Loltsi oli alkuun innostunut kuin muhjuinen banaani ja lähinnä istui mun takana murjottamassa, kun Laika taas viipotti ympäri tilaa ja etsi jotakin tekemistä. Kun sitten kyykistyin isompien ovien luokse rapistelemaan heiniä ja kuljeksin ympäriinsä, keksi Loltsi, miten siistiä touhua se olikin. Kuten jo etukäteen arvelin, luolasto oli ihan sen juttu. Se möngersi heinänhajuisissa käytävissä ja väänteli nenäänsä kuin tapiiri. Laika tyytyi pomppimaan luolaston suljettujen kansien päällä. Sitä kuulemma tekevät yleensä kissat, mutta Laikahan on äitinsä tapaan korkeusfiksoitunut. Ehkä sille pitäisi olla oma virikepuu.
Erilaisista elukan osista Loltsi ihastui eniten fasaanin siipiin ja hirven korvaan, molempia se yritti syödä. Laikan lemppareita olivat aika lailla kaikki tarjotut. Supikoiran talja aiheutti hillittömän kierimishepulin, mikä on kuulemma aika yleistä. Harmi, ettei se ehtinyt tallentua ihan kokonaan muistikortille.
Yhden kokeilun perusteella mennään varmasti toistekin. Loltsi oli aivan elementissään ja menee varmasti ensi kerralla niihinkin koloihin, mihin ei nyt uskaltanut, varmaan taas Laika perässään.
Miks SÄ sait sen enkä MÄ?!
Peuransorkan perässä isommissa luolastonosissa.
Supinpöllyytystä.
Mangusti kurkkaa, minne hirvenkorva on mennyt. Loltsi etsi korvaa yllättävän sinnikkäästi ja perusteellisesti. Musta tuntuu, että taidan kokeilla sen kanssa verijälkeä uudestaan vuosien tauon jälkeen.
Laikan luolastospesiaali: venytys varpailta. Vähän jännitti, kun oli kattokin niin alhaalla, hittolainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!