perjantai 16. toukokuuta 2014

"Ärsyttävän osaava koira"



Jos viime viikolla agility-kentällä sai hävetä silmät päästään ja pyllynsä irti, niin nyt ei tarvinnut. Meillä oli irtoamistreeniä - onneksi, sillä kuten olen todennut, irtoaminen on ollut aika onnetonta viime aikoina. Saimme viime viikolla kotiläksynä treenata perusirtoamista targetille tai lelulle ja joko se toimi tai sitten Laika on muuten vaan tosi vekkuli eläin. Se irtoili kuin ohjus. Jätin sen kahden esteen taa, lähetin melko pienellä liikkeellä putkeen ja sieltä eteen-käskyllä 5-7-esteiden yli, josta se sai palkan. Koutsi alkoi vaikeuttaa treeniä aika lailla heti. Ensin kutoshyppy siirtyi reilusti pois linjalta, jotta koira joutui hakemaan sen. Onnistui. Sitten vitos- ja kutoshyppyjä alettiin kääntämään killiin vähän serpentiinin omaisesti ja taas ne piti hakea. On-nis-tui. Kuulemma ärsyttävän osaava koira, jolla on erittäin hyvä radanlukutaito. Hah, success!

 x = ohjaajan lähtöpiste ensimmäisessä treenissä (etäisyys siivekkeeseen kasvoi harjoituksen edetessä), o = koiran lähtöpaikka toisessa treenissä

Toisella pisteellä oli toisenlaista estehakuisuustreeniä. Se aloitettiin niin, että ohjaaja seisoi palkat käsissään kiinni siivekkeessä ja koiran oli tarkoitus hakeutua hyppäämään oma-aloitteisesti. Koska Laika alkoi nopeasti poimia kaikenlaisia muita ärsykkeitä kentältä ja sen ulkopuolelta, houkuttelin sen kerran yli eikä sen enempää tarvittukaan, koska Laru alkoi koikeltaa hypyn yli pallopalkka suussaan. Tekeminen on siitä tosi palkitsevaa ja siilipallo on iso kirsikka kakun päällä. Kun esteelle hakeutuminen oli hallussa myös hieman etäämpää, siirryttiin eleettömään valssiharjoitukseen. Ensin koira ohjattiin ykköshypylle ja siltä toiselle kuten tavallisesti valssissa, sen jälkeen kädet jätettiin pois. Hauskaa! Ensinnäkin Laika vähät välitti siitä, että kadotin käteni ja toisekseen mietin jälkikäteen, että tarvitsin juuri tällaista treeniä ja tästä voi olla jatkon kannalta suurtakin hyötyä. Voi olla, että minun kannattaa pilkkoa ohjaaminen pieniin palasiin ja aloittaa treenaaminen aina jaloista ja lisätä kädet mukaan myöhemmin. Pääsääntöisesti hahmotan käteni paremmin ja tiedän mitä niillä tehdä (siitäkin huolimatta, että mulla on "naisellisia lisäyksiä" ohjauksissani), koska ne ovat lähempänä aivoja kuin jalat. Ainakin useimmiten. Ehkä tie zen-ohjaukseen löytyy jalkojen kautta.


Tokotteluita tältä päivältä. Tein jopa kootun ALO/AVO-treenisuunnitelman. Tänään hiottiin seuruun oikealle käännöksiä, aloiteltiin luoksetuloja ja muisteltiin noutoa. Häiriönä oli taas teinejä, jotka loppuviimeksi tulivat kentälle mopoautolla grillaamaan. Mistä me oikein löydetäänkin niitä aina? Teinit oli hetkittäin vähän epäilyttäviä terveisin lähiökyttä-Laika.

Nouto oli Laikasta niin siistiä, että se varasti kapulan, kun otin sen repusta pois. Pientä hetsausta, pari saalisnoutoa perusasennosta ja pitotreeniä. Luoksetulot tuntuu olevan huisin hauskoja, tosin vauhti on sen verran kova, että perusasento lipsuu peninkulman liian taakse... Koitan tähän käsiapua laastariksi. Oikealle käännökset alkaa olla jo aika kivoja, Laika osaa hakea oikeaa paikkaa aika makeesti, tosin oma vauhti saa olla maltillinen eikä käännösten tarvitse olla 90 asteen kulmia, kuten vasempaan käännyttäessä voi hyvinkin olla.

AVO:n kakeja ollaan hinkattu sisällä himassa ja koitin pari kertaa uhkarohkeana ottaa lelun mukaan, mutta se meni niin mullikoinniksi, että pidetään vielä hetki kiinni nameista ensisijaisena palkkana. Liikkeestä maahan on toinen sisätilatemppu, mikä on työn alla just nyti.

Loltsi osaa jo ihan melkein perusasennon.

Loltsi on tokoillut viime aikoina, useimmiten Laikan treenien tauoilla. Se on tosi omituinen koira. Se on pirun nokkela, ahne ja sallii monesti kriteerien nostot nopeallakin tahdilla. Mutta toisinaan se ei kuitenkaan oikein jaksaisi jankata ja alkaa tarjota omiaan. Kokeilin huvikseni, muistaisiko se istu-maahan-jumppaa, siis käytännössä AVOn kaket, ja osasihan se. Sillä ensimmäisellä kerralla. Toisella kerralla se osasi myös kieriä ja antaa tassua. Ja pyöriä ympyrää aivastaen ja peruuttaa istuen. Huokaus. Taidan opettaa sen piiloutumaan peiton alle ja menemään mykkyrälle vatiin, sillä toko taitaa olla ihan tyhmä laji pienten Loltsien mielestä.

2 kommenttia:

  1. Nauroin ehkä ääneen Loltsin tokoiluille. Hauska pikku puudeli! :)

    VastaaPoista
  2. Loltsi on ehkä maailman paras karvainen väliaikashow. <3 Jokaisella treenaajalla pitäisi olla pikkuinen pöllöpuudeli näyttämässä, miten hommat Oikeesti Tehdään. :D

    VastaaPoista

Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!