjata asentoaan syömisen häiriintymättä. Useamman lyhyen session jälkeen veto kontaktille oli suurempi kuin koskaan. Onpahan nokkela teini. Kotiharjoitteluun mulla onkin puulaatikko ja tietysti lukevan koiraihmisen klassikko: kirjoja.

Lopuksi juoksimme ex tempore -henkisesti putkesta ja muutamasta hypystä koostuvan radan. Alkuun meillä oli käynnistysvaikeuksia lähinnä mun töppäilyn takia ja paviaanipuudeli sujahteli putken suuaukon ohi. Kun Laika älysi, mitä sen pässi ohjaaja siltä halusi, tuli mulle kiire laittaa pökkelöä pesään, etten jäisi koirasta hirveästi jälkeen. <sarcasm>Onnistui ihan todella hyvin.</sarcasm> Laika lukee rataa hämmästyttävän hyvin ollakseen niin vaiheessa ja tällaisen kotletin ohjauksessa. Sen estehakuisuudessa ja radanlukutaidossa, jos sellaisesta voi puhua, on totta kai petrattavaa (aina on), mutta olin tämänpäiväiseen äärimmäisen tyytyväinen.

Treenattuani vuosia Loltsin kanssa musta on joka kerta ihastuttavaa olla kentällä Laikan kanssa, sillä se yrittää, yrittää ja yrittää, kunnes onnistuu. Vilkkautensa takia se on häiriöherkkä, mutta skarppina ollessaan se pystyy mihin vaan. Se on huvittava pieni työkoira puudelin vaatteissa. Tänään se apinoi vinkupallon kanssa juosten putkea edestakaisin palkkaansa vinguttaen. Pölikkä, rakas pölikkä.

Loppuviikon ohjelmassa meillä on match show -turismia kavereiden kanssa ja tärskyt Leppävaaran kalpean kuutin luona. Lisäksi muuan pikkublondi-hattarahäntä kaipaa kovasti pesua ja saksimista.