Ohjattua frisbeetä

Jaa-a, jaa-a, kiekko vinossa, korkealle, pään yläpuolelle, jaa-a, jaa-a. HEITÄ.

 Kuten blogia jo seuranneet lukijat ovat varmasti huomanneetkin, kiekkoiluharrastuksemme on hyvin omatoimista. Opettelen heittoja Youtube-videoin ja treenaan joko yksin tai korkeintaan parin kaverin kanssa, joista kumpikaan ei ole minua osaavampi. Vantaalla tai Helsingissä ei ole tällä hetkellä treenejä, joissa käydä (toivottavasti tilanne on ensi keväänä/kesänä jo toinen). Marraskuu oli poikkeus, sillä olimme 22.11. Suomen frisbeekoirien alkeiskurssilla ja seuraavan viikon lauantaina Lappeenrannan frisbeeporukan ohjatuissa treeneissä.

Veikkolan alkeet Piskipajalla kestivät n. kymmenelle ilmoittautuneelle koirakolle pari tuntia. Vetäjiä oli kaksi, Satu Timonen ja Sauli Soini. Ensimmäinen tunti koostui pienestä teoriaosuudesta (sisältäen mm. turvallisuusnäkökohtia, puhetta kiekoista ja lajista ylipäätään) ja perusheittoharjoituksista pareittain. Kolme meille opetettua heittoa olivat backhand, forehand ja floater, joista keskimmäistä en osannut lainkaan. Nyt muutaman treenikerran ja lisätekniikkavideon jälkeen heitot onnistuvat oikealla kädellä ihan kohtalaisesti ja vasemmalla eivät ollenkaan... Olipa muuten hassua heittää isoja kiekkoja pentukiekkoon tottumisen jälkeen! Vaikeampi hallita ja heittää, vaikka yleensä se kai menee toisinpäin.

Molemmat kuuntelevat. Woah.

Koska Laikaa ei tarvitse juuri innostaa kiekkoihin ja perusheitot onnistuvat kohtalaisesti, keskityimme temppuihin. Koirien treeniaika oli jaettu kahteen pätkään, mikä oli tosi hyvä juttu. Ensimmäisellä puoliskolla näytin peruskoppailua ja hioimme jalkaoveria. Mulla oli ongelmia temppuun tarvittavan floaterin tasalaatuisuudessa, milloin heitto oli liian sivulla, milloin liian edessä, milloin liian matala. Sain kuitenkin ihan korvaamatonta apua siihen, mihin tähdätä ja miten treenata. Treenin lopulla saimme aikaan aika mageita overeita:

Onnistuminen! Naamoista näkee, että vietettiin laatuaikaa.

Toisella puoliskolla otimme flipit käsittelyyn. Laika on tehnyt jonkinlaisia flipin kaltaisia loikkia jo aiemmin, mutta hioimme niitä paremmiksi muuttamalla kiekon kulmaa ja heiton etäisyyttä. Noinkin pieneksi koiraksi Laikalla on hirveästi ponnua ja se loikki melkoisen korkealle saadessaan itsevarmuutta temppuun.

Laikaa kehuttiin paljon, mikä tietysti lämmittää tällaisen munanjatkekoiran hankkineen harrastajan sydäntä kovasti. Ja onhan se hieno, nopea, hyvä koppaaja ja todella innokas. Jonnekin räkäisen turvan, loikkien ja kirmailun väliin pitäisi ehkä saada vähän hallintaakin peliin...

Viime viikonloppuna kävimme Lappeenrannassa ja käytin samalla tilaisuutta hyödyksi ja kävin Jasminin järkkäämissä treeneissä. Mentiin samalla kaavalla kuin Veikkolassa, puolet heittotreeniä, puolet jumppaa koiran kanssa. Sain yllättäen jopa kehuja heitoista, lähinnä pienten kiekkojen linkomisesta pitkälle. Mulla on pienet kädet ja lyhyet sormet sekä aika vähän raakaa voimaa, joten luultavasti siksi pentukoon fribat sopivat mulle (ja koirallekin). Tuulihan niihin tarttuu, jos sää ei ole suotuisa, mutta muuten tykkään niistä paaaaljon enemmän kuin normikiekoista.

Laikan kanssa treenattiin hieman selkävaultsia. Pari onnistumista, muuten sinne tänne töhöilyä. Pitäisi opettaa muutkin suunnat kuin oikealta vasempaan, se selvästi ei tajunnut ihan kylmiltään toista sivusuuntaa. Laikassa on kuulemma ainesta pituusheittokoiraksi, mikä voi olla ihan totta, mut mä en oo kyllä kovin vakuuttunut, että minussa olisi ainesta pituusheittonaiseksi. Mutta eiköhän toss&fetch ja extreme distancekin tule kisatilanteessa kokeiltua ensi kesänä, ihan vaan koska me voidaan.

Selvisi muuten mun loistavan heitto-osaamisen geneettinen tausta. Kysyin isältäni, osaako hän heittää frisbeetä ja tietysti osasi (kuka default-mies edes vastaisi ei?) Äijä sitten loihe loppasemaan kiekkoa mummoni pihalla ja kului ehkä pari minuuttia, kun mun hieno neonkeltainen CS Pup oli mummolan katolla ja me räystään alla haravan ja tikkaiden kanssa...

PS.

En keskity usein, mutta kun keskityn, niin...

 Kuvat: Jenny Yliollitervo