Paniikin aika?

Olen kuin apina, jota kuvitteellinen laava jahtaa - panikoin turhasta. Laika on viime aikoina alkanut puhkumaan ja vuhkumaan muutamille asioille, kuten naapureille, jotka kulkevat pihan läpi samaan aikaan, tai koirille, jotka lähestyvät meitä, kun olemme paikallamme. Käytös on satunnaista, mutta jokapäiväistä, eikä se ole sidoksissa siihen, onko Laru hihnassa vai ei. Ensin höhöttelin tyhmälle elukalle ja sen mörköiälle ja vähättelin koko asiaa enkä höhlästi reagoinut koko asiaan yhtään mitenkään, kunnes tällä viikolla heräsin ja tajusin, että oli sillä ikäkausi tai ei, voin silti vaatia sitä käyttäytymään sen oman tason mukaisesti. Seuraavaksi kamppailinkin jo omien epävarmuuksieni kanssa; tuleeko mun reippaasta pennusta isona epävarma huutajavellihousu, jonka pää hajoaa ulkomaailmasta? Jestas sentään, ajatussyöksykierre meni jopa niin alas, että ajattelin Laikan kasvattajan ilmestyvän kohta hakemaan kasvattiaan takaisin parempaan kotiin tällaisen kädettömän olmin luota.

Onni on, etteivät koirat aikuistuttuaan mieti tällaisia. "Äiti aina murehti kauheasti musta." Päätin ryhdistäytyä ja puuttua mokomiin mölinöihin ja yllättäen kahdessa päivässä ne ovat vähentyneet huomattavasti. Ihan jo itseäni rauhoitellakseni voin todeta, että koira, joka pystyy lopettamaan vöyhkäämisen viimeistään toisesta harhautuksesta (meillä yleensä luoksetulo- tai huomiokäsky) ja syömään namia tai leikkimään, tuskin on mikään tuulenhenkäyksestä luhistuva hermoraunio, vaan lähinnä vaiheessa oleva, epävarma kakara. Koiranpennun kuuluu olla jossain määrin epävarma, jos piirre on uteliaisuuden ja rohkeuden kanssa tasapainossa eikä käänny arkuudeksi. Niinhän meillä ei missään nimessä ole, Laika kyllä erittäin mieluusti pussailee naapurit ja meille tulevat vierailijat puhki ja mieluisimpien kengille se vielä lirauttaa pissitkin. :------) (Tervetuloa vaan.) Eilisillä pentutreffeilläkin se leikki mielellään tai hengasi yksikseen ojissa tai heinää syömässä. Satunnaisesti naamalle kiroilemaan tulleen Ora-mudin mölyt se kuittaisi sivuaskelilla ja jatkoi sitten matkaansa.

Ehkä voin nukkua yöni vastedeskin rauhassa? Luulen, että Laikasta kasvaa varsin kelvollinen ja ihastuttava koira, vaikka se esimerkiksi torstaisilla City-Puudelien juoksuskaboilla Tuomarinkartanossa välillä yrittikin olla maalaisjuntti, joka ei ollut koskaan käynytkään kaupungissa. Voi juma... Siellä se muuten opetteli vieheenjahtauksen ABC:n teoriassa ja seurasi rättiä monen kierroksen ajan ja sen päässä raksutti varmaan aika lailla. Kunhan ikä riittää, niin Korsosta päsähtää!

Laika on nyt melkein puolivuotias ja mittasin sen juuri, kun säkäkorkeudesta tuli juoksukisoissa puhetta. Tättärätää, Laika on 38-39 cm korkea, yksin en aivan supersalettiin mene vannomaan, kumman puoleen kallistuu, mutta eiköhän tuo ole aivan riittävän tarkka haarukka.