Kevätpentu + ostoksia!

Heh ;) Sanon aina, ettei minulla ole pentukuumetta. Viime aikoina ei ole ollut edes koirakuumetta... mut jokainen varmaan tietää sen tunteet, kun sattuu se unelmapentu kohdalle... Tai heh, repäsee ittensä isäntäeliönsä mahan läpi ja vaan hyppää kyytii <3 En vaan kirjaimellisesti pystyny sanoo ei ku yks yö peltolenkil kohdalle ajettiin ufolla ja mut sädetettiin ylös ja sain pupsin matkaan <3 Penu tuntuu ihan superhyvältä harrastuskoiralta, ihan unelmalta. Se on repiny jo naapurinpuoleisen seinän auki ja tosi avoin on, ku on hyppiny kaikkien pihan mummojen sydämmiin ihan kirjaimellisesti ;)

Jos noi mustat on hankalii kuvattavii ni pentu on kyl viel haastavampi. Se ei näy oikeen hyvin päivänvalos eikä tallennu kameran kennolle ku sil on ns. vähän eri aallonpituudet. Pitää miettii et jos lämpökameraa ostas. Jää se GoPron hankkiminen taas. Ylempänä kumminkin kaikki kolme ekassa suht onnistuneessa yhteiskuvassa. Awws. Kaikki ihmettelee toisiaan. <33

tyypit vähän paininu

Laika ja Vinski on ottanu erinäkösen tyypin tosi hyvin vastaan. Vinski on oikein leikkisetä ja vihree kuola vaan roiskuu, kun tyypit painii menemään. Meil on lattias jo yks isompi reikä, mut onneks alakerras on vaan kellaritilat eikä esim naapurii.

Laika on ihan persoonalliseen tyyliinsä vaan ignoorannu pennun sisällä ja on ku sitä ei oliskaa. Sen verran on käytös muuttunu, et se sil on yleensä foliohattu sisäl pääs mut vaikee sanoo, et se olisi ollut just pelkkä pennun tulo, kun musta se on käyttäytynyt näin jo aiemminkin joskus.  Mut Laika on vähän semmonen persoona :) oon kuitenki pyrkiny tekee sen kaa kahestaan meidän tärkeitä juttuja ja ollaan kuunneltu esim. ysärihittejä takaperin ja maattu sängyllä lusikassa.

hupsu laikkuli

Koska pentu tuli niin yllättäen, niin vielä pitää tehdä hankintoja. Totta kai pupsi on hyvä syy vähän shoppaa ;) Ihan ykkösenä on uusi oma hihna! Kersa on nimittäin tosi nopee syömään kaikki piuhat poikki ja oon käyttänyt nyt talon kaikki varahihnatkin. Mut jos tollanen kevyt pentualumiiniketju sitte :) isompana sitte esim. titaaniketjuu (jos joku tietää jonku suht edullisen ostopaikan ni kommentteihin voi kertoa) Enimmäkseenhän toi on tietty vapaana et saa omaehtosta liikuntaa, mut kun tyyppi menee myös pystysuorii seinii pitkin ja meil on seittemänkerroksinen talo niin pitää vähän kattoo vielä vapaanapitopaikkoi.

Kakkosena tietty kevythäkki sitte valmiiksi lepopaikaksi niin on sitte tuttu paikka valmiina ku joskus lähetään kisaamaan. Kotonahan meillä on häkin ovi aina auki että pääsee koirat sinne lepäämään, mutta penskahan likvidoituu meidän postiluukustakin läpi niin tavallaan asutaan yhdessä isossa häkissä nyt. :)

Uus treenitakki pitää tietty hommata! Roiskeenkestävä

Sitte tää nelonen on vähän tylsä, mut kyl pitää muistaa madotus, en vaan oo päättänyt, et kumpi sitten tulee ajankohtaseks, mut sit lähempänä rokotuksii mietin.

Kysymys lukijoille: onks teil pentukuume?

Veto-Vinski

Vinski on päässyt viime aikoina ajelemaan taas luonteensa mukaisesti eli kovaa. Juoksukärpänen puraisi minua, kun olin yläkouluikäinen ja osallistuin Avartti-nuorisotyöohjelmaan. Olen pronssitason suorituksen ja yhden Cooperin testistä juostun yhdeksikön jälkeen juossut satunnaisesti ja nauttinut siitä aina. Ostin juoksuvyön ja joustoliinan aikanaan jo Laikalle, mutta se ei saanut vetämisestä ikinä sellaisia kiksejä kuin Vinski. Se on juossut noin vuoden ikäisestä alkaen satunnaisesti, nyt hieman yli kahden vanhana jo säännöllisemmin.

Minun oli tarkoitus käyttää Vinskille palloa esim. palloa tai muuta vastaavaa kiihdyttävää, heitettävää tai maaliin jätettävää palkkaa. Ehdin jo hieman hioa käytännön suunnitelmiakin, kunnes kasvattaja vinkkasi (käsittääkseni alunperin Jirka Vierimaan) vauhdin lisäämisen käyttämisestä vahvisteena. Se kuulosti koulutusnörtin ja laiskan lelunraahaajan korviin niin mielenkiintoiselta, että päätin kokeilla. Ensimmäisellä kokeilulla joskus viime kesänä tuntui siltä, että jokainen luu polvesta alaspäin meinasi napsahtaa poikki, kun Pöltsipoika pääsi vetämään voimiensa takaa. Ainakin se toimi...

Systeemi toimii aika yksinkertaisesti. Kiihdytän itse alle hieman hölkkävauhtia, jolloin Vinski alkaa yleensä vetää, koska kiihdytyskytkin sen päässä napsahtaa on-asentoon ja se on nopeampi kuin minä. Kun se vetää, palkitsen vetämisestä kiihdyttämällä lisää, koska hei, kovempaahan me tahdotaan mennä.

Ihan loputtomiin tätä ei voi tietenkään jatkaa, sillä ainakaan tällainen peruna ei pääse koiransa vauhtia koko ajan aerodynaamisista juoksutrikoista huolimatta. Silti olen saanut koiran, jolla on vetohimoja. Olemme muutaman kilometrin pätkää intervallitreeninä vaihdelle nopeutta melko tiheästi, sillä yritän paitsi kohentaa kuntoani myös sisäänajaa kisko- ja hitaasti-vihjeitä vauhdinmuutoksiin.

Hyvien juoksulenkkien sekaan on mahtunut yksi mälsempi kokemus. Muuan maanantaina Vinski oli jo kotoa lähtiessä dynamiitti huulessa valmiina kiskomaan minut kunnanrajan yli Sipooseen kura roiskuen. Alkulenkistä ohitimme koiran ja ensimmäisellä juoksupätkällä juoksimme ilmeisesti aika pitkään pitkin tuoreita koiranhajuja (jotka riittävät kiihdyttämään Vinskiä). Takana lepopäivä. Kenties liian lyhyt pissajolkottelu ennen canicrossailua. Sammutin vetopätkiltä haistelemista ja merkkailun yrityksiä mennään-vihjeellä. Vinskin painekattila keräsi höyryä, joka lopulta purkautui minua vasten kääntymisenä ja vetoliinan puremisena, koko hässäkkä maustettuna riemurakkien kansallislaululla eli korkealla ölinällä. Phuuh. Pysähdyin. Yritin uudestaan. Sain koiran kääntymään oikeaan menosuuntaan ja vetämään hyvin metrin ja sen jälkeen laskin sen irti liinasta. Se juoksi hankeen ja kieri lumessa 360 astetta joka akselinsa ympäri ja sieluni silmin näin, kun hanki hupeni höyrynä sen ympäriltä.

Seuraavalle lenkille korjaan edellämainitut syyt. Opin kerrasta, luulen. Onneksi lenkillä oli useampi todella hyvä, korkeavireinen, mutta sopiva vetopätkä, ja lumessa kieriminen oli hyvää tilannetajua minulta. Liian myöhään, myönnetään, mutta ihminen se minäkin olen. Ensi kerralla sitten vähän fiksumpana.

Kuinka koirablogi elvytetään?

1. Postaa, vaikka noin neljän kuukauden jälkeen voimahävettää.

2. Väännä paluusta vitsi häpeän sumentamiseksi.

3. Postaa talven lystikkäimmät Laika-kuvat hämäykseksi.
4. Jatka kuin mitään ei olisi tapahtunut. ":D"

Joo, täällä. Ei, mitään erityistä ei meidän elämässä ole tapahtunut. Koko vuoden 2016 postausmäärä jäi kauas, kauas vuoden 2015 tahdista. Väsytti. Väsyttää yhä. Mutta parempaan päin, hei.

Ei ole availtu koekalenteria tai hallinovia tai juostu auringonlaskuihin Canon naamalla. Ollaan kuitenkin selvitty. Oon soittanut koirille nokkahuilua, ostanut minisukset Vinskin kanssa "hiihtääkseni" (toki kirjoitushetkellä sataa lupaavasti vettä) ja ohjaillut Laikaa pois sängyn alta. Se on nimittäin valeraskaana, näillä näkymin viimeistä kertaa, ja se pesii joskus sänkyni alla, oikeassa nurkassa kolmannen pahvilaatikon takana. Ja se mörisee, jos Vinski heiluttaa häntää sen yläpuolella. Laikan pentu on tällä kertaa ollut puolen tunnin ajan pieni vesimelonilelu. 

Toivottavasti paukkuja riittäisi nyt noiden lisäksi jorinoiden kirjailuun ylös, tätä on ollut nimittäin ikävä, vaikka energia on mennyt ihan muihin asioihin. Olen haalinut uutta starttia varten arkisia postausaiheita ja saanut niitä postauksiksi asti. Molemmilla koirilla on myös koulutusprojekteja, joista kirjoittaa: Vinski kulkee kohti toko- ja agility-uransa starttia ja Laikan kanssa pitäisi aloittaa arjen ja harrastusten helpottamiseksi LAT-treenit. Varsinkin viimeksi mainitusta haluaisin kirjoittaa isolla ajatuksella.

Omien jaksamishaasteiden kanssa olen panostanut sellaiseen aktivointiin, joka on mahdollisimman vähällä vaivalla toteutettavissa. Meidän matalan kynnyksen arkivirikkeistä on tulossa oma postauksensa, mutta halusin jakaa aivojentuuletusvideon. Olen antanut harrastusten olla hyllyllä suosiolla ja kouluttanut lähes pelkästään joko arkikäytöksiä tai temppuja. Toisinaan temppujenkin keksiminen on voinut olla vaikeaa aivosumun keskellä ja silloin olen kutsunut keittiöön molemmat koirat. Olen sheipannut ja houkutellut sen kummemmin laatua ajattelematta ja hymy korvissa tuplatemppuja. Meidän lähiösirkus osaa vielä hyvin vähän, kuten videolta näkyy, mutta se on aika samantekevää, koska meillä kaikilla on ollut hirveän hauskaa.

🌠🌠🌠

Neljän kuukauden aikana blogimaailmassa on kai tapahtunut jotain. Vaihdoitko urlia, kirjoititko jotain timanttista, perustitko uuden blogin, voittiko otukseksi peräryttylän mettä-äijien mätsärin isot punaiset tai saitko uuden pennun? Tai oletko muuten vaan härski mainostaja? Linkitä blogi (tai yksittäinen postaus!) kommentteihin ja kerro, miksi sitä pitäisi mennä lukemaan. Saatan jäädä koukkuun ja ruveta vaikka lukijaksi.