Tunnustan, olen omistanut koiria vasta vuodesta 2006 ja sitä ennen kusettanut naapurien moppeja. Olen nuori aikuinen, joka ei sovi lapseksi, kiukuttelevaksi teiniksi, Vastuulliseksi Aikuiseksi, keski-ikäiseksi tai minkään lajin Grand Old Personiksi. Olen harrastaja, jolla on sekä sohvakoiraa että sitä toista plaatua, seurakoirarotua, ja halua ottaa koiranjalostukseen liittyvistä asioista selvää omistamieni lemmikkien hyvinvoinnin nimissä. Olen potentiaalinen pennunostaja - en ainoa kylläkään, mutta yksi joukossa.
Olen se, jota Juha Kareksen mielestä ei pitäisi kuunnella. Kyllä, olen syvästi loukkaantunut. Niin verisesti, että päivälenkiltä tultuani ja nokoset otettuani ja asiaa vatvottuani päätin kirjoittaa asiasta tekstin koirieni blogiin. Hui! Kares istuu matematiikan, indeksit, numerot ja kirjaimet lyttyyn ainakin ensin, jos kohta myöntää, että niilläkin on paikkansa koiranjalostuksen välineinä. Kukapa sitä kirjaimia kasvattaisikaan?
Olen Kareksen tekstin kanssa sen verran samaa mieltä, että paperilla tai ruudulla yhdistelmä voi olla toista kuin mitä koirat todellisuudessa ovat. A-lonkat ovat luonnollisesti surkeat, jos niihin ilmestyy kivasta kirjaimesta huolimatta nivelrikkoa ja niin edelleen. Silti tekstistä huokuva tilastojen tyrmäys haiskahtaa vain haluttomuudelta myöntyä avoimuuden ja mahdollisesti uuden teknologian mukanaan tuomiin jalostuksen apuvälineisiin. Kareksen ura koirien parissa on toki ollut pitkä ja hänellä on varmasti syynsä mielipiteidensä taustalla.
Kareksen mielestä "pma ja itsenäinen ajattelu, syvällisesti itse ymmärrettynä on aina parempaa, kun ymmärtämättömästi asioiden seuraaminen" - ja olen muuten aivan samaa mieltä. Silti koko Kareksen teksti on yhtä suurta toitotusta mystisestä näkemyksestä ja luovasta omasta tiestä, joka sekin on ilmeisen vaarallinen tie, sillä loihan ihminen englanninbulldoginkin. Kareksen viisi neuvoa pitävät sisällään asiaakin, mutta mahtuu sinne kyllä aikamoinen möläytyskin. Se loukkaava möläytys.
"Älkää kuunnelko nuorimpia vaan vanhimpia."
Ilmiselvästi ikä indikoi jossain määrin elämänkokemusta. Avainsanoina "jossain määrin." Oman rotuni pitkän linjan kasvattajien joukkoon mahtuu aika monenlaista ujeltajaa enkä kaikilta ottaisi suin surminkaan koiraa - eikä vuorenvarmasti osa kasvattajista myisikään. Kyse ei ole henkilökemioista tai puuttuvasta näkemyksestä, vaan niinkin yksinkertaisista asioista kuin terveystietoihin, niistä tilastoista löytyvistä, suhtautuminen. Tai pentujen vierottamisesta maissipuurolla. Jälkimmäisessä menisin niin pitkälle, että syyttäisin kasvattajaa tiedon (päivittämisen) puutteesta, en näkemyserosta (ks. kohta koira on lihansyöjä, Suuri Elämän-Kiria).
Hyvä esimerkki tästä on koirien perusgenetiikan tuntemus. Jo termit dominoiva ja resessiivinen saavat monen vanhemman polven kasvattajan sormen suuhun-nenään-korvaan. Asioista tietäviltä kysytään siitä puhelimitse, Facebook-viestillä tai muun kanavan kautta, kokemuksen syvällä rintaäänellä. Totta vie niin pitääkin tehdä, sillä genetiikan tuntemus on yksi kasvattajan avaintiedon alueista. Silti, kun pelaa geeneillä, pitäisi tietää asiasta edes se vähä, mitä peruskoulu ja sukutaulut kertovat. Edes se.
Nuorille ei ole töitä, koska nuorilla ei ole työkokemusta töistä, joita he eivät ole koskaan tehneet, koska eivät ole niitä saaneet. Milloin esimerkiksi minä saavutan sellaisen ikärajan, jonka jälkeen kasvattaminen on ihan allright?
Ehkäpä "älkää kuunnelko idiootteja, vaan asiantuntijoita (ja siltikin soveltakaa, soveltakaa, soveltakaa)" olisi lähempänä virkkeen oikeampaa muotoilua. Kuunnelkaa greyhound- ja rekikoiraihmisiä, kun haluatte suosituksia ruokinnasta, agility-ihmisiä, kun haluatte tietää alueen koirahierojista ja fysioterapeuteista ja niin edelleen. Vuodet sirkuksessa eivät tee kenestäkään leijonankesyttäjää.
Kares puolustaa Näkemystä. Näkemyksellä ei valitettavasti ole röntgen-silmiä. Uskon epileptikon tai E-lonkkaisen olevan sairas, vaikka se olisi näkemykseni mukaisesti kaksivuotiaana muutoin hieno, sillä en tee näkemykselläni mitään, jos hypoteettinen kasvattini olisi sairas ennalta tiedostetun huonon valinnan seurauksena. Sen vuoksi minusta järkevintä on järjestää ensin paperilla sopiva yhdistelmä ja sen jälkeen antaa intuitiolle mahdollisuus kertoa, josko jonkin mättää. Kareksen työtavoista en tiedä sen enempää, mutta meikäläisen mittareilla tunnen monta sellaista kasvattajaa, jonka kasvatustyö on ollut varsin kiitettävää ja ihailtavaa huolimatta pienemmästä rotuvalikoimasta ja pentumäärästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!