Perinteinen keskiviikkokatsaus

Jahas, jahas. Tässä on nyt vedetty kolmet ulkopuoliset pitämät treenit muutaman päivän sisällä: maanantaina Laikan toko ja tänään Laikan agility ja Loltsin rouvaskerho. Loltsi hämmentävästi menee ikänsä puolesta seniorista, joten se sai Paavon paikan hömppäilyryhmässä ja hauskaahan sillä oli. Ryhmän koirat ovat aivan käsittämättömän sympaattista sakkia, koiria parhaassa iässä. Osa toimi kuin ihmisen ajatus, osa taas ei-aivan-kuin-ihmisen-ajatus. :D Parasta antia olivat ehdottomasti syviä lihaksia kehittävät ja ylläpitävät jumppaliikkeet, joita voin hyödyntää myös Laikan kroppaa treenatessa. Kotiläksyksi tuli sivulta eteen ja oikealta sivulle -rallytokokuvio. Ei meistä ehkä mitään rally-staroja tule, mutta eiköhän Pökäle tuonkin opi. Tai ainakin se oppii kusettamaan mua taas uudella tavalla. :B

Laikan maanantaitoko meni aika lailla moitteetta. Saatiin kehuja leikistä ja skarpista perusasennosta (jee, kiitos Salme Mujusen kirjoittajanlahjat). Luoksepäästävyys oli luonnollisesti ok. Treenattiin ruutuun juoksemista, palkkana oli narupallo, olihauskaajee. Laika hahmottaa ruudun jo yllättävän hyvin, joten joko se homma pitää jättää hautumaan tai vaikeuttaa sitä jotenkin. Mietin sitä sitten, kun mun aivoista tulee jotain aidosti uutta ja järkevää ulos tapahtuneen kertaamisen sijaan. Uutena liikkeenä tuli liikkeestä seiso, sen opettaminen alkoi aika old school -tyylisesti peruuttaen ja koira kädellä pysäyttäen. Laika keksi jujun sen verran hyvin, että ehti alkaa ennakoimaan, kun mulla lipsahti överiksi toistojen kanssa. *facepalm* Ennakoinnista päästiin onneksi skarppaamalla suhteellisen iisisti eroon. Asioiden kertaamisessa voisi olla mieltä, niin näkisin edistystäkin. :P Saatiin me kyllä seisomisistakin kehuja (asento oikea, ei teputa, pysähtyy kuin seinään). Maahanmeno on kuulemma koomisen näköistä, kun Laika menee niin mykkyrälle. Liikaa jalkaa, ei mahu suoraksi!

Tokon kotiläksyinä:

• liikkeestä seiso
• asioiden kiertämistä (luoksetulon pysäytyksiä varten)
• kaukojumppa istu-maahan (Laika tekee tällä hetkellä helvetin hyvin, paree olla kämmimäti)

Agility oli yhtä häiriön juhlaa. Öh buh vuh puh böb vöh örrböhBÖH. Lisäksi mua heitettiin narupallolla, joten olipa ihan vitun kivaa! :D (Oikeasti oli kivaa.) Maari-Masa-Arja oli taas messissä Laikan tallusteltavana ja no problemos lukuun ottamatta toisen sarjan loppua, jolloin mulla keitti vähän yli. Olin ensimmäisen sarjan aikana vähän liian rauhallinen ja varmistelin koiraa ja Laika alkoi hakea katsekontaktia rimasarjan lopussa, vaikka tarkoituksena on pitää koiran fokus nimenomaan edessä. Toiseen sarjaan skarppasin vauhtia. Alku meni hyvin, mutta koska mulla on ilmeisesti väjö-wednesday aina välillä eikä mun päähän mahdu kahta isoa kokonaisuutta, johon pitää keskittyä käytännössä, aloin nakella lihapullia paskoissa kaarissa ja kiirehtiä menemään niin, että Masa-Arja jäi vähän toimettomaksi mustan lapsineron hyppiessä Batman-loikkia kahden riman yli kerrallaan. KUN UNHOITIN TARKASTELLA, MISSÄ KOIRANI MENEE.

Onneksi Sepolla on pitkä pinna...

Pituuden alkeet meni vähän reisille häiriöiden takia. Lisäksi olisin tarvinnut pilkuntarkat ohjeet alkuun. Tuumaustauon jälkeen sujui hivenen paremmin, tosin mä kaipaisin edelleen omiin toimiini puhtia ja sellaista iloista menoa. Ongelma on lähinnä operantin tyylisuunnan jutuissa, koska olen juuttunut ajatukseen passiivisesta ohjaajasta (mikä taas ei stemmaa aina käytännön kanssa). Taas jos sitä iloista menoa on, en kykene keskittymään tai sitten olen niin intensiivinen, että mun päälle voi kaataa A:n ja mennä möngerrän silti. Äärestä toiseen ja sama pää kesät talvet.

Kotiläksyinä agista:

• pituusesteen alkeet harjanvarsi ja kaksi törppöä (enkä tarkota nyt Laikaa ja mua) -tyylillä; energiaa menoon
• station, station, station - meillä on nimittäin häkki (melkein mun kämppää isompi)

Nyt haluaisin oikeasti kirjoittaa vielä Laikan viretilan merkityksestä sen käyttäytymiseen, mutta koulupäivän, reilusti yli sadan julkisilla matkustetun kilometrin ja kaksien treenien jälkeen menen nyt ruokkimaan tytöt ja pöyhimään tyynyä pään alle.