Ihmekoirat: Hillevin kuulumisia - ja vähän muutakin

Rane sanoo moi. Se on uupeltunut keskelle työhuoneen lattiaa, nukkuu kieli etuhampaiden välistä pilkottaen ja näyttää norpalta. Sillä on ollut rankkaa. So far, so good, enää se ei murjota pyykkitelineen alla, vaan tohottaa häntä pystyssä ympäri kämppää (ellei nuku), yleensä Laikan perässä. Välillä ne tömistelevät pitkin asuntoa niin, että pelkään joutuvani keräämään ne alakerran naapurin kyökin lattialta. Ulkosalla se on aika käypänen peli. Voin pitää sitä vapaana eikä sillä ole mitään suuria intohimoja lähteä kauas, se menee Laikan vanavedessä ja tulee kutsusta luo. Tänään uimareissulla sillä taisi pari kertaa juolahtaa mieleen, että naapurirannalla oli koiria, mutta se pysyi kuitenkin omalla markilla. Hihnassa varsinkin tuijottavat lajitoverit ovat vähän outoja ja biitsillä se buhahti paikalle suhahtaneelle maastopyöräilijälle, mutta rauhoittui nopeasti. Bussissakin se ehti matkustaa eikä siinä ollut mitään kummallista.

Rane on aika hauska. Se näyttää ihan dobermannin väriseltä mäyrältä. Se mahtuu Laikan ali kumartumatta. Se meni suvereenisti uimaan. Kun se heiluttaa häntää, koko koira vatkaa puolelta toiselle. Seuraavaksi me mennään käymään Korsossa, junassa ja jossain vaiheessa meidän seuran kentällä. Sivumainintana on pakko sanoa, että kotioloissa Ranskis vaikuttaa näppärältä motivoitavalta, kun se kelpuuttaa niin ruoan kuin lelunkin ja vielä taistelee aika hyvin. Toisten koirien hiljaiseen ohitukseen pitää keksiä kahdesta sovelluksesta toinen, joko vastaehdollistaminen tai toinen toiminto. Mietin käsikosketusta, mutta valitettavasti minulla ei ole orangin yläraajoja, joita hillevin mataluusluokan koira vaatisi.

Mitäs nimesin koirani avaruushauvelin mukaan.

Tokoon me ei olla koskettu. No paitsi vähän iltalenkillä. Käpyjä ja maahanmenoja. Rentoja, mukavia, nopeita, vähän toistoja, runsaasti käpyjä. Puudelin silmät tuikki, aivoissa raksutti ja menin tyytyväisenä petiin.

Agility oli hauskaa. Meillä oli sylkkäreitä. Teen periaatteessa kaiken ihan oikein, mutta Laikalle on luontaista tehdä ylimääräinen pyörähdys puudelin akselin ympäri. Ei tosin aina, mutta sen verran usein, että jotain sille pitää tehdä. Toisin sanoen opetellaan sylkkäreihin yhteinen kieli ja vihjesana ja toivotaan parasta. Sivupisteessä oli keinu, joka on niin nätti, ettei sille oikein voinut tehdä muuta kuin todeta, että Laika tarvitsee seuraavaksi keinullista ratatreeniä.

Kuvia päivän uimareissulta ja yhden illan sienimietintötuokio:

Rane on meri- ja maamakkara.

Erisävyisiä pellehyppyjä. Joo, Laika oli vähän ilmavalla tuulella. (Ja joo, damin heittäminen, kuvan ottaminen ja onnistunut rajaaminen ON vaikeaa samanaikaisesti!)

Tästä, josta on vain aivan järkyn epäkuranttia kuvamateriaalia tarjolla, olen erityisen iloinen: kolme hepuliepeliä eli Loltsi liitty biitsibileisiin myös.