Arkisuolesi kaikki peitä

Blogiraukka on ollut alkukesästä asti ihan heitteillä. Viime aikoina se on ollut jatkuvasti sentään mielessä, mutta odottamassa kiltisti aikaansa. Aloitin syyskuun lopulla eläintenkouluttajaopinnot ja normaalin ihmisen ja 8-16-rytmin larppaaminen pitkän tauon jälkeen on ollut välillä tosi väsyttävää. Koulussa on todella mukavaa, ryhmä on kiva ja opetus laadukasta. Kohta alkaa ensimmäinen harjoittelukin.

Laika oli viime viikolla mukana demokoirana esittelemässä koirien elekieltä käytännössä. Lassi oli hieno. Aamusta se oli himpun hermostunut, mutta rentoutui sitten nukkumaan ja kerjäämään huomiota. Sillä on kouluttajan mukaan hyvin selkeä ja monipuolinen elekieli, mikä pitääkin paikkansa. Laika on kehittynyt vuosien varrella tosi paljon eikä se ole omien resurssiensa suhteen niin ruutipussi kuin nuorempana. Siitä on tullut monipuolisempi ja joustavampi elehtijä. Tosin olipa ärsyttävä vieruskaveri, kun tökki minua kesken tunnin, mutta kerroin kyllä sitten opelle.

Ennen koulun alkua olimme lähes koko syyskuun Ericalla hoitamassa belgejä. Nelipäisen paviaanilauman pyörittäminen kerrostalossa kohtalaisen vilkkaalla paikalla oli oma hommansa, mutta siitäkin selvittiin. Neljän koiran touhujen ja erojen havainnointi oli tosi antoisaa. Kerrankin muuten tuntui siltä, että koulutettavia eläimiä oli riittävästi, vaikka tosiasiassa en ikinä haluaisi neljää koiraa (2/4 pentuja vielä...) autottomaan kerrostaloelämään keskelle Tikkurilaa. Laikan mielestä paras juttu oli Erican sohva, jonka selkänojaan se upposi kerta toisensa jälkeen mitä mielikuvituksellisimpiin asentoihin. Vinski otti ilon irti ja mätti menemään Smaugin kanssa aamusta iltaan. Viena oli oma söpö itsensä, maailman helpoin koira. Pääsimme Vienan kanssa ainakin enimmäkseen sopimukseen siitä, kumpi nukkuu kummalla puolen sänkyä.

Kaikenlainen koiraurheilu oli syyskuun ajan lähinnä standby-tilassa, mutta olemme koulun alun jälkeen puuhanneet kaikenlaista. Laika on käynyt agility-kisoissa viimeksi viime viikonloppuna napaten yhden kymppituloksen ja sijoituksen ja yhden varsin luovan hylsyn. Vinski taas on opiskellut ahkerasti ja oivaltanut sellaisia asioita kuin perusasennon, hyppysiivekkeiden läpi juoksemisen, mutkaputken ja nosework-ilmaisun. Viimeksi mainitusta on väsynyttä videopätkää alla. Siinä tämänpäiväisen turhan pitkän (milloinkohan sitä oppisi...) treenin viimeiset toistot. Liitin maahanmenoilmaisun mukaan edellisellä treenikerralla ja yhdistin sen tänään kolmen purkin pieneen rataan. Tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että olen todella hyödyntänyt koirani oppimiskykyä ja opettanut sen oppimaan, sillä Vinskin älyn valo tuntuu loistavan mustimmankin pimeyden läpi.