Perhana, että kaipaan jo kesää. Sellaista puolipilvistä, vähän tuulista ja ötökätöntä, +17 asteen keliä. Kaipaan hiekkatien rahinaa kickbiken renkaiden alla, hallitsematonta kaatumista nokkospuskaan ja ihan vaan silkasta ilosta karkaavalle villakoirajunnulle huudettuja perkeleitä. Tuntuu olevan kaukana, kun menee ulos (jos ovesta pääsee, kun kuistin katolta on lumet pudonneet) ja Loltsiin tarttuu metrin matkalla kilo lunta ja Laikan takuttava teinitukka kähertyy entisestään kosteudesta. Sitä paitsi edelleen on pimeää kuin porokoiran perseessä, vaikka talvipäivänseisaus tuli ja meni yli kuukausi sitten.
On talvessa puolensa. Kesällä ei pääse pulkkamäkeen. Pulkkailusta on tullut meidän lauman uusi harrastus. Tai uusi ja uusi, Laika pyrkii juoksemaan joka tapauksessa kovaa koko ajan, pulkkamäessä tietenkin pulkan rinnalla. Eilispäivänä oltiin paikallinen nähtävyys, jota muuankin ohikulkija ihmetteli - niin, olen parikymppinen ja kyllä, vastauksena kysymykseen, olen pulkkamäessä koirien kanssa. Loltsi näyttää muuten ihan alligaattorikilpikonnalta möyhkätessään Laikan kanssa maastokuosinen mantteli päällään, joten ehkä jampan ihmetys johtui siitä! Suomessa kun alligaattorikilpikonnia on verrattain vähän (tosin mufloneita kuulemma on peräti luonnovarainen kanta, mutta se taas ei liity tähän, kunhan opin tänään uuden asian). Loltsissa olisi tällä hetkellä valokuvaamistakin, sillä trimmasin sen hiljattain, mutta menetin kaiken kyvyn ottaa lainapokkarilla kuvia, kun työharjoittelupaikan kamera kävi kotona. Se taas tarkoittaa koirille toimistoreissua vielä, kun se on mahdollista.
Laikan agility-ura sai jatkoa, kun päästiin ensi kertaa uuden porukan treeneihin. Mulla oli orientaatiovaikeuksia (tunnettu myös nimellä Savikonpuutostilana) uudessa tilanteessa, mutta onpahan nyt tutustuttu ja jostain aloitettu. Treenattiin lähinnä kontaktiesteiden alkeita puominpätkällä ja maksipöydällä (note to self: heivaa se maksipöytä ja vaihda minipöytään, koska ensinmainittu vaikuttaa turhan huteralta ja sitä voi sitten treenata Sporttiksella). Sähläsin liikaa ja sitä myötä sähläsi Laikakin, joka oli ihan pöö ja töttöröö uusista kavereista ja paikasta, joka haisi IHANSIKAKIVALTA ja jossa sai palloja ja ties mitä. Se on viime aikoina ollut epäWarma_teinik0ira-96 ja purkanut epävarmuuttaan louskuttamiseen (toisten koirien kohdalla) ja säätämiseen. Lähinnä ongelma on mun päässä, koska reagoin edelleen liian hitaasti enkä ota sitä haltuun.
Kontaktioppien lisäksi yritin treeniä renkaalla, mutta hallin penturengas osoittautui ihan persevempeleeksi verrattuna kunnon irtorenkaaseen ilman telinettä. Pitänee siis skaffata se motocross-rengas ja treenata se kotona kuntoon ennen oikealle esteelle siirtymistä, niin mun ei tarvitse sotkea tähän asti treenattua. Koira varmaan osaisi ja tajuaisi, jos sillä olisi välkympi ohjaaja, mutta mulle on helpompi suksia vanhaa latua kuin lähteä uudelle tässä asiassa.
Sit Laika sai myös Juosta. Kolmen hypyn loivasti kaartuva suora, palkkaaja päässä ja minä pitämässä koiraa. Ryysi ensin keskimmäisestä aidasta ohi, ei saanut palkkaa, joten yritti uudestaan ja muisti, mitä tehdä. Loput toistot sujui hyvin, ei miettinyt hirveästi, että tuleeko se akka sieltä vai ei. Pitää tyhjätä muistikortti ja videoida treenejä, haluan nähdä, millaista hyppykaarta Laika tekee tällä hetkellä niin kovassa vauhdissa, kun "ohjatessa" siihen ei ehdi kiinnittää huomiota.
Ensi kerraksi voisin keksiä meille jotain hauskaa maarimasarjojen kanssa, tehdä pussia/putkea ja fiksata kontaktiharjoitukseen liittyvän säätämisen kuntoon ja olla ennen kaikkea itse paremmin hollilla siitä, mitä tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!