Hullu viikko

Sanoin alkuviikosta, että jos olen hengissä sunnuntaina, olen tyytyväinen. Nukuin viime yönä kymmenen tuntia ja päivällä kolme lisää ja näin viiden aikaan tarkasteltuna jokainen ruumiinosa näyttäisi olevan paikallaan ja elämisen kannalta tarpeelliset elintoiminnotkin ihan reilassa. Koulutin maanantaina ex tempore meidän agility-ryhmän varsinaisen kouluttajan sairastuttua (ja sitä ennen vähän-niin kuin-koulutin oman ryhmäni Laikan treenien ohella, koska meille ei tullut kouluttajaa).

Keskiviikosta perjantaihin seikkailimme Laikan kasvattajan kanssa Ruotsissa. Reissu oli mielenkiintoinen ja antoisa, vaikka myöhästyimme oikealta lautalta ja jouduimme odottelemaan tuntitolkulla hirveissä kuumotuksissa Turun lauttaa tietämättä mahdummeko kyytiin. Toivon, että voin joskus tulevaisuudessa kertoa reissun hedelmistä lisää ja näillä näkymin matkustamme vielä takaisin ensi vuonna. Ihmekoirat majailivat Erican ja belgien ilona matkan ajan ja olivat viihtyneet. Laika oli istunut Erican pehmustamalla lipastolla ja Vinski rokannut Smaugin kanssa seinät nurin jo keskiviikkona niin, että kumpikin oli ollut torstaina liian väsynyt juoksemaan koirapuistossa.

Lipasto-Lassi

Eilen, juuri ja juuri reissusta toivuttuani oli mun ja Laikan ensimmäiset frisbee-kisat. Ensin kisattiin USDDN-formaatin toss&fetch ja sitten Suomen pituusheittokisa. Alkuun jännitti liikaa, muttei yli äyräiden. Ensimmäisen kierroksen jälkeen tajusin, että mullahan on maailman laikaisin Laika ja jännitys lakkasi. Lassi oli todella mainio. Olin etukäteen vähän jännittänyt, että se olisi saattanut ottaa häiriötä tuomareista, mutta mitä vielä: se ei huomannut ketään. Teimme erittäin ehyitä suorituksia ja sain jopa sen ainoan kisakiekon joka ikisen kerran käteen asti ja koiran suusta viimeistään toisella vihjeellä! Lassi koppasi mahtavasti ne kopit, mitkä se realistisesti pystyi - mun heittokäsi tarvitsisi edelleen treeniä. Kahdelta kierrokselta saimme 14,5 pistettä ja muistaakseni useamman koiran kesken jaetun vitossijan seitsemästä koirakosta.

Pituusheitto floppasi eikä yhtään koppia tullut. Olisi pitänyt tehdä alkuperäisen suunnitelman mukaan koira selän takaa kierrättäen eikä sählätä paikallaolon kanssa. Suomen pituusheittokisassa koira ei siis saa edetä heiton mitattavalle osuudelle ennen kiekkoa, kuten vaikkapa t&f-kisassa. Jouduin sitten huolehtimaan tästäkin varsinaisen heittämisen lisäksi ja oma keskittyminen hajosi. Laika ei onneksi lannistunut, vaan yritti kiekkojen perään kerta toisensa jälkeen.

Aika moni tuli vaihtamaan sanasen meidän kanssa ja piti Laikasta ja mm. sen kaurismaisesta juoksutyylistä kiekkoa palauttaessa. Lassihan on tietty esim. paras. Handlasin itse omat hermoni lupaavan hyvin. En ole kivestä tehty: mietin pituusheiton jälkeen tietysti, että isken kiekot betoniin valettuina Suomenlahteen. Googlasin kuitenkin heittokursseja Erican kanssa myöhemmin ja sisuunnuin. Tarvitsen vain enemmän ja parempaa heittotreeniä ja himpun lisää itseluottamusta. Laika näytti olevansa ihan satasen luottamuksen arvoinen, intensiivinen keskittyjä. Seuraavat julkiset frisbee-edesottamukset meillä on edessä marras- ja joulukussa, kun Vinski esiintyy ensin Lemmikkimessuilla ja sitten Messarissa. Laikan kanssa mietitään kiekkoja varmaan ensi keväänä.

Postauksen kiekkokuvat: Ile Könönen