Jottei totuus unohtuisi.
Kontakteista. Unohdan juoksukontaktit muiden kuin A:n osalta. Kaivan itsestäni pitkäjänteisyyttä vaikka sitten lapiolla, jos sitä ei muuten löydy. Metodi itse on aika yksinkertainen, mutta vaatii opettajalta toistoja - ja toistonkestävyyttä. Niitä pitää myös treenata eikä vain miettiä treenaavansa, toim. huom. Puomin alastuloa voi vaikeuttaa jo enemmän ja Laikalta saa vaatia. Keinutreeni jatkuu lelupalkalla, koska se toimii parhaiten. Este ei ole enää mikään hirmuinen jumikohta, vaan opetus soljunee mukavasti eteenpäin ja Laikalla vaikuttaa olevan lelupalkan kanssa aika saakelin kivaa. A:n juoksukontaktiopetuksesta pitää ottaa enemmän selvää ja alkaa opettaa sitä sitten. Sain tänään vahvistuksen sille, ettei A:n 2on2off-kontakteissa ole järkeä edes pienen koiran kohdalla ja kukkahattutätinä asiat tehdään koiralle terveellisellä tavalla, kiitos.
Kepeistä. Nakkaan verkot mäelle, palaan kuuteen keppiin ja otan ohjurit avuksi. Seuran verkoissa ei ole käytännön syistä mahdollisuutta häivyttää verkkoapuja pois, vaan verkkoja pitäisi poistaa yksi kerrallaan ja se on toiminut Laikan kohdalla aika pienellä prosentilla. Toki sillä on pujottelusta jokin haju, mutta mieluummin haen sille onnistumisia kuin epäonnistumisia. Yhden kokonaisen verkon poistaminen kerrallaan on aika iso kertakriteerin nosto ja avun (verkon tai ohjurin) häivyttäminen niitä vähitellen nostamalla kuulostaa aika paljon reilummalta koiraa kohtaan. Keppien uusintaotolla pitäisi myös pyrkiä itse keppejä tarjoavaan Laikaan ja mahdollisimman pieniin apuihin. Tähän mennessä koko homma on ollut aika kaoottista räpellystä.
Juoksemisesta. Juokse päkiöillä, taukki. Mieti ensin, miten se tehdään ja juokse sitten aina kentällä päkiöillä. Silleen pääsee kovempaa, you know. Äläkä hidastele turhaan, koska koirakin ihan taatusti hidastelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!