Elämää vuonna 2015

Heh, kattokaa, apina sai uuden vuosiluvun laitettua otsikkoon ihan niin kuin kaikki muutkin. Pätevä!

Elämää on myös uodenvaihteen jälkeen. Olimme rakettievakossa Loltsin paukkupelon takia Jennyn vanhemmilla Jennyn ja Erican laumojen kanssa. Kiitos äänieristeiden ja asuinympäristön, Loltsi söi vuoden vaihtuessa kuivattua kanaa kavereiden kanssa. Se ehti illan aikana huohottaa, läähättää ja täristäkin, mutta aivan minimaalisen vähän verrattuna aiempiin vuosiin. Kotilähiössä paukuttelu alkoi luonnollisesti samaan aikaan kuin rakettimyynti ja näppärimmät jonnet poksauttivat raketteja keskellä päivää ikkunani alla. En yleensä toivo kellekään pahaa, mutta sanotaanko vaikka niin, että jos joku otti vähän papatista hittiä ammuskellessaan paukkuja keskellä tiheästi rakennettua ja asuttua lähiötä, en varsinaisesti eritä sympatiaa.

 HerttaisuusVienaa ei jotkut tyhmät raketit kiinnosta. Enemmän vaikka hyväntahtoinen nipsuilu ja glitterliima.

Juoksutettiin koirat Uutelassa ennen vuodenvaihteen ampujaisia. Laika oli taas oma socially awkward itsensä, juoksi koiraporukoiden perässä tai vaihtoehtoisesti niiden keskelle, totesi, että vttu tee ootte tylsiä ja juoksi mun luo. Sitten se juoksi takaisin. Se aikuistuttuaan aika harvoin leikkii ventovieraiden koirien kanssa, enemmän se keskittyy omaan hauskanpitoon ja hengailuun. Surullista oli se, että paikalla oli kaksi trikkinahkaa. Laikan koko olemuksesta selvästi näki, että se luuli koiria Neiraksi, juoksi hirveällä innolla perään, mutta joutui pettymään. Niin, ei se sun paras ystävä vain tule enää takaisin.

 ♥

Pitäisi ostaa lisenssi. Kohta pitää maksaa jäsenmaksuja vähän joka paikkaan ja piti ilmoittaa Laika juoksemaan muutama hyppäri, mutta talous päätti toisin, joten meh. Ohjattujen treenien maksaminen kirpaisi kuin ison finnin läsäyttäminen. Ymmärrän, että mikään ei ole ilmaista, varsinkaan agilityyn tarvittavan infran maksaminen, mutta on se silti joka kerta samanlainen pään waiwa ja hammas-paiccain ciristys. Ehkä ensi talvena maksan omatoimitreeneistä ja yritän tuurilla pariin hyvään valmennukseen. Ehkä ensi talvena taannun ihan huonoksi siinä samalla. Onneksi about miljoonaa muuta lajia voi treenata melkein kolikkobudjetilla (ja sitä me ollaan tehtykin).

Sentään Laika pääsi uimaan. Oli aika jännää, koska meidän vuorolla oli Uittaja. Laika ui kyllä tavalliseen tapaansa, mutta se oli selvästi hämmentynyt, kun altaassa oli selvästi ihan väärä tyyppi. Että ei toi oo hei koira, eiks tää ollu vaan koirille?! Kuulemma reipas pikkukaveri, mitä se onkin. Puoli tuntia se polskutteli innolla. Se uskalta nykyisin myös ponnistaa rampilta hypyllä veteen, mikä on ihan hyvä, koska uimakaverit ovat kaikki isovillakoiria. Mikä tahansa etumatka on hyväksi. Pari kertaa kaveri vei härskisti Laikan siilipallon sen nenän edestä. Laikahan ei tunnetusti anna periksi, joten se ui kulmat rutussa pahaa-aavistamattoman Sysin vieressä rampille ja tuijotti. Hyväntahtoinen Sysi ei ymmärtänyt mistään palloa tahtovista kääpiöistä mitään, mutta Laika sai kyllä pallonsa lopulta takaisin. Voimme nyt nukkua öisin.

Ottakaa lopuksi etujalaton, rento mätisäkki-Laika: