Kiva asua itävantaalaisessa lähiössä näin vuodenvaihteessa. Uudenvuodenraketteja on ollut myynnissä nyt muutaman päivän ajan ja pauke on sen mukainen - niitä tosiaan ammutaan, kuten perinteisiin ilmeisesti kuuluu, hyvän aikaa ennen lain sallimaa muutamaa tuntia vuodenvaihteen molemmin puolin. Paukkupelkoiselle Loltsille tämä tarkoittaa suunnilleen viikon mittaista pikkuhelvettiä. Taivas jatkaa niskaan tippumista varmaan uuden vuoden puolellakin, kun varastot ammutaan tyhjiksi. Satunnaiset, kaukaa kajahtelevat paukauksetkin saavat koiraparan hännän lakoon ja näin iltapimeällä se nakottaa joko mun sylissä tai tiiviillä kerällä työpöydän alla. Laika onneksi jäystää iloissaan jääkippuloita eikä mieti ulkosalla raketteja.
Mun sisäinen nihilisti ja ilonpilaaja-hapannaama on ollut jo vuositolkulla sitä mieltä, että roskaavat, haisevat ja perkeleen äänekkäät yksityisten ampumat raketit voisi kieltää tai laittaa edes luvanvaraiseksi ja hauskanpidosta voisivat vastata tahot, joilla on taitoa saada aikaan peräti näyttävä show. Niin, mun mielestä parvekkeella seisoen omasta kädestä ammuttu roomalainen kynttilä ei täytä show'n kriteerejä. Enkä toisaalta ole ikinä tajunnut jotain papattimattojen hurmaa. Musta itsestäni lähtee riittävän vittumainen ääni tarpeen vaatiessa, ei siihen mitään ruutivalmisteita tarvita!
Juhlinnasta selvitään. Feromonihaihdutin on seinässä ja toivon sen toimivan, pantakin auttoi aikanaan kesän ukkosiin oikein hyvin. Meidän biletys tapahtuu kotosalla istuen. Ehkä ostan koirille nakkeja ja itselleni perunasalaattia - tai unohdan käydä kaupassa ja nakerran kaapinovia pyhäpäivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!