File under: kidnappaus

 Kuva: Jenny Yliollitervo

Meidät kid- ja dognapattiin vuorokaudeksi. Tuloksena oli agility-treenit, onnellisen väsyneitä ihmisiä ja koiria ja hirveästi kivoja valokuvia. Olen ollut blogin suhteen viime aikoina enemmän kuin laiska ja saamaton, joten päivittelen kerralla muitakin kuin torstain agility-kuulumisia.

Seuran treenit siirtyivät talvikaudelle ja pääsimme maanantaina tutustumaan I-HAHin halliin, uuteen ryhmään ja kouluttajiin. Laikaa vitutti omaan hieman epäluuloiseen tapaansa jengi uusia naamoja, joten se jaksoi möykätä odotustilassa hetkittäin. Samaa se teki alkuun seuran kentälläkin, mutta tokeni sitten suuntaamaan mölinänsä lähinnä tiettyja Erityisen Epäilyttäviä koiria kohtaan. Kentällä se kuitenkin teki töitä keskittyneesti ja varsin hyvin. Maanantain radanpätkä näytti seuraavalta:

Suoriuduttiin ihan näppärästi ensimmäisellä kierroksella. Tein kolmoshypyn ja putken välissä valssin, joka kakkoskierroksella vaihdettiin vekkaukseksi ykkös-kakkoshypyllä ja takaaleikkaukseksi kolmoshypyn ja putken välissä. Se taas meni päin persettä, Laika otti runsaasti häiriötä mun liikkeestä ja otti putkelta kiellon, mitä se ei juuri tee. Ja sen sen sijaan, että olisimme treenanneet tätä hankalaa kohtaa, kiersimme ongelman käyttämällä valssia ja jälkikäteen mua ärsytti aivan pirusti. Laika on sen verran vikkelä, että sen on pakko tottua takana hääräävään ohjaajaan ja tilanteiden kiertely valsseilla sun muilla ei ole erityisen fiksua (vaikka valssi itse kuulemma sujui täydellisesti).

Korjasin tilannetta torstaina hyppy-mutkaputki-hyppy-harkalla, jossa hääräsin takaaleikkauksen ennen putkea. Pari toistoa se otti ennen sujumistaan. Joo, enpähän enää kierrä tai anna kenenkään käskeä kiertämään ongelmakohtia. Liikehäiriötreenin lisäksi treenattiin lähinnä rengasta ja pöytää.

MUN SILMÄT PULLISTUU MUN PÄÄSTÄ

 Kuva: Jenny Yliollitervo.

Keskiviikkona opettelin vastakäden käyttämistä ohjauksessa. Hei, vähänkö kätevää! Kiva myös olla näin hemmetin n00b, koska koko ajan oppii tosi paljon tosi hyödyllisiä juttuja! Unohdin kyllä juosta päkiöillä, mutkun mutkun mutkun piti miettiä sitä yläkroppaa...

Huomenna pitäisi pölähtää Porvooseen mätsäriin. Hii, taas, superia! Viime sunnuntain Lappeenrannan-reissu ei ollut kovin voitokas, Laika sai punaisen nauhan, mutta that's it. Toisaalta, palkintona olleen kirkkaanpinkin repun ehdimme voittaa sitä edellisessä mätsärissä viime viikon tiistaina, joten olin melkeinpä tyytyväisempi näin. Sunnuntaina meillä on agilityn seuranmestikset. Loltsi pääsee piiiiiiitkästä aikaa juoksemaan mölli- ja Laika supermölliradan. (Ja tietysti toivomme tuomarin olevan suopea ja rakentavan möllien radan ilman sitä pirun pussia, jonne pienet loltsit helposti eksyvät.) Moni lähipiirin Laikan ikäinen koira on jo kisavalmis, Lartsa ei lähelläkään. Kiemurtelen nahoissani, mutta yritän ajatella suopeasti itseäni kohtaan ja muistuttaa, ettei meillä ole ollut kovin suotuisia treeniolosuhteita ennen tätä kesää. Että olen itse ihan aloittelija. Että moni asia on kuitenkin tasoon nähden hyvässä kuosissa. Että valmennus ja koulutus on hyvää. Että koira on mahtava ja meillä on aina ihan tajuttoman hauskaa.

PS. Check this out: villajengi Leprassa. Kaikkia kiinnosti varmasti aidosti.