keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Suru


On taisteluita, joita ei voiteta. Neiran taistelu oli sellainen. Jäljelle jäi suunnaton suru ja loppumaton ikävä. Tuntuu epätodelta, epäreilulta. Mutta Neira ei ole enää kipeä tai sairas, vaan jälleen kiiltäväturkkinen, voimakas ja tuulennopea. 

Hyvästi ystävä.

3 kommenttia:

  1. Otti oikein kurkusta kun luin tän :( Sillon kun Neiran omistaja kirjoitteli blogiin ongelmista niin seurasin niitä tosi tiiviiseen tahtiin. Ihan kamalaa, Neira oli kaunis ja varmasti hieno koira.

    Osanotot kaikille <3 Liikaa nuoria koiria taas lähtenyt..

    VastaaPoista
  2. Lämpimät osanotot <3 onneksi jäljelle jäivät kuitenkin kauniit muistot, joita muistella

    VastaaPoista
  3. Neira oli ihan oma juttunsa kaikkien maailman koirien joukossa. Just sellainen tyyppi, jonka haukku kaikuu meidän porukan koirien leikeissä, vaikka paimen on poistunut joukosta. Nuoren koiran kuolema on jotenkin epätodellisen epäreilu asia.

    VastaaPoista

Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!