maanantai 16. kesäkuuta 2014

sattuu.jpg

 Suomen agility-huiput juoksivat viimeisiä valmistelutreenejä SM-kisoja varten, minä juoksin olkavarsi edellä päin seuran keinua, koska Laika pujotteli kovaa ja kauniisti.

Kasvoihan mulle mustelman lisäksi selkärankakin. Ehdin kovasti jo uhota, että koulutan Laikalle juoksupuomin, mutta sitten jäin empimään, näin unta, jossa sillä oli toimiva pysäytyskontakti ja lopulta este osui meillä viikkotreeneihin. Ja sitten kouluttaja sanoi, että nyt ämmä perkele. Mikä oli ihan oikein. "Sulla on kohta kisavalmis koira ja sä mietit yhtä kontaktia." Tru dat. Nyt Laika läimii himassa live well, laugh often, jotain muuta cheesyä siinä vielä oli -tiskirättiä ja mä yritän pysyä tassujen vauhdissa mukana. Kohta alkaa seuran treenien kesätauko, ehkä meillä on sen loputtua jonkinlainen puomin yritelmä kasassa. Kohti ääretöntä ja sen yli.

Pujotteleva velociraptori. <3
Jennyn kuva.

PS.
Laikan agility-kisakirja on ostettu.

6 kommenttia:

  1. Hahaha :D Agilityssä ite aina lähinnä kompastun koiraan kun se lentää päin. Ja noi aksaunetkin on tuttuja! Varsinkin sillon, kun on ollut treenitaukoa ja tekis mieli aksaamaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on sen verran liukasliikkeinen silakka, että harvemmin on riskinä kompastua siihen. Meillähän Laikasta tulisi pannukakku, kun jyräisin sen. :P

      Poista
  2. au_sattuu_pelkka_nakeminen.jpg
    Ja niinpä, kisoihin siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Agilityliiton parakisaajan erityislupaa odotellen, heinäkuun lopussa rahatilanteen salliessa kisoihin. Pelottavaa, nyt se on julkista (jos kukaan osaa kaivaa sen täältä :D).

      Poista
  3. Auts, aloin ihan voimaan pahoin pelkän mustelman nähtyä :( Mutta ainakin postausten ja videoiden perusteella olen samaa mieltä, että olette valmiita kisoihin.

    Itsekin ehkä hamassa tulevaisuudessa kisaan kunhan joskus koittaa sopiva hetki pennun hankkimiselle :D Mulla on 7v kääpiövilla, Mimmi. Aloitimme vasta vuosi sitten agilityn. Ennen tehtiin pihalle radan tapaisia virityksiä. Ongelmana on vaan vauhti, virheitähän se ei tee jos ohjaaja osaa vaan ohjata. Ja Mimmiä vaan stressaisi liikaa kisat, joten omaksi iloksi vaan treenataan. Mitä nyt seuran möllikisoissa ollaan kisattu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun teki mieli piirtää tosta silmä tai jotain muuta mielikuvituksellista kanssaihmisten myötätuskien helpottamiseksi. :D Tosin t-paitakelit loppuivat aika nopeasti tuon jälkeen, joten lähinnä sille on naureskeltu itse. :D

      Hitaammalla koiralla treenatessa on puolensa. Aloitteleva ohjaaja ja nopea koira on riskialtis yhdistelmä. Sen takia olen iloinen tuosta omasta kääpiöblondista, jonka kanssa sain lämmitellä ennen Lartsaa ja tavoitteellisempaa harrastusta. Möllikisatkin on mukavaa touhua ja treenaaminen ja yhdessä tekeminenhän se tärkeintä on! :)

      Poista

Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!