Teinikamikazet, toko ja me

Melko vastikään itsekin teinistä ihmiseksi muuttuneena voin allekirjoittaa sen faktan, että nuoriso käyttäytyy idiootisti. Meillä ei tarvitse kuin astua ulos ja on sotkussa teinieinarien kanssa. Koirankusetuspusikossamme nimittäin asuu rastaita, joilla on nuoria poikasia, jotka eivät tiedä elämästä mitään muuta kuin sen, että joka paikkaan voi kakkia. Ilmeisesti oppirahat pitää maksaa jonkun hengellä, sillä pikkutirpat loikkivat käytännössä koirien suuhun, tänäkin aamuna keskellä polkua päin Loltsia, joka onneksi oli sillä hetkellä kytkettynä ja jo sen verran tuntumalla hihnanmitan päässä, ettei se saanut elävää aamiaista. Hiton maanväriset rastaanlapset! :(

Käytiin Laikan kanssa leikkimässä ja tokoilemassa siinä ohessa kesken lenkin. Käytin leikissä ensin vinkuvaa siilipalloa (eli siis kasvattajan sanoin villakoirapalloa :D) ja toisella kertaa lampaannahkaa, joka näytti pelottavasti "minun entiseltä koiraltani höhhöhhöö". Siis sitä heilutellessani en voinut välttyä siltä mielikuvalta, että joku umpihullu käyttäisi edesmenneen tokotykkinsä vuotaa palkkana uudelle. :B Kukkuu, älä syö koirien matolääkkeitä, vaan niitä omia oikeita, Tiina.

Laikalla oli joka tapauksessa IHAN SIKAKIVAAJEEEEEE, oli kyseessä sitten leikkiminen kummalla palkalla hyvänsä tai liikkeiden harjoittelu. Tällä hetkellä häivytän istumisesta käsimerkkiä ja maahanmenoa aloitellaan. Maahanmenon alkeet otin keskiviikkoiltana kaverillani ja Laru hokasi ensimmäisellä sessiolla oikean suoritustavan ja toivotun lopputuloksen. Nyt toisella ja kolmannella sessiolla se käytännössä tarjosi maahan plätkähtämistä jo ensi toistoista lähtien. Hyvä koila!

Nurmipläntin ohi sujahti treenituokion aikana muutamia ihmisiä ja koiriakin eikä niistä ollut häiriöksi (kun mehän ei edes huomattu suurinta osaa :D). Laikalla on mukavan intensiivinen tyyli heittäytyä leikkiin, varsinkin pallonjahtaukseen, mutta minun pitäisi silti skarpata vähän ja viedä sitä leikkimään ulkomaailmaan useammin. Toisaalta noin pieneltä ei voi vaatia pitkään harrastaneen ja rutiinit oppineen keskittymiskykyä, mutta hiljalleen sitä kohti mennään.

Ostin viimein lisää paristoja kameraan ja sain peräti yhden julkaisukelpoisen kuvan kaikista kolmesta. Kököllä kameralla ja kolmella koiralla ei pahemmin harrasteta luovuutta kuvakulmissa, joten tää on nyt tällainen urpo viritelmä.