Pientä hammaspainia

 No ni, no ni, täst lähtee...

 Gaia karjuu niin, että korvat pölisee.

 Hui helv, mä näen sun mahalaukkuun asti.

Ootsä kattonu meitä KOKO AJAN?

Keskiviikon agility-yhteenveto

Tällä viikolla oli toistaiseksi toiseksi viimeinen agility-yksäri Savikon valmennuksessa Sporttikoirahallilla. Mulla alkaa kahdeksan viikon työharjoittelu, jonka aikana en ehdi päiväsaikaan kodin kautta Espooseen, joten ohjatut tunnit jäävät pakkotauolle. Yritän päästä tekemään välillä edes jotain ihan jo siksikin, että haluan Loltsin pääsevän välillä pomppimaan, kun kroppa selvästi siihen vielä myöntyy ja jaksamista on. Sitä paitsi johan minulla hajoaa pää liidottomaan elämään.

Keskiviikon ohjelmassa oli pituusesteen alkeet (eteenpäin siitä, mihin viimeksi jäätiin), maarimasarja, "hyppy"-putki-"hyppy"-sarja ja takaaleikkauksen alkeet sekä puomin jatko (palan nosto minipöydälle).

Pituus meni edelliskertaa huomattavan paljon paremmin. Viime kerta meni plörinäksi, koska este oli turhan lähellä ovea, jonka takana odotteli jo osa seuraavaa ryhmää ja Laikan keskittyminen kaatui häiriöön. Tällä viikolla se kuitenkin alkoi tarjota reippaasti esteen yli loikkaamista ja kurvasi oikeaan paikkaan myös silloin, kun seisoin paikallani ja annoin sille mahdollisuuden edetä esteen ohi. Sepon mukaan valaistumisen hetki oli välittynyt tyyliin koko halliin. Harjoitus oli mulle erinomainen kokemus, sillä mun vire oli todella hyvä, keskityin oikeisiin asioihin, mutta en unohtanut kuunnella Seppoa, vaan hänen mukaansa paransin juuri niitä asioita, joita hän kentän laidalta huuteli.

Masa-Arja olikin muuttunut. Siinä oli vinoja rimoja. Laikaa ei haitannut. Se kulki hyvin mallikelpoisesti jalkojaan asetellen, paitsi silloin, kun palkkausväli ei ollut riittävän tiivis tai epäsäännöllinen, jolloin se alkoi roiskia loikkia vallabi-tyyppisesti. Mun palkat ja havainnot ok.

Korvienvälin tuuletus eli hyppy-putki-hyppy-sarja oli Laikan juhlaa, kun palkkana oli rakas lampaannahka. Sen tietämättä ohjaaja sai tuntumaa takaaleikkaukseen. Hämmennyin ensin, että kaikista ohjauskuvioista juuri se opetetaan ekana, mutta toisaalta idoli-Seppo on opettanut meille öbaut kaiken ihan eri tavalla kuin LAU aikanaan mulle ja Loltsille. Keskiviikon jälkeen mun mieli on ollut täynnä erilaisia visualisointeja linjoista sekä etäisyyksistä koiraan ja esteisiin. Välillä olen kiertänyt kroppaani ja miettinyt, miten asiat tapahtuu. Koordinaatio-ongelmaisen elämää jo vuodesta 1990. Täytynee yön pimeydessä mennä jollekin kentälle juoksemaan täysillä ja ohjaamaan mielikuvituskoiraa. Nopeasti. Keskiviikkona Laikan kasvattajakin huomautti Laikan vaikuttavan aikamoiselta singolta ja mua vähän karmiikin, että miten meinaan tällaisena, krhmh, perhoskeräilijäylioppilaana kestää sen perässä radalla.

Puomi siirrettiin ensimmäistä kertaa korokkeelle, minipöydälle, ja sehän oli vaan hauskaa. Laikan mielestä siinä ei ollut mitään outoa, vaan se loikki menemään kuin ennenkin ja ihan kuin mitään halvatun ylämäkeä ei olisikaan.

Nyt imuroin kaikenlaista tietoutta à la Greg ja Laura Derrett. Kumpikin on uusi, mutta suositeltu tuttavuus.

Hoitolaisia

Laikan Signe-äiti ja Gaia-sisko ovat olleet meillä hoidossa torstaista asti. Huomenna ne lähtevät takaisin kotiinsa ja en haluaisi luopua niistä ensinkään! Laika on löytänyt (uudestaan) Bestiksen siskostaan ja Signe on lempeine katseineen hyvin, hyvin ihastuttava otus. Sillä oli aluksi pieniä sopeutumisvaikeuksia, mutta sittemmin silläkin on ollut hauskaa jälkikasvunpaimennushommissa. Blondirinsessa Loltsi on ollut varsin haltioissaan yhtäkkiä moninkertaistuneista mustista koirista ja hypännyt joukon jatkoksi ihan kuin se itsekin olisi samaa sukua. Lenkillä se pitää nuorisohuligaanit kurissa, kuten aina.

Kuvanlaatu on sama kuin ennenkin, pilvistä päivää ja liikkuvia, pääasiassa tummia koiria, ehHEH.

 Etsi kuvasta blondi. :D

 Loltsilla on suu auki. Kappas kappas... Ks. Korson vesitorni! <3

 Gaia Gaia Gaia, sä veit sydämen multa!

  "Otetaan Lolt-" EI OTETA.

 Tasaveroiset kaverit. Se minkä Gaia koossa häviää, se ketteryydessä voittaa. Aika sähikäinen.

Vespa ja Pappatunturi.

Kareksen uudet kujeet

Onko suomalaisen koiramaailman aktiivista tullut nyt myös katutaiteilija?!

SUPERNATURAL

Korosta sitä, mitä et voi piilottaa

Seuraava kuvasarja on olemassa siksi, koska mut on tuomittu elämään uunijuureksen veroisen kameran kanssa. Ja hassulla tavalla tykkään ekasta kuvasta.

Liebster-blogihaaste/tunnustus

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

 Me saimme tämän muutaman päivän aikana useammalta blogilta! Hulvatonta. Joukkoon kuuluvat Trikkihirmu Neira, Sindi & Aada ja Piina. Isot kiitokset joka sorkalle, virtuaalihuomio on näköjään aika hauskaa. Luen blogeja aika satunnaisesti (tosin tällöin useampaa ja pitkään kerrallaan), joten tähän on vaikea keksiä ketään, kun kriteerinäkin on lukijamäärä. Joka tapauksessa suosittelen ainakin Villakaksikon blogia, Koiraseminaareja (epävarmaan tosin, päivittyykö tämä enää, joskin teksteissä on paljon hyvää matskua läpikäytäväksi), Elsi Pyrristä ja kumppaneita ja Gigitystä. Viimeksi mainittu saa ekstramaininnan elämänmakuisuudesta ja ihastuttavasta positiivisuudesta, jota (koira)maailmassa ei ole koskaan liikaa.

Kuvia, vaikka sitten paskoja

Uutta ulkoasua tässä vääntäessäni satuin kurkkaamaan yhteen kansioon, jota en ollut avannut hetkeen kuvien ottamisen jälkeen ja löysin sieltä muutaman näpsyn postattavaksi. Kun sanon 'näpsy', kyseessä todella on näpsy, koskien sommittelua (voiko sitä syödä?), kuvanlaatua (kameralle vieras käsite) ja kuvien fiksailuun käytettyä aikaa (hohohohohoo). Graafikon lapsella ei ole Mäkkiä? :B

 Perseilyä lammikossa, mukana myös pappakoija. <3 Voi hemmetti, miten mulla onkaan sitä ikävä. Paavosta oli kuulemma tällä viikolla tullut diplomi-insinööri, sillä se oli päässyt kävelemään Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla. ;) 

Kuvasta käy kätevästi ilmi keskarin ja kääpiön välinen kokoero. Loltsi on noin 33-34-senttinen, Paavo vähän matalampi ja Laika huitoo jossain 39 sentin korkeudessa. Tuolta se käytännössä näyttää.

 Oli kiire, otsatukka kastui.

 Minun oli tarkoitus etsiä rauhallinen, tarpeeksi valoisa paikka ja ottaa kunnollinen kuva ja lopulta luovutin ja tyydyin tähän. Loltsi ei näytä hakatulta, vaan siltä, että se repeää housuistaan namien kimppuun, joita Pate lasittuneesti tuijottaa Laikan ihmetellessä tätä uutta juttua nimeltä paikallaolo.

Vuonna kahdeksanviis, kauan on aikaa siis

Ja tarkoitan joskus 1785. Tai 1885.

 Väy väy!

-Marcel?
-Niin, Albrecht?
-Oletko puolestasi miettinyt, mitä teemme näille jaloille vesikoirille, jota sekä teidän että meidän hovimme oikein kuhisee?
-Kyllä, sir! Olen päättänyt kutsua niitä nimellä les caniches, sorsan mukaan!
-Ei, senkin ruttopaise, kyllä Der Pudel on parempi nimi rodulle, kyllä veden lätinä ja läiske typerät linnut voittaa!
-Olkoon vaan, mutta pääsemmekö edes siitä yksimielisyyteen, että rotumääritelmään kirjataan sallituksi ainoastaan joko yksi- tai moniväriset?
-Voi kyllä, Marcel-ystäväni! Siitä ei ole epäilystäkään. Minun kantanarttuni on kaksivärinen ja sen avulla sentään voi suunnistaa uusille mantereille, kun taas noista typeristä yksivärisistä ei ole suunnistamiseen kuin kenties aavikolla tai säkkipimeässä!

-Olet oikeassa, Albrecht. Toivottavasti jälkipolvemme eivät sitä virhettä tee, että näihin karva-atlaksiin kajoaisivat.
-Kippis!

Korkeasaari ilman aitoja

Laikalla on silmätulehdus. Kuskasin sen Sopulitielle hoidettavaksi ja keikka meni hyvin ja kasvattajakin sai kehuja tervepäisestä kasvatista. Laika antoi ronkkia vilkkuluomia myöten venkoilematta kaikki silmännurkat ja söi kourallisen nappuloitakin kuin ei ennen olisi ruokaa nähnyt. Reissu oli suorastaan nautintoa, kun olen tottunut vuosien ajan huutavaan ja matelevaan drama queen-Loltsiin enkä lääkäriä pussailevaan mustuaiseen.

Nooooo, kun elämää tässä kuitenkin eletään niin hyvinhän se elukka tasasi vaakaa tänä aamuna. =) Olen ollut jonkin aikaa kipeänä ja koirat sen mukaisilla lenkeillä ja aktivoinneilla, joten varsinkin Laikaan on kasautunut suorastaan radioaktiivisia paineita. Ensin se kävi kiroilemassa naapurin (joka vielä keksi elämöidä ja loikkia karkuun, joka provosoi rakkia kivasti) ja sitten toisen naapurin koirat. Kaksi kertaa. Noiden kertojen välissä se näytti tulevan luokse, mutta keksikin juosta hirviympyrän kusimetsässä ja karata takaisin. Voi vittu. Laika lähtee nyt kuselle fleksissä... Juoskoon umpirämeikössä, jos ei totteleminen maita. :I Loltsi oli sitä mieltä, että perjantaisin koiria hakataan ja katseli muualle, kun kakara aiheutti häpeää.

Asun siis paviaaniaitauksessa. Ei vaan oo aitoja.

Facebookissa taas kuohuu, kun kaksiväristen puudelien asia on nostettu pinnalle. Osa jengistä roikkuu ylhäältä tulleissa mielipiteissä kuin hukkuva heinänkorressa, osa mutisee koiriensa puolesta. Mua lyhyesti todettuna vituttaa koko paska.

Perinteinen keskiviikkokatsaus

Jahas, jahas. Tässä on nyt vedetty kolmet ulkopuoliset pitämät treenit muutaman päivän sisällä: maanantaina Laikan toko ja tänään Laikan agility ja Loltsin rouvaskerho. Loltsi hämmentävästi menee ikänsä puolesta seniorista, joten se sai Paavon paikan hömppäilyryhmässä ja hauskaahan sillä oli. Ryhmän koirat ovat aivan käsittämättömän sympaattista sakkia, koiria parhaassa iässä. Osa toimi kuin ihmisen ajatus, osa taas ei-aivan-kuin-ihmisen-ajatus. :D Parasta antia olivat ehdottomasti syviä lihaksia kehittävät ja ylläpitävät jumppaliikkeet, joita voin hyödyntää myös Laikan kroppaa treenatessa. Kotiläksyksi tuli sivulta eteen ja oikealta sivulle -rallytokokuvio. Ei meistä ehkä mitään rally-staroja tule, mutta eiköhän Pökäle tuonkin opi. Tai ainakin se oppii kusettamaan mua taas uudella tavalla. :B

Laikan maanantaitoko meni aika lailla moitteetta. Saatiin kehuja leikistä ja skarpista perusasennosta (jee, kiitos Salme Mujusen kirjoittajanlahjat). Luoksepäästävyys oli luonnollisesti ok. Treenattiin ruutuun juoksemista, palkkana oli narupallo, olihauskaajee. Laika hahmottaa ruudun jo yllättävän hyvin, joten joko se homma pitää jättää hautumaan tai vaikeuttaa sitä jotenkin. Mietin sitä sitten, kun mun aivoista tulee jotain aidosti uutta ja järkevää ulos tapahtuneen kertaamisen sijaan. Uutena liikkeenä tuli liikkeestä seiso, sen opettaminen alkoi aika old school -tyylisesti peruuttaen ja koira kädellä pysäyttäen. Laika keksi jujun sen verran hyvin, että ehti alkaa ennakoimaan, kun mulla lipsahti överiksi toistojen kanssa. *facepalm* Ennakoinnista päästiin onneksi skarppaamalla suhteellisen iisisti eroon. Asioiden kertaamisessa voisi olla mieltä, niin näkisin edistystäkin. :P Saatiin me kyllä seisomisistakin kehuja (asento oikea, ei teputa, pysähtyy kuin seinään). Maahanmeno on kuulemma koomisen näköistä, kun Laika menee niin mykkyrälle. Liikaa jalkaa, ei mahu suoraksi!

Tokon kotiläksyinä:

• liikkeestä seiso
• asioiden kiertämistä (luoksetulon pysäytyksiä varten)
• kaukojumppa istu-maahan (Laika tekee tällä hetkellä helvetin hyvin, paree olla kämmimäti)

Agility oli yhtä häiriön juhlaa. Öh buh vuh puh böb vöh örrböhBÖH. Lisäksi mua heitettiin narupallolla, joten olipa ihan vitun kivaa! :D (Oikeasti oli kivaa.) Maari-Masa-Arja oli taas messissä Laikan tallusteltavana ja no problemos lukuun ottamatta toisen sarjan loppua, jolloin mulla keitti vähän yli. Olin ensimmäisen sarjan aikana vähän liian rauhallinen ja varmistelin koiraa ja Laika alkoi hakea katsekontaktia rimasarjan lopussa, vaikka tarkoituksena on pitää koiran fokus nimenomaan edessä. Toiseen sarjaan skarppasin vauhtia. Alku meni hyvin, mutta koska mulla on ilmeisesti väjö-wednesday aina välillä eikä mun päähän mahdu kahta isoa kokonaisuutta, johon pitää keskittyä käytännössä, aloin nakella lihapullia paskoissa kaarissa ja kiirehtiä menemään niin, että Masa-Arja jäi vähän toimettomaksi mustan lapsineron hyppiessä Batman-loikkia kahden riman yli kerrallaan. KUN UNHOITIN TARKASTELLA, MISSÄ KOIRANI MENEE.

Onneksi Sepolla on pitkä pinna...

Pituuden alkeet meni vähän reisille häiriöiden takia. Lisäksi olisin tarvinnut pilkuntarkat ohjeet alkuun. Tuumaustauon jälkeen sujui hivenen paremmin, tosin mä kaipaisin edelleen omiin toimiini puhtia ja sellaista iloista menoa. Ongelma on lähinnä operantin tyylisuunnan jutuissa, koska olen juuttunut ajatukseen passiivisesta ohjaajasta (mikä taas ei stemmaa aina käytännön kanssa). Taas jos sitä iloista menoa on, en kykene keskittymään tai sitten olen niin intensiivinen, että mun päälle voi kaataa A:n ja mennä möngerrän silti. Äärestä toiseen ja sama pää kesät talvet.

Kotiläksyinä agista:

• pituusesteen alkeet harjanvarsi ja kaksi törppöä (enkä tarkota nyt Laikaa ja mua) -tyylillä; energiaa menoon
• station, station, station - meillä on nimittäin häkki (melkein mun kämppää isompi)

Nyt haluaisin oikeasti kirjoittaa vielä Laikan viretilan merkityksestä sen käyttäytymiseen, mutta koulupäivän, reilusti yli sadan julkisilla matkustetun kilometrin ja kaksien treenien jälkeen menen nyt ruokkimaan tytöt ja pöyhimään tyynyä pään alle.

OLIKO SE HAASTE?!

Neiralta.

1. Oliko rotuvalinta se mitä alunperin ajattelit?





Joo. Minulla on ollut villakoiria teinarista asti ja jo sitä ennen olin hoitanut naapurin Karo-toyta ja tutustunut rotuun varsin perusteellisesti. Olin tehnyt henkistä siirtymää kääpiömuunnoksesta keskikokoiseen jo vuosia ja sitten päätin kohtalon oikusta ottaa sekä mustan puudelin että keskarin samalla iskulla. Pläts, Laika.
2. Mikä on koirasi lempilelu?
Kaljatölkit, röhkösika, vinkuvat siilipallot ja muut helevetin älämölölelut, lampaantaljanpalanen.
3. Kuka on koirasi idoli?
Loltsi noin arkisista tyypeistä.
4. Kuka on koirasi lempi -lauman ulkopuolinen - henkilö?
Danuka, no doubt.
5. Mikä on koirasi paras harrastuskuva?
Ei siitä ole. :(
6. Mistä eläimestä koirasi pitää eniten, jos ihmistä tai koiraa ei saa valita? Miksi?
Oravat, nuo juoksevat karvamakkarat.
7. Mikä on koirasi suurinta herkkua?
Tjaa, sehän syö aika lailla mitä vaan. :D
8. Mikä on koirasi pahin tapa?
Ilopissailu (varsinkin aamuisin sänkyyn), joka on tosin nyt jos ei loppunut, niin loppumaan päin.
9. Mitä lähimmäisesi ovat olleet mieltä koiran hankinnasta?
"Otaotaota!" "Eiiiiiiii perrrrkele pentu!?!?!!"
10. Miltä koirasi näyttäisi, jos olisi ihminen?
Se olisi rempseä mustahiuksinen
11. Koirasi suurin saavutus?
Oliskohan ne neljä valtavaa reikää mun patjassa? Tai agi-koutsilta saavutetut kehut. :)

Me rauhanomaiset mörrikät emme haasta ketään. :p