don't let the bats bite

Hyvää yötä! Tulimme juuri sisään, koirat söivät päivän aterian ja menivät nukkumaan. Me olimme treenaamassa.

Kirjoitin summer bucketlistin luonnokseen, että treenaa yöllä. Treenasin, jäin koukkuun. Kesäyö on tuoksuva, valoisa ja lämmin (muttei kuuma!), pellot toisinaan hentoisessa udussa ja ilmassa on lepakoita. Tänä yönä niitä läpytteli meidän kanssamme myös kentän yllä. Huvittelin ajatuksella, että ne ehkä kuulivat vinkulelut ja tulivat katsomaan keltaisia kavereitaan. Lepakoita olisi varmaan hauska kouluttaa. Opettaisin useamman menemään reppuun ja pölähtämään sieltä ulos, kun sen avaisi. Tai maastoutumaan edellä kävelevän jumittajan tukkaan. Älkää antako haltuuni lentäviä pieneläimiä.

Laika ei ole lepakko (se on isompi ja lentää vakaammin), mutta se on aika hieno aksakoira. Keskellä hiljaista kenttää on helppo hengittää vapautuneesti. Juosta kevyellä askeleella ja tehdä just niinku ite haluu. Koirakin on tehnyt sen mukaisesti, parantanut vaan mennessään.

Olen noudattanut näissä yöjuoksuissa ajatusta "tee koirallesi treeni, joka on sen mielestä hauska." Opin sen Sienen ja Sienen ohjaajan blogista, jonne se päätyi ilmeisesti Kujemieleltä. Yksinkertainen ja iloinen juttu, käytännössä toimiva. Laikan mielestähän hauska treeni on tietysti semmoinen, missä vauhti on kova ja räkä lentää. Ensin ollaankin juostu hiki hatussa joku kentälle lojumaan jätetty vääntöpätkä ja kiihdytelty. Sitten on juostu vähän lisää, mutta pidetty salasanana puomia. Muutama treeni myöhemmin meillä on parempi puomi, joka alkaa jo näyttää kunnolliselta. Vaikka minun tuurillani se toimii tietysti vain pimeässä...

Laikan (puoli?)täti Tuua muuten kirmasi tänä viikonloppuna ohjaajansa kanssa agilityn MM-joukkueeseen. ♡

divetymonoksidi ◦ • ♥ ❤

Minun piti opettaa Vinski tänä kesänä uimaan, se lukee summer bucket list -luonnoksessakin. Kesäkuu ei ollut kovin pitkällä, kun maa-ankerias oli jo level 1 uimamaisteri. Tänään opittiin kunnollinen sukellustekniikka. Taidoista voi kiittää hienoa esimerkkiä Laikaa ja märkää kevättä, sillä vettä on ollut sopivasti joka paikassa. Nyt sitä ei tarvitse edes etsiä, koska eritoten Mustapää Jr etsii pienimmät ja sameimmatkin lutakot hauskanpitoon.

Juhannustaikoja

Juhannus tuli ja vanha leiska meni! Jihuu! Halusin jotain vaaleampaa talvisen mörköleiskan tilalle. Ilmeisesti keskiviikkoiltana katseltu Jurassic World (100/5 elokuva, itkin) hiipi samaan aivolohkoon kuin inspiraatio. Bannerissa on tällä kertaa Vinski. Sinne tänne tullee hieman lisäyksiä ja muutoksia, esim. tämänhetkinen otsikkofontti on liian pieni, mutta Blogger ei anna koskea siihen (edes Variableseihin kajoaminen ei muuta mitään muuta kuin numeroita siellä täällä), joten jatkan, kun palvelun majavilla on parempi päivä.

Uutta shittii

Tavarapostaus on mieleltään vetelän bloggaajan pelastus. Nii että nyt on sitte semmonen tässä alla.

1. Ostin vesimeloni-vyölaukun. Aika monen koirahärpäkkeen ongelma on epäesteettinen ulkonäkö. Jos muotoiluun laitetaankin vähän aikaa ja vaivaa, kamoista tuleekin urheilu-tekniikka-tuulipukuninjailua, josta en taas tykkää, koska tykkään hauskoista ja vähän urpoista jutuista, mistä tulee hyvälle mielelle. Melonissa kannan kesäkuumalla avaimet, puhelimen, kakkapussit ja namit tai treeneissä pelkät mässyt. Materiaali on sisältä ja ulkoa kivaa ja vahvan uloista, joten odotan laukun pitävän kaikenmaailman nakkimehut sisällään. Meltsu on neljän euron ostos Tigerista, josta oon muuten kaivanut koirille violetit tokokartiot, tasapainolevyn, vaahtomuovimiekat, rusetit kaulaan ja kaikenlaista muuta yhtä hyödyllistä.

2. Löysin Lidlin oman Orlando-merkin luunmuotoiset koirannamit. Sisällysluettelo on kuin Pedigreellä ja haju kuin asfalttiin kuivuneella ripulilla, mutta jekku on hinnassa: pussillinen maksaa 79 senttiä. Vastaavista nameista saisi esim. Mustissa ja Mirrissä pulittaa pari euroa tai enemmänkin. Sisällysluettelo ja hinta sentään vastaavat Lidlin versiossa toisiaan. Mikään jokapäiväinen mässy tämä ei meillä ole, mutta silloin kun jotain teuraspieru-juureslese-pöly-kikkaroita ostan, ostan sitten näitä. 

3. Vietimme viikonlopun extempore Lappeenrannassa ja Vinski sai Paavo-papalle liian suuret Rukka Form Polar -valjaat. TopCaniksen siniset kirppislöydöt, nekin aikoinaan Paavolle ostetut, alkoivat käydä ahtaiksi ja selkäkappale oli aivan liian lyhyt, joten valjaat valuivat Vinskin kainaloon. Uusissa henkseleissä selkäkappaleella on paljon enemmän mittaa. Etuosa on vielä rimpulalle vähän väljä, mutta siinä on paljon säätövaraa ylöspäin. Näissä valjaissa on myös rintalenkki. Turkoosi väri ei ole erityinen suosikkini, vaan olisin valinnut pentulaatikon Mr. Greenille tietysti vihreät valjaat, mutta verkkokalvoni ovat yhä paikallaan. Yleisesti tykkään istuvuudesta ja runsaista säädöistä, sillä joskus aikuisellakin villakoiralla valjaita pitää vuodenajan mukaan venkslata suuntaan jos toiseen, jos sattuu kuulumaan siihen kerettiläiseen ihmisryhmään, joka muistaa koiraansa ajelemalla sen kesäisin.

☀

Sellasta low budget -kesämateriaa. 

Mitäs muiden ostoslistoille?

Tokomukula

Tiistaina Ojangossa melko kiihkeissä merkeissä. Vinski on päivää vaille kuusikuinen ja aikamoinen meno päällä. Huomaan nyt, missä vaiheessa Laikan kanssa ehkä otettiin ratkaisevia askeleita kohti mönkää ja yritän nyt pedata vähän sujuvampaa tietä kohti häiriönsietoa. Laika oli tänään auton takaluukussa ölisemässä juoksujensa takia ja keskityin Vinskiin. Treenattiin perusasennon alkeisyleistämistä ja häiriötä, leikittiin ja tehtiin kaksi aivan sutta tunnaria ja yksi hienon hieno onnistunut.

Vinski on aloittanut perusasentotreenit Silvia Trkmanin markkinoimalla operantilla tyylillä, jossa koira opetetaan kiertämään takajaloillaan ensin kohdetta ja sitten lisätään kohteen viereen ihminen, jonka pohkeeseen pitää sihdata, jotta saa palkan. Noin niinku todella karkeasti. Tässä on paljon etuja: ei tarvitse houkutella, vaan se tekee itsenäisesti, koiralle tulee alusta asti perä mukaan (käännösten tekeminen helpottuu, kun hommaa pedataan jo ensimmäisistä toistoista asti) ja lisäksi yleistämistä ja häiriönsietoa on helpompi treenata melko nopeasti, vaikka liikettä ei olisi nimetty, koska kohde kulkee mukana. Vinski on muuten pari kertaa onnistunut tarjoamaan jotain perusasennon kaltaista myös ilman kohdetta, vaikka en ole tehnyt mitään häivytyselkeen kaltaistakaan.

Vinski oli alkuun aika hinkuvinku ja joka suuntaan menossa, mutta skarppasi kivasti kontaktipeliin mukaan. Otin sen kentälle ihan liian huolimattomasti ja säädin ihan turhaan ylimääräistä. Onneksi koira paikkaa ohjaajansa söheltämistä. Samaan aikaan treenaavat Kiira ja Viena olivat aika kova häiriö, mutta kertaakaan Vinskin olalla ei istunut mikään kakkapiru, joka olisi manannut sitä leikkimään belgien luokse. Homma jäi kyttäilyasteelle, josta sen sai irtikin. Naapurikenttien aksakoirissa taas ei ollut mitään ihmeellistä. Ojanko on kuitenkin ympäristönä tosi haasteellinen eli voisin jatkossa viedä perusasentotreeniä reteästi vaikka lähiostarille ja ihan kotipihalle.

Tunnareihin Vinski lähti ihan ohjuksena ja tyhmänä aloitin tauon jälkeen vielä turhan vaikealla treenillä. Toimi hampaat, ei nenä. Tauon jälkeen palasin todella paljon kriteereissä taaksepäin ja oikea kapula löytyi ja palautui mainiosti. Lisää rutiinia ja sopivia haasteita, ei mitään suhteellisuusteoriaa! Vinskillä toimii kyllä nenä ja tunnarin idea on aika hyvä, mutta vire vie. Kai ny, kun toinen on ihan mukula vasta.

Leikittiin sitten useampi tosi kiva pätkä! Vinskin leikkiminen on ollut alusta asti tosi helposti hyödynnettävää ja vuorovaikutteista. Sille taistelu on kovempi juttu kuin Laikalle, mutta lentävä lelu käy tosi hyvin sekin. Olen leikkinyt viime aikoina vähän lisää ja se näkyy kyllä pikkutyypin asenteessa ja lelu sai turpaan ihan huolella.

Ja sit tällanen vika kysymys, MIKSI MINUN KOIRANI NÄYTTÄVÄT TÄLTÄ:

♥ ♥ ♥ ♥ ♥