Juusto on hyvää. Toko on kivaa. Varsinkin, kun osaa jo vähän päästää irti kynsin ja hampain kiinni pitämästään perfektionismista. Se vapauttaa kummasti treenaamaan kunnolla, sitä tokoakin, joka meillä on sivulajin roolissa. Koin siitä pitkään huonoa omatuntoa, mutta hiljalleen olen alkanut toisto toistolta muuttaa omia ajatuksiani toiseen suuntaan. Ei mun tarvitse jaksaa kolmea tai neljää "päälajia", kun pelkästään agility-treenejä on viikossa kolmet, joskus neljätkin. Riittää, jos alokas korkataan joskus ja avoin sen jälkeen ja jatketaan eteenpäin omaa tahtia. Valloitetaan vuori metri kerrallaan, ei yhdellä loikalla, vaikka superkoira Laika varmasti siihen pystyisikin. Ohjaaja vaan ei, ja se on ihan ookoo. Kun sanoin tuon ääneen itselleni, palasi treenimotivaatiokin. Ja nyt Laika osaa taas vähän enemmän ja vähän paremmin.
Kennelliiton lonkkapaneeli oli muuten syyskuun alussa lausunut Laikan lonkkakuvat uusiksi ja ilmoitti siitä eilen. Lausunto oli sama kuin Limanin eli C/B. Lähetin kuvat paneelin arvioitavaksi siis siksi, että Axelsonin arvio lonkista oli symmetrinen B/B. Puhuin Limanin kanssa elokuussa puhelimessa ja hänen mukaansa ero Laikan oikean lonkan ero B:hen on hiuksenhieno, tuskin koskaan vaivaa koiraa eikä nivelrikkoa ole (eikä toivottavasti tule!). Mitään harrastuksia tai normaalia superkoiran elämää kirjain ei estä eikä sen pitäisi olla esteenä myöskään mahdolliselle jalostuskäytölle, kunhan uros on lonkkakuvattu ja luonnollisesti A- tai B-lonkkainen.
Edessä häämöttää viikonloppu Paavon kanssa. Kaveri haluaa pukeutua halloweenina mun penkkaripukuun ja se pitää käydä hakemassa entisiltä hoodeilta. Samalla käydään mätsärivisiitillä naapurikunnassa, kun kerran ollaan paikalla. Jokohan me kohta ollaan treenattu kehäkäytöstä riittävästi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!