Rämps rämps

Hiljattain jopa televisioon asti päätynyt räminätölkki (tai kolinapurkki jne.) on ainakin suomalaisessa koirankoulutusmaailmassa tunnettu koulutuksen apuväline, joka joidenkin käyttäjien mielestä ratkaisee koiralta kuin koiralta minkä hyvänsä ongelman aina hihnassa vetämisestä eroahdistukseen. En ole koskaan käyttänyt räminätölkkiä yhdellekään omistani: Loltsi menisi lukkoontukkoon, Paavoa ei joko kiinnostaisi tai sitten tölkkiä saisi paiskoa päin koiraa niin (ja toisaalta sillä ei ole ikinä ollut mitään käytösongelmiakaan), että karvat pölisisi ja Laikan reaktion näettekin alla olevasta videosta. Se tosiaan tykkää meluleluista ja mikäs sen parempi leikkikalu kuin Fanta-tölkki, johon on survottu kiviä.

Henkilökohtaisesti en pidä räminätölkkiä erityisen kätevänä. Toki se varmasti osalle koirista sopii, mutta tälloin omistaja pitäisi ohjeistaa sen käyttöön erittäin tarkoin ja silloinkin ollaan vaarassa kaahata ojan kautta männikköön, kun käytetään positiiviseen rangaistukseen perustuvaa metodia.

Perinteinen keskiviikkokatsaus

Jahas, jahas. Tässä on nyt vedetty kolmet ulkopuoliset pitämät treenit muutaman päivän sisällä: maanantaina Laikan toko ja tänään Laikan agility ja Loltsin rouvaskerho. Loltsi hämmentävästi menee ikänsä puolesta seniorista, joten se sai Paavon paikan hömppäilyryhmässä ja hauskaahan sillä oli. Ryhmän koirat ovat aivan käsittämättömän sympaattista sakkia, koiria parhaassa iässä. Osa toimi kuin ihmisen ajatus, osa taas ei-aivan-kuin-ihmisen-ajatus. :D Parasta antia olivat ehdottomasti syviä lihaksia kehittävät ja ylläpitävät jumppaliikkeet, joita voin hyödyntää myös Laikan kroppaa treenatessa. Kotiläksyksi tuli sivulta eteen ja oikealta sivulle -rallytokokuvio. Ei meistä ehkä mitään rally-staroja tule, mutta eiköhän Pökäle tuonkin opi. Tai ainakin se oppii kusettamaan mua taas uudella tavalla. :B

Laikan maanantaitoko meni aika lailla moitteetta. Saatiin kehuja leikistä ja skarpista perusasennosta (jee, kiitos Salme Mujusen kirjoittajanlahjat). Luoksepäästävyys oli luonnollisesti ok. Treenattiin ruutuun juoksemista, palkkana oli narupallo, olihauskaajee. Laika hahmottaa ruudun jo yllättävän hyvin, joten joko se homma pitää jättää hautumaan tai vaikeuttaa sitä jotenkin. Mietin sitä sitten, kun mun aivoista tulee jotain aidosti uutta ja järkevää ulos tapahtuneen kertaamisen sijaan. Uutena liikkeenä tuli liikkeestä seiso, sen opettaminen alkoi aika old school -tyylisesti peruuttaen ja koira kädellä pysäyttäen. Laika keksi jujun sen verran hyvin, että ehti alkaa ennakoimaan, kun mulla lipsahti överiksi toistojen kanssa. *facepalm* Ennakoinnista päästiin onneksi skarppaamalla suhteellisen iisisti eroon. Asioiden kertaamisessa voisi olla mieltä, niin näkisin edistystäkin. :P Saatiin me kyllä seisomisistakin kehuja (asento oikea, ei teputa, pysähtyy kuin seinään). Maahanmeno on kuulemma koomisen näköistä, kun Laika menee niin mykkyrälle. Liikaa jalkaa, ei mahu suoraksi!

Tokon kotiläksyinä:

• liikkeestä seiso
• asioiden kiertämistä (luoksetulon pysäytyksiä varten)
• kaukojumppa istu-maahan (Laika tekee tällä hetkellä helvetin hyvin, paree olla kämmimäti)

Agility oli yhtä häiriön juhlaa. Öh buh vuh puh böb vöh örrböhBÖH. Lisäksi mua heitettiin narupallolla, joten olipa ihan vitun kivaa! :D (Oikeasti oli kivaa.) Maari-Masa-Arja oli taas messissä Laikan tallusteltavana ja no problemos lukuun ottamatta toisen sarjan loppua, jolloin mulla keitti vähän yli. Olin ensimmäisen sarjan aikana vähän liian rauhallinen ja varmistelin koiraa ja Laika alkoi hakea katsekontaktia rimasarjan lopussa, vaikka tarkoituksena on pitää koiran fokus nimenomaan edessä. Toiseen sarjaan skarppasin vauhtia. Alku meni hyvin, mutta koska mulla on ilmeisesti väjö-wednesday aina välillä eikä mun päähän mahdu kahta isoa kokonaisuutta, johon pitää keskittyä käytännössä, aloin nakella lihapullia paskoissa kaarissa ja kiirehtiä menemään niin, että Masa-Arja jäi vähän toimettomaksi mustan lapsineron hyppiessä Batman-loikkia kahden riman yli kerrallaan. KUN UNHOITIN TARKASTELLA, MISSÄ KOIRANI MENEE.

Onneksi Sepolla on pitkä pinna...

Pituuden alkeet meni vähän reisille häiriöiden takia. Lisäksi olisin tarvinnut pilkuntarkat ohjeet alkuun. Tuumaustauon jälkeen sujui hivenen paremmin, tosin mä kaipaisin edelleen omiin toimiini puhtia ja sellaista iloista menoa. Ongelma on lähinnä operantin tyylisuunnan jutuissa, koska olen juuttunut ajatukseen passiivisesta ohjaajasta (mikä taas ei stemmaa aina käytännön kanssa). Taas jos sitä iloista menoa on, en kykene keskittymään tai sitten olen niin intensiivinen, että mun päälle voi kaataa A:n ja mennä möngerrän silti. Äärestä toiseen ja sama pää kesät talvet.

Kotiläksyinä agista:

• pituusesteen alkeet harjanvarsi ja kaksi törppöä (enkä tarkota nyt Laikaa ja mua) -tyylillä; energiaa menoon
• station, station, station - meillä on nimittäin häkki (melkein mun kämppää isompi)

Nyt haluaisin oikeasti kirjoittaa vielä Laikan viretilan merkityksestä sen käyttäytymiseen, mutta koulupäivän, reilusti yli sadan julkisilla matkustetun kilometrin ja kaksien treenien jälkeen menen nyt ruokkimaan tytöt ja pöyhimään tyynyä pään alle.

Koulutuksellista

Aiemmin mainitsemani Laikan pöhinäongelma alkaa olla hallinnassa, joskin suurta määrällistä vähenemistä haukkumisessa ei ole tapahtunut. (Voiko asiaa muuten typerämmin mainita? Aivoni ovat syöpyneet, olen klassinen ylianalysoiva blogitampio.) Joka tapauksessa olen päässyt ajatuksen tasolla niskan päälle penskan vilkkaudesta ja ruvennut reagoimaan nopeammin. Nykyisin siis auttavasti havainnoin ympäristöäni ainakin koirien ollessa mukana. Kun näen kusimetsää lähestyvän ihmisen, mille pitää tietenkin vöhpöhistä, huikkasen Laikalle kehut, kun se katsoo tyyppiä ja tilanne laukeaa siihen. Useimmiten se tulee marhuamaan jalkoihin, koska olen palkannut sitä hyvästä käytöksestä joko namilla tai leikillä (eli herra Skinner voi bilettää niin, että mullat pölisee), ja lähtee siitä rentona uusiin hommiin. Haukkumisesta tulee kielto ja luoksetulokutsu, jonka onnistumisesta taas tulee palkkaa, ja tämäkin on useimmiten aivan riittävästi, jos mun tutkan ohi pääsee joku paviaani lipsahtamaan. Joskus, kuten äskeisellä iltapissalla, kun olin tilanteen tasalla yhtä hyvin kuin lukion kemiantunneilla, Laika ehti väyhkätä yhdelle kuspuskan ohittaneelle vaaratekijäpissikselle hetken, kunnes kutsuin koiran luokse ja tuupin sen eteenpäin manuaalisesti, koska olihan se lissu nyt perkele jännittävä.

Olipa muuten jännä huomata männäviikolla, että Laika on vilkas. Mulla on varmaan vajaatoimintaa aivoissa, että tässä meni näin kauan, mutta rupesin miettimään, mitä 'vilkas koira' meinaa ja meillä se on yhtä kuin Laika. :D Syytänkö sitten koulunalkushokkia pitkän tauon jälkeen vai mitä, mutta ehkä tästä lähdetään uuteen suuntaan koulutuksessa. Mulla on pieniä vaikeuksia muistaa, että uljas musta on vasta pentu ja sen keskittymiskyky on vähäinen aikuiseen koiraan verrattuna. Hupsua, miten perusasioista sitä lipsuu.

Paavo valmistautuu nyt tulevan yön ja aamun aikana henkisesti kilpailuun. Se osallistuu nimittäin huomenna Suomen Dobermannyhdistyksen match show'n syömiskisaan. Saa nähdä, miten pohjattomia reikiä paikalla on. :D

Laika jäljestää

Huoltoyhtiö kävi eilen huitelemassa koko taloyhtiön nurmikot viimeistä nurkkaa myöten lyhyeksi, joten otin tilaisuudesta vaarin ja talloin pikkumustalle lyhyen, suoran jäljen. Koska treenipäivis on jossain muualla kuin omalla paikallaan (kotitontut prkl), niin en voi tarkistaa, oliko kyseessä kolmas vai neljäs jälki, mutta niissä lukemissa mennään. Laika on hiffannut idean harjoitusmäärään nähden kivasti ja käyttää nenäänsä, joskin on vielä aika häiriöherkkä. Tänäänkin se reagoi keskeyttämällä nuuhkimisen ihmisiin, jotka kävelivät ensin asuntoonsa ja sitten pois. Vastaisuudessa kannattanee talsia jälki vähän rauhallisempaan paikkaan tai aikaan, tosin maastojen suhteen ei täällä ole hirveästi valinnanvaraa, jos haluaa tehdä jälkiä myös nurtsille (ja minähän tahon!). Samalla voisin ripotella namia joskus vähän tiheämmin, niin jälki vetäisi nokkaa vähän jouhevammin eivätkä silmät nousisi katselemaan epäolennaisuuksia. Ja toki, pienihän tuo vielä on. :)

Olen itse jäljellä ihan noviisi eikä meidän tarkoitus ole lähteä pekoilemaan ja pk-oikeuksiahan villakoirilla ei ole. Loltsi ei ole kovinkaan kummoinen jälkikoira lyhytjännitteisyytensä ja ilmavainuisuutensa takia (lisäksi sillä on pyrkimys käyttää silmiään ennemmin kuin nenäänsä... :P), mutta Paavo on aika ässä, kun jäljeltä saa ruokaa. :D Sen kanssa jonkin verran jäljestäneenä unohdan aina, miten erilainen koulutettava pentu on. Jos Paavo onkin aika kiihkeä ja innokas tapaus, huomaa Laika kaiken jännittävän, muunkin kuin minut ja minulla piilevän palkan. Koira opettaa ohjaajaansa. Tämän takia saatan joskus pöljäillä ja mietiskellä aivan päivänselviä asioita.