Kenraaliliidot

Rata + sivutreeninä A:ta.

Kulunut viikko on ollut yhtä vuoristorataa, jos näin kulunut ilmaus sallitaan. Maanantaina sähköpostista löytyi KATin kisojen kisakirje, keskiviikkona taas KKS:n. Olipa jännittävää nähdä oma nimensä oikeassa lähtölistassa Laikan nimen kanssa. Että siellä me nyt sitten ollaan. Me yhdessä. Jännitys on ajoittain aikamoista ja välillä on vaikea syödä tai keskittyä kouluhommiin, kun viikonloppuna tapahtuu. Menemme paikalle pitämään hauskaa ja jos se tuottaa vielä jotain tuloksiakin, niin hienoa. Yritän olla ottamatta sen enempää paineita kuin niitä jo valmiiksi omassa päässä on. Yritän juosta kymmenenvuotiaalle Tiinalle ja hänen kaikille mielikuvituskoirilleen, eiköhän siinä ole ihan riittämiin.

 Larre. *syrän*

Keskiviikon ohjattujen rata oli tosi kiva. Laika tosin ampui melko hallitsemattomasti ensin renkaalle ja sitten putken väärään päähän, mutta tarttuipa niitä onnistumisiakin. Neloshypyn saksalainen oli useimmiten melko sujuva, mutta arviointia hämärtää vähän liiankin kiltti Laika, joka kyllä totteli, vaikka en ollut ihan kartalla. Koira rukka, kun sillä on tällainen saakelin teletappi ohjaamassa. Toisaalta pohjalta on vain yksi suunta - sivulle sanoi rapu ylöspäin. Mutta se saksalaisen jälkeinen elämä! Oli flow'ta, oli menoa, tuntui agilityltä. Laikan keppiosaaminen on kyllä sen fortea, mutta onhan se sille aika perusteellisesti opetettukin. Ysiputkelta sai painatella (tai ranittaa, viddu mitä nuorisosanastoa tuolla kentällä oppii) 11-hypyn takaakiertoon ja valssailla vähän. Se. Oli. Niin. Sairaan. Hienoa. Apukoutsi puuttui siihen, että menen kaksinkerroin valssatessa ja olen siksi hitaampi kuin mitä ruoto suorana olisin. Mutta siitäkin huolimatta homma toimi. Se on muuten aika kolee tunne. Korjasin muuten valssausasentoa ja Laika oli vähän dude wtf, mutta ymmärsi kyllä sitten. Kaikkea sekin on joutunut oppimaan. Näistä oli kuitenkin hyvä lähteä suksimaan kohti Kotkaa, joka on jo ylihuomenna. Shiiiiiieeet. Ihanaa. Kamalaa. Ihanaa. Ihanaa. Joo, on se ihanaa.

A... Laika väisti boksia jonkin verran. Kolhiminen ei ole ilmeisesti mitenkään kamalan kivaa. Se tekee ja juoksee, mutta yrittää keskittyä myös boksin yläriman väistämiseen ja se häiritsee meitä kaikkia. En tiedä, mitä sillekin tekisi, käyttäisi isompaa boksia vai irrottaisi yläriman kokonaan. Vai alkaisi häivyttää koko boksia pois ja toivoisi parasta. Mnheehhhh.

Loltsin syyshymy. *miljoona syräntä*

Lappeenrannasta kuului hieman ikäviä uutisia. Paavo piti viedä taas lääkärille, tällä kertaa takajalan patin alettua vaivata. Näin patin nykytilassaan lauantaina ja se oli juuri matkalla meille alkanut vaivata koiraa. Se oli kasvanut. Maanantaina kävi ilmi, ettei pattia voinut vielä leikata, sillä se oli tulehtunut. Nyt Paavo sitten syö antibiootteja ja pahkura leikataan ensi viikolla pois. Pikkukoiran mieltä painaa patin lisäksi puhallettava kauluri, joka sai sen kuulemma kiemurtelemaan pihanurmikolla ja tekemään kaikenlaisia akrobaattisia venytyksiä ja ties mitä pohkeenväistöjä. Ja eläinlääkärissä se oli läpsinyt ruokasäkkejä ja heitellyt pahvilaatikoita. Punk was never dead ja silleen. Toivotaan, että jalan pikantti lisuke on vain vaaraton rasvapatti eikä salainen kaksonen tai esim. headcrab. (Vai olisiko se buttcrab tässä tapauksessa?)

Käväisin sunnuntaina kenneltytön ominaisuudessa Porvoon näyttelyssä puudelikehän laidalla. Se oli hauskaa, vaikka vähän jäi kaivelemaan selvästi väistävän koiran nostaminen yhdessä luokassa varmaa esiintyjää paremmaksi (molemmat luokan koirat siis saivat ERIn ja SA:n eli olivat muodon puolesta ilmeisen samanarvoisia). Muuten oli kiva päivä ja ainahan vaihtelu virkistää. Juuri mistään kuvista ei tullut lasta eikä paskaa, mutta katsokaa nyt vaikka Safia (Littlerock's Sweep Safina). Kaunis kuin karkki.