For the love of toko

Toko on vieläkin pinnalla. Se on ihanaa, parasta, koukuttavaa. Mikä tahansa mesta on tokomesta. Koiratkin on olleet fiiliksissä mukana vääntämässä. Kohta pitää ottaa pieni breikki ja tehdä noseworkiä välillä, että tuuletutaan. Löysimme tiemme myös Koirakoulu verkossa -kioskin tokotreeniryhmiin ja pääsemme paneutumaan nyt myös ryhmässä operanttiin tokoon. Siisteintä tässä on ehkä kuitenkin samanhenkinen oppimisympäristö ja se, että kaikilla on tietyt yhteiset reunaehdot. Siistiä, ettei tällainen leväperäinen tohelokaan pääse suunnittelematta kentälle, vaan omaa treeniagendaa saa ja pitää toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti ja viisaasti. Porukka vaikuttaa oikein mukavalta ja seuraavat treenit ovatkin tulevana sunnuntaina. Vinski oli mukana edellisissä ja toimi oikein hyvin. Ainoastaan ns. isot tauot oli vähän hankala järjestää ja se hieman turhautui, mutta ei keulinut missään vaiheessa toimintakyvyttömän kouhkaamisen alueelle, vaan meillä oli yhteinen suunta mopolle ainakin enimmäkseen.

Keskiviikkona treenattiin Jennyn ja Kiiran kanssa meidän kotinurkilla. Laikku ihmetteli merkkiä kieli poskella. Värkättiin myös vähän kapulanpitoa ja paikkis. Laikan pitotreenissä on tapahtunut nyt jokin läpimurto. Tai ei vaan jokin läpimurto, vaan täsmällinen oivallus. Se toisti useamman kerran selvää toimintaa: tartu kapulaan, vedä kapula itsellesi ja rauhoitu sen kanssa. Maltoin treenata hyvin vähän. Torstain ohjatuissa en voinut olla kokeilematta, mitkä herneet on mukana ja lainasin, kun en muuta löytänyt, seurakaverin painavaa sorvattua kapulaa. Piti. Saakeli mitkä juhlat. Paikkis istuen oli Kiiran kanssa le suberbe, mutta onnistui se torstainakin, vaikka paikkiskaverit olivat käytännössä vieraita ja oltiin kiihkoiluagility-hallissa. Torstaina Laikaa oli pakko kehua uudelle kouluttajalle, sillä mun luotto siihen on kasvanut. Sen taidot on kohentuneet ja sille on tullut lisää pinnaa. Tiedän, missä meidän heikot paikat on ja osaan jo vastata niihin. Kouluttajan silmiin Laika vaikutti kuulemma hauskalta tyypiltä. Ja mä kävelen kuin pk-ihminen...

Torstain ohjatuissa ketjutettiin myös ALOn seuruukaavio ja hyppy. Hyppy oli täysin priima, seuruusta ei olisi tullut koetilanteessa lähellekään kymppiä. Joku tuli halliin sisään aloitushetkellä Laikan selän takaa ja Nti Puolustusmusta sanoi sanasensa ja jätätti kaksi ensimmäistä suoraa. Tsemppasin sen kuitenkin mukaan ja se hyppäsi takaisin messiin kuin hilpeä simpukka. Tiedän, että tuossa on meidän herkkä paikka ja onnistuin olemaan neutraali ja jatkamaan hommia, koska kesken ketjun tuolle voi aika vähän. Yllärihäiriöiden sietoa pitäisi rakentaa erikseen.

Vinski on ihmetellyt perusasentoa. Aloin häivyttää nyt alustaa pois niin, että se on paikallaan joka toisella toistolla. Keskiviikon viimeisellä setillä se oli pois kahden toiston ajan putkeen, mutta Vinski haki silti oikealle paikalle. Aika kiva. Eteneminen on varmaan tästä eteenpäin kohtalaisen nopeaa ja pitää muistaa viedä temppua eri ympäristöihin eikä juuttua vain kotiin ja tutuille kentille. Kohta ketjutetaan jo varmaan istumista ja sitten siirrytään seuruun pariin. Eikä yhtään käsiapua. Laikan vastaavaan projektiin verrattuna tämä on ollut tuskattomampaa monella tavalla, vaikka lopputulos on ollut Lassin kohdalla hyvin mieluinen. Siinä on kuitenkin puutteensa ja imutuskädestä eroon pääseminen oli oma projektinsa.

 Jäävistä olemme aloitelleet seisomista. Päätin valita opetuksen alkuvaiheen avuksi käsikosketuksen, koska se vaikutti parhaimmalta tavalta saada jo kohteita treenanneelle koiralle selkeä pysäyttävä seisomiskriteeri. Koska tokossa arvostetaan liikkeiden täsmällisyyttä ja esimerkiksi jäävässä seisomisessa eteenpäin teputtelu pysähtymisen yhteydessä on virhe, halusin Vinskille täsmällisemmän tehtävän kuin "pysähdy neljälle jalalle" tai kaukoissa "nouse seisomaan." Se on koiralle helppo tehtävä, mutta meille vajavaisille nahkaeläimille hankala kriteeri. Sen sijaan etujalkojen pomppua tai lukkojarrua on helpompi seurata ja vahvistaa. Kaukoihin lisään Vinskille takajalkatargetin, mutta seisomaannousun olisi tarkoitus tapahtua samalla tekniikalla. Yläkuvassa Vinku on pompun korkeimmassa vaiheessa ja alakuvassa laskeutumassa ja palkka suuntautumassa sitä kohden. Palkan kanssa kannattaa olla tarkka ja tarjota se koiran kuonon eteen tai max. rintakehän kohdalle, ei pään yläpuolelle, vaikka se tuntuisi nopeammalta (paino siirtyy taakse ja moni koira pyllähtää istumaan) eikä maahan tai muutenkaan liian alas (moni painuu maahan).

Koska oon näppärä, niin kuvasin tämän päivän pikatreeneistä vähän videota (perusasentoa ja seisomista). Seisoin seisomisessa (ironista) liian lähellä ja videolla näkyy, miten länässä Vinskin pitää olla, että se ylipäätään pääsee pystyyn. Ensi kerralla muistan.

Postauksen kuvista (Insta-puudelia lukuun ottamatta) kiitos Jennylle.